10 asiaa meistä

Kiskatit muisti meitä haasteella instagramin puolella, mutta totesin, että näinkin pitkä juttu on kiva toteuttaa blogissa. Tarkoitus on siis kertoa 10 jutskaa (faktaa?) itsestään. Toivottavasti keksin vielä jotain uusiakin juttuja. Kiitos haasteesta, Rokkimimmit! :) 
(Tammikuussa teimme 3 asiaa meistä -haasteen, mutta onhan tämä nyt ihan eri, eikö? ;)) 

Kuvituksena räpsäisyjä viime viikoilta, suurimmalta osalta surkealaatuisia..

Harjaussession jälkeen

1. Mimmi rakastaa olla suihkunraikkaiden ihmisten rapsuteltavana <3 
2. Suihkunraikas ihminen ei tämän vuoksi raaskisi millään poistua kylppäristä... 

"Mun bonaqua eiku kotimaista kivennäisvesi!!"

3. Alfred on meidän Pomo, ainakin omasta mielestään. 
4. Joskus Alfred pomottaa liiankin kovin ottein. Viimeksi pari päivää sitten Mimmi valtasi pahvialusen ja Alfred tietysti halusi juuri samaan paikkaan, puri Mimmiä kaulasta ja ajoi Mimmin pois. :/

Palvelijan ratkaisu kiistaan - kaksi pahvialustaa

5. Alfred on utelias ja sosiaalinen, mutta pitää tietyistä arjen rutiineista eikä siedä niiden rikkoontumista (esim. nukkumaanmeno on jokailtainen rutiini, jossa Alfred kutsuhuutaa ihmisiä paikoilleen). 
6. Alfred on puhelias ja puheille pitää tietenkin vastata sen vaatimalla intensiteetillä.

7. Mimmi on aamuvirkku. Eniten tästä häiriintyy miespalvelija, jota Mimmi käy täppäilemässä huuliin tunnin välein herättääkseen tämän.. :D Itse saan olla varsin rauhassa, kun täällä on jo opittu, että nukun kuin tukki (kunhan nukahdan). 
8. Alfred taas viihtyy pääni vieressä tai jalkopäässä niin kauan, kunnes olen lähes unessa. <3

Vaanimassa cät dänceriä. Jollain vain oli punainen paita päällään...

9. Tällä hetkellä kissojen lempilelu on laatikon uumenista kaivettu cat dancer, joka piiloutuu ja pilkahtaa päivittäin esiin sohvan alta palvelijan avustamana. 
10. Palvelijan etunimi alkaa S:llä, siispä Mimmi&Alfred saattavat tästä lähin kutsua minua myös ässäksi. ;) 

Meiltä haaste lähtee eteenpäin teille: Hupsu ja tosi Höpsö, Marraskuun Muruset, Penan ja Punkun paikka sekä Elli ja Pii. Kertokaahan kymmenen faktaa itsestänne! :)

Kolme asiaa -haaste

Nappasin meille tämän haasteen Riiviökissoilta, koska se kuulosti sopivan leppoisalta kyselyltä meille. Haasteen saa tehdä, jos haluaa. :)

"Valmiina vastaamaan!"

Kolme asiaa, joista pidämme:

M: Lämpimät paikat, leuanalusrapsutukset, paperitollerot

A: Palvelijan sylissä pötkötys, nukkuminen, Mimmin kanssa ravaaminen

Paras paikka! :p

Kolme asiaa, joista emme pidä:

M: Imurointi!, sylissäolo, Alfredin hampaat mun nahassa

A: Kynsien leikkuu!, turkin harjaus, käsirasvan haju mun turkissa

Kolme asiaa, joita teimme viikonloppuna (siis loppiaisena):

M&A: Pötköteltiin takan päällä, ralliteltiin, kerjättiin herkkuja

"Osaan myös levittää raajojani näääin isoksi!"

