Jumboloota

"Kattokaas mitä me nyt saatiin! Jumbolaatikko!! Miespalvelija oli voittanut jossain arvonnassa telekkarin niin me tiiettiin heti ootella, että saadaan tuo mahtiloota leikkeihin.

Nuo rämpytirämpyti-narut oli ihan huikeet, Mimmi näppäili niitä puoli päivää kuin kitaraa. Sitte ne leikattiin pois ja nakattiin roskiin. Roskiin! Nuo olis ollu mitä parhaimmat leikkinarut. Joojoo, tiietään, ei oo kissojen leluja tuollaset mutta oltais me silti vähän aikaa voitu niitä höykyttää..

Avaa jo tuo loota!!

Vähän meitä jo houkutti tehä jotain tuhmuuksia, kun ei mitään ruvennu tapahtumaan, mutta kilttejä kissoja kun ollaan niin ei sitten kuitenkaan tehty. Yritin kyllä maukua siihen malliin ponnekkaasti, että nyt meille toi ja heti, mutta eihän mua ikinä totella täällä..

Kurkin lattialle, mutta oli melko pitkä matka alas tuolta! Onneks en pudonnut ja hyppäsin sitte sohvan kautta niinku yleensäkin, en oikeen tykkää korkeista paikoista. Tai siis tykkään, mutta en haluu hypätä niistä pois.

Vihdoin me sit saatiin jumbo parin päivän odottelun jälkeen! Kaajettiin se heti suosiolla kyljelleen ja tuo toimii nyt tosi hyvin liukumäkenä. Tuohon ko menee kyljelleen niin valuu ihan taatusti alaspäin ja sit saa kavuta uudestaan ylemmäs.

Oon piilossa.

Saatiin vielä pari aukkookin, että voi kunnolla vaania toista tuolta. Ai että meillä on ollu kivaa! Välillä mää meen sisäpuolelle ja Mimmi on ulkopuolella ja se pomppii tuossa päällä niin että mää meinaan litistyä ja sitte pinkasen karkuun!

Vähän meitä hirvittää, ettei saada kauaa pitää tuota laatikkoa, kun se ei kuulemma oikein muka mahdu tänne. Meistä (ja palvelijasta) toi televisio se vasta iso onki, eihän noin isoo tarvis olla näin pienessä talossa. Lahjahevosen suuhun ei kuulemma pidä kurkkia, mitä sitte tarkottaakaan..."

- Alfred