Kolme asiaa, jotka osaamme:

M: Osaan söpöillä, kurista, hassutella!

A: Vähänniinkö ylävitosen osaan antaa, sit mä osaan naukua nätisti ja sit mä osaan nukkua selällään.

Kolme asiaa, joista unelmoimme:

M: Vuorokauden mittainen leikki palvelijan kanssa, kesän lämpö, Juju <3

A: Unelmoin omasta oikeasta lemmikkihiirestä, herkkumerestä, viemäriöttiäisten kiinnisaamisesta..

"Unelmoin myös seuraavasta ruoka-ajasta, tuolla ne lautaset on..."

Kolme asiaa, joita pelkäämme:

M: Imuri!!, arvaamattomat liikkeet, vieraat ihmiset

A: Pelkään vesisuihkepulloa (vaikka sillä ei meihinpäin edes ruiskita), korkeita paikkoja ja joskus vähän Mimmiä.

Loppuhaaste ja haasteen loppu

Aktivointiviikon päätteeksi oli luvassa vielä leikkipäivä ja lisää raksujen metsästystä. Alun perin suunniteltu oikea treenihetki peruuntui Alfredin motivaation puutteen vuoksi, teemme "anna tassu"-videon sitten joskus myöhemmin. Ehkä temppu muutenkin kaipaa vielä hieman treeniä ennen videointia ;)

Sunnuntain leikkihetkiä videon muodossa (ehkä vielä joskus opin kuvaamaankin):

Oli pakko poistaa äänet, kun omasta naurustani ei tullut loppua Alfredin villikoidessa :D Koukkuhäntä-Alfred näyttää heti alussa myös vilauksen kissaparkouria, jota yleensä Mimmi harrastaa enemmänkin. Huonekaluista vauhdin hakeminen ja vauhdikas suunnan vaihtaminen on niin hienon näköistä! Mimmikin peräti innostui apinoimaan uudessa kiipeilypuussa.

Maanantaina vuorossa oli namipuu. Tätä meillä on myös harrastettu jo silloin, kun Mimmillä ei vielä ollut kissakaveria. Uusi puu tarjoaa hieman vähemmän paikkoja nameille (=raksuille) kuin vanha, mutta kelpaa aktivointiin kuitenkin. Mimmikin suostui muutaman raksun syömään lattialta ennenkuin muuta jännittävää kuului jostain.

Koska palvelijan hyveisiin ei kuulu järjestelmällisyys, suunnitelmallisuus tai suunnitelmissa pysyminen (varsinkaan vapaa-ajalla), haaste loppuu meidän osaltamme tähän. Pienestä jäi kiinni viikon loppuun asti vieminen, mutta jäipähän se viimeisen päivän yllätysaktivointi nyt vielä myöhemmälle toteutettavaksi. Haastavinta viikossa oli palvelijalle tämä dokumentointi :D Loppuun vielä aktivointiviikolta pari kuvaa, joita ei tullut aiemmin laitettua.

"Ihan ku tässä ois jotain outoa nyt.."

"Mä oon jo ihan aktivoitunu, näättekö?!"

Ihan vaan haaveilua <3

Me jatkamme pääsiäisen viettoa levon ja leikin merkeissä, vielä huominen lähestulkoon vapaata! :)

Päivä kolme: Majanen!

Perjantaina palvelija päätti ruveta imuroimaan, ja sen jälkeen olikin oiva hetki aktivointihaasteen kolmannen päivän aktivoinnille. Suunnitelma meni tässä kohtaa uusiksi, kun siivouspäivänä on maailman paras hetki pitää majapäivä, puhtailla lattioilla! Kuvia tuli sen verran paljon, että jätetään löpinät tämän päivän osalta tähän :)

"Osasin hajottaa majan katon heti!"

Vielä löytyi jostain roska suupieleen :D

"Se ois päikkäriaika nyt..."

"Hmm"

"Mitäs jos..."

"Viittisköhän sitä..."

"Hyvin suunniteltu on puoliks tehty!"

"Kestääkse?!"

"No, syteen tai savikkoon"

"HOPPS!"

"Ei kestäny."

"Oliks tää se katto?"

"Heikkoo tekoa"

"Yks sana: päikkäriaika!"

"Huoh."

Lopulta myös Mimmi malttoi käpertyä majan sisäpuolelle päikkäreille:

Majaleikkejä jatkettiin vielä illallakin, ja silloin palvelijakin pääsi jo mukaan leikkeihin. Tällainen maja loppupeleissä sitten oli:

Eihän tuota voinut samana päivänä rikkoa! Kissat saivat pitää majansa vielä lauantainkin, joka muuten menikin aktivoinnin suhteen vähän ohi. Palvelija oli lietsussa melkein koko päivän, joten lauantai olikin sitten varmaan se viikon lepopäivä/ eletään hetkessä -päivä. Illalla toki vielä leikittiin majaleikkejä, joten kyllähän se menee juurikin hetkessä elämisestä :)

Mimmillä meinaa taas silmät rähmiä, eikä kuukauden biotiinikuurista ole ollut mainittavaa hyötyä anturoiden kuivuuteen, näissä kuvissa nuo ongelmat näkyvät aika hyvin. :/ Seuraavaksi pitää ruveta harkitsemaan ilmankostuttimen hankintaa, meillä kun on tosi kuiva huoneilma.

Lentävä matto

Torstaina oli vuorossa aktivointiviikon päivä kaksi ja tekstiilipäivä!

"Ei nyt, ehkä illalla?"

Päivän touhuilut suoritettiin tällä kertaa illalla, ja arvatenkin meno oli hiukan vaisuhkoa, ainakin aluksi. Sain Mimmin ja Alfredin heräilemään lähtemällä hiissaamaan makkarin pientä räsymattoa ympäri asuntoa. Pian minulla olikin jo yksi valkoinen karvapallo maton kyydissä, ja hetken päästä kaksi vielä hieman uneliasta kattimattista istui lentävällä matolla..

Matto liiteli makkarista keittiöön ja taas takaisinpäin, välillä palvelija piti kiinni maton toisesta päästä ja välillä toisesta ja välillä matto lensikin eteiseen. Parasta lentävässä matossa on ympäriinsä pyöriskelevät maton hapsut, joita voi jahdata samaan aikaan, kun lennellään! Matto lensi välillä vauhdikkaasti, välillä meno hidastui siksi aikaa, että palvelijan hengitys tasaantui, ja sitten taas mentiin..

Mattoleikkejä helmikuussa 2015

Kun heittäydytään ihan villiksi, voi toinen kissoista vilahtaa maton päältä sen alle samalla, kun matto liikkuu. Maton alle pujahtamisen jälkeen tehtävänä on päästä vielä toiselta puolelta ulos, mikä on kapeahkolla lentoväylällä tarkkuutta vaativa tehtävä, varsinkin kun kaverus kyttää matolla koko ajan suorituksen onnistumista!

Tekstiilipäivän päikkäripaikka on tietenkin puhtaan pyykin seassa!

Tauon jälkeen tekstiilihommelit jatkuivat ja vuorossa oli lakanoiden viikkaus! Tämä on myös molemmista kissoista äärimmäisen hauskaa, ja nytkin molemmat änkivät itsensä lakanan sisään jo ennen kuin viikkausta oltiin edes aloitettu. Siellä sitä sitten keikuttiin ilmassa ja maassa, välillä Mimmi pyörähti jo kuperkeikan, kun heilahdus oli niin kova. Siinä meinasi kissoilla mennä jo pää pyörälle ja vauhtia hiljennettiinkin hieman Mimmin käskevän kurinan ohjeistamana.

Lopulta lakana pysyi vain lattialla, ja siinä kohtaa on Mimmin vuoro loistaa. Mimmi harrastaa (kaksinkerroin taitetun pystysuunnassa olevan) lakanan sisällä syöksymistä reunasta toiseen kuin nettivideoilla konsanaan. Palvelijoitten varpaat olivat jo vaarassa, jos ne olivat liian lähellä sisään- tai ulosmenoaukkoa... Syöksyilyä harrastettiin hetken aikaa, ja sitten Alfred änkesi vielä lakanapussukkaan. Hetkisen siellä tasattiin hengitystä, kunnes palvelija päätti, että aktivointi oli siinä ja että lakanan voisi vihdoin viikata kaappiin. Tänään nauroin, kun näin lakanan pilkottavan vaatekaapin ylähyllyllä; siinä on enemmän karvoja kuin ennen pesua.

"Saako nyt jo vähän relaksoitua?"

Torstain aktivoinnit suoritettiin siis ilman kameraa, mikä oli puuhaan nähden meille ainoa oikea ratkaisu. :)

Vielä pieni sniikpiik perjantain touhuihin:

Mitähän seuraavaksi... ;)

Menin sitten kalibroimaan läppärin näytön, joten kuulen mielelläni, jos värit näyttää olevan pahasti pielessä :D

Aktivointiviikkoko ja päivä yksi

Saimme aktivointiviikko -haasteen Hupsulasta, ja palvelija onkin ollut vähän hätää kärsimässä, kun haasteen tarkoitushan on "ylittää itsensä" eikä sellaiseen taida olla tällä hetkellä rahkeita.. Meillähän kissanpäivät kuluvat niin, että aamuisin syönnin jälkeen halitaan ja osoitetaan hellyyttä ihmisten kanssa sekä rallitellaan ihan kissojen kesken, päivällä leikitään ja syödään ja päikkäreiden jälkeen illalla yritän vielä saada kissat aktivoitumaan iltapalan jälkeen jollain tavalla ennen yömyöhään alkavia iltaralleja. En tosiaan keksi, mitä vielä enemmän voisin kisujen kanssa touhuta :D

Kuva: Viiruvarpaat

Alkuperäiset säännöt haasteeseen tulevat tässä:
1. Aktivoi kissaasi/kissojasi joka päivä yhden viikon ajan.
2. Aktivointi voi olla mitä vain leikittämisestä agilitytreeneihin.
3. Haasta itsesi! Jos aktivoit kissoja jo päivittäin vaikkapa leikittämällä, pidä pidempiä aktivointihetkiä, aktivoi useammin päivässä tai kokeile jotain uutta.
4. Raportoi viikon aktivointihetket tekstinä, kuvina ja/tai videoina. Tai vaikka piirroksina, tyyli vapaa. Myös raportoinnin taso on vapaa: voit julkaista aktivointiviikosta päivityksen vain kerran, julkaista ensin tavoitteet ja sitten niiden onnistumisen, tai vaikka kertoa päivittäin kulloisenkin päivän aktivoinnista. Aktivointiviikko-kuvaa saa käyttää blogitekstissä!
5. Haasta kolme kaveria mukaan!

"Ai näinkö??"

Koska meillä touhutaan päivittäin jo muutenkin jonkin verran, ajattelin poimia päivän touhuista jonkin yksittäisen asian, josta kerromme vähän enemmän ja vähän pidentää leikkiaikoja. Yritän myös keksiä viikon aikana edes jotain meille ihan uutta. Sillä perusteella, että kissat ovat kissoja, en merkitse tietyille päiville tiettyjä juttuja, vaan etenemme kissojen ehdoilla.. Joka tapauksessa, meidän aktivointiviikon ohjelma näyttää seuraavanlaiselta:

1. Raksujen (/ruohon) metsästys (keskiviikko)
2. Tekstiilipäivä
3. Yllätysveto
4. Majapäivä
5. Lepopäivä/ eletään hetkessä -päivä
6. Leikkipäivä
7. Ihan Oikea Aktivointi eli treenihetki (/Raksujen metsästys)

"Ai nytkö se alkaa?!"

Päivä yksi ja raksujen metsästys!
Mimmi on aikamoisen nirppis mitä herkkuihin ja raksuihin tulee, eikä raksujakaan ihan aina syödä, tai jos syödään, niin ne puklataan samantien ulos ahmimisen ja ehjänä nielemisen seurauksena. Tälläkin kertaa tyttö päätti pysytellä sivustaseuraajana, kun herkkupaloja alkoi lennellä. Arvasinkin, ettei sama päiväohjelma välttämättä kelpaa molemmille kissoille ^.^ Alfred-ahmatille raksut kyllä kelpaavat, ja sainkin kuvattua tapahtumasta jonkinsortin videon. Pahoittelut epävakaasta kuvakädestä ja taitamattomuudesta kameran käytössä, yksin on hiukan haastavaa heilua ja kuvata samanaikaisesti. Jälkeenpäin totesin, että tietenkin olisin voinut laskea kameran johonkin käsistäni, mutta näillä nyt mennään :D
Kyseessä on siis "välipalahetki" Alfredin tyyliin!

Mimmi ei kuitenkaan halunnut jäädä ihan paitsioon näin heti ensimmäisenä päivänä, ja halusi sekuntivideonsa kaikkien nähtäville:

Tässä siis menossa raksujen sijaan ruohosen metsästys, jota on aiemminkin blogissa harrastettu. Aina vain ruohonkorret ovat ällöttävän limaisia, melkein yhtä kamalia kuin keitetty spagetti, joka sekin oli to-della kamalaa, mutta silti niin ihanaa räpellettävää! Ruohoa jahdataan niin kauan, kuin se vain pysyy kasassa ja palvelija nostaa sitä pöydälle yhä uudestaan ja uudestaan ja uudestaan...

Mimmin osalta raksujen metsästys jäi siis jollekin toiselle viikonpäivälle. Muutenkin taitaa tuo meidän suunnitelma elää tässä matkan varrella, mutta pääasia kai on, että touhua riittää!

Me haastetaan tähän puuhasteluun mukaan Miukumaan Sofia ja Olga, Viiksikarvan varassa -blogin Pöpö ja vielä Kissiminni-Minni! :) 

Ystäväkirja

Hupsut ja höpsöt muistivat meitä ystäväkirjahaasteella, ja vastailemme heidän keksimiinsä hassuihin kysymyksiin nyt parhaan taitomme mukaan. Kiitos haasteesta, höpsykät! :) Kuvina yksittäisiä otoksia parilta viime viikolta.

Tällaiset ovat haasteen ohjeet:

Kiitä haasteen antajaa
Vastaa sinulle annettuihin ystäväkirjakysymyksiin.
Lisää kuvaksi/kuviksi parhaiten itseäsi kuvastavia kuvia.
Keksi uudet kysymykset blogiystävällesi tai käytä vanhoja.
Haasta mukaan ihania blogiystäviäsi.

1. Millainen olisi unelmiesi huvipuisto?
Mimmi: Siellä olis läjä puhtaita lakanoita ja joku riiputtamassa niitä, raapimapuita kiipeilyä ja hassuttelua varten, satakymmentä pahvilaatikkoa, vesiallas, johon voisin tuupata Alfredin.. Kaiken kruunaisi broileribuffetti, jossa sais ahmia kerranki mahan täyteen ja puklata kaiken ulos niin monta kertaa, ku haluais.
Alfred: Hiirikaruselli! Virmajuuripallomeri! Liukumäkejä! Jonkunäkönen ötökkälaatikko, josta välillä joku öttiäinen karkaa!
Palvelija: Siellä olisi ainakin possujuna ja hurjasti hattaraa, mutta ei ihmisvilinää..

2. Ketä kirjojen sankaria tai sankaritarta muistutat? Koska meillä ei oo ikinä luettu sankarikirjoja, yritämme keksiä sankareita muista piireistä ;)
M: No Neiti Etsivä: Työnnän nokkani joka paikkaan ja ratkon kaikki ongelmat, jotka kohtaan!
A: Kari Grandi - Kaikkien janoisten sankari! Koska mua ei ikinä oikeestaan paljoo janota..
P: Aku Ankka: Aika usein on päiviä, kun mikään ei vain tunnu onnistuvan ja kaikki menee pieleen :D

"Kuhan haistan. ;)"

3. Mikä saa sinut hihkaisemaan tai naukaisemaan ilosta?
M: Se, kun kylppärissä on lämmin sen jälkeen, ku ihmiset on käyny saunomassa! Viihdyn siellä kauan, varsinki ku palvelija jää aina rapsuttamaan mua sinne.
A: HIIRI! Ja joskus herkkutikut. Nojoo ja se, ku palvelija tulee kotiin.
P: Yllättävät hyvät uutiset, pienet yllätykset arjessa ja se, jos saa jonkun asian kerralla valmiiksi (yleensä esim. kauppareissuilta aina unohtuu jotain).
 

4. Millainen musiikki kuvastaa persoonallisuuttasi?
M: No en tiiä kuvastaako, mutta tykkäsin ihan simona siitä kissojen biisistä, joka oli jossain ylen uutisissa joskus sata vuotta sitten. Ois saanu olla pitempiki se kipale, tuota joutu kuunteleen montamonta kertaa putkeen... (toim. huom. kappaleita ei enää pysty kuuntelemaan ylen sivujen kautta :( )
A: Reggae ehkä. Ainaki kävelen regemaisesti, tai sillee letkeesti...
P: Peruspoppi, mitä kuuluu radiossa aamusta iltaan ;)

Hampaat huollettu.

5. Mistä luonteenpiirteestäsi ansaitsisit erikoismaininnan?
M: Kiltteydestä varmaanki. Oon kyllä ihan aina tosi kiltti, vaikka mieli tekis välillä oikeesti vähän hivauttaa jotakuta.
A: Eläinlääkäri oli ainaki vuosi sitte sitä mieltä, että mää olin tosi rohkea, ku tutkin kaikkee mitä siinä huoneessa oli. Peloton ja rohkea, niistä pitäis saaja joku mitali!
P: Lehmän hermoista :D

6. Mikä on hassuinta tai pöhköintä, mitä olet tehnyt?
M: Oli kuulemma huvittavaa, ku palvelija oli vaihtamassa meille hiekkoja ja mää päädyin käymään sitte muovipussissa pissalla. Sinne se ne hiekat oli kipannu, ja hätä oli suuri!!
A: Mä en pöhköile. Paitsi yhen kerran hyppäsin rappusissa kaiteelle, ja pyristelin siinä hetken aikaa hauisvoimalla. Kaide oli ihan vinossa enkä mä sit päässy muutako takas alaspäin. Musta se ei kyllä ollu yhtään hassua, mutta palvelijalla oli hauskaa...
P: En minäkään pöhköile. En ainakaan tunnusta.

"Tää ei oo pöhköilyä...."

7. Jos saisit matkustaa mihin tahansa sormia tai tassuja napsauttamalla, mitä kohdetta haluaisit päästä tutkimaan?
M: Sinne paikkaan haluaisin, missä palvelija käy ja ku se tulee kotia ni se haisee ihan kollilta.
A: Ihan mitä vaan ku pääsis jossain käymään!
P: Sormia napsauttamalla lähtisin samantien Australiaan tutustumaan erikoisiin eläimiin ja sen jälkeen napsauttaisin itseni takaisin kotiin. Pitkät lentomatkat eivät juuri houkuttele matkustamaan niin kauas..

8. Mikä on mielestäsi maailman kaunein ääni?
M: Imuri!
A: Se, ku lusikka kilahtaa meitsin ruokalautaselle. Se tietää sapuskaa!
P: Kissan kehräys ^_^

M: ..Ai mää luin että kauHein ääni... Kaunein on ehkä tuolla makkarissa se ääni mikä lähtee, ku kynsin liukuovia neljältä aamuyöllä.

9. Milloin sinulla kävi poikkeuksellisen hyvä tai huono tuuri?
M: Toissapäivänä vai millon se oli ni Alfred ei syöny aamupalaa ja mää kerkesin sitte syyä sen ennenku palvelija huomas! Oli kyllä hyvä tuuri, paitsi sitte en saanu päiväruokaa ollenkaan.
A: Palvelija putsas pölyjä vitriinistä ja ajattelin kerranki hypätä sinne vähä haisteleen. Huonoo tuuria oli se, että palvelija oliki kerenny laittaa oven kiinni ja hyppäsin suoraan päin lasia! Tömähys vaan kuulu ku en päässykään kaapin sisälle. Vähänkö noloo...
P: Oon oikeasti sellainen semi-tuurinen, että poikkeuksellisia tuuritilanteita ei vain tapahdu!

10. Mitä sinulle tulee ensimmäisenä mieleen sanasta ”aarre”?
M: Sohvan alta ne löytyy!
A: Se juttu minkä jemmasin takan taakse. Hups, sitä ei saanu kertoo palvelijalle...
P: Merirosvot ja aarrearkku täynnä kultakolikoita!

"Huh mikä haastattelu!"

En haasta tällä kertaa ketään, mutta näihin samoihin kysymyksiin saa vastata, jos haluaa. Mielelläni lukisin muidenkin vastauksia, parempia kysymyksiä en itse olisi osannut keksiäkään :)

1. Millainen olisi unelmiesi huvipuisto?
2. Ketä kirjojen sankaria tai sankaritarta muistutat?
3. Mikä saa sinut hihkaisemaan tai naukaisemaan ilosta?
4. Millainen musiikki kuvastaa persoonallisuuttasi?
5. Mistä luonteenpiirteestäsi ansaitsisit erikoismaininnan?
6. Mikä on hassuinta tai pöhköintä, mitä olet tehnyt?
7. Jos saisit matkustaa mihin tahansa sormia tai tassuja napsauttamalla, mitä kohdetta haluaisit päästä tutkimaan?
8. Mikä on mielestäsi maailman kaunein ääni?
9. Milloin sinulla kävi poikkeuksellisen hyvä tai huono tuuri?
10. Mitä sinulle tulee ensimmäisenä mieleen sanasta ”aarre”?

Kissat kategorioihin

Marraskuun muruset haastoi meidät paljastamaan meidän lempparirodut FIFé-kategorioista. Mennään nyt vähän mutu-tuntumalla ja kissaliiton nettisivujen tuella, koska siitä on jo pari vuotta aikaa, kun oon viimeksi kissarotuja tutkinut.

Rotukissoihin tutustumiseni lähti siitä, kun maatiaisia ei tuntunut löytyvän sitten mistään, kun en kokenut olevani "tarpeeksi pätevä" ottamaan ensimmäistä aikuisiän omaa kissaani löytöeläintalosta niiden mahdollisten käyttäytymishäiriöiden tai muiden ongelmien vuoksi, ja navettakissaakaan en olisi villeyden vuoksi mielelläni sisäkissaksi ottanut. Rotukissoja on nähtävästi vuoden ympäri tarjolla, ja kasvattajat ovat suurimmaksi osaksi varmasti päteviä ja asiansa osaavia ihmisiä, mikä sai mun pään kääntymään rotukissan puoleen sen lisäksi, että rotukuvauksista sai edes vähän osviittaa kissan mahdollisesta tulevasta luonteesta. Jokainen kissa on tietysti yksilö ja sitä rataa, mutta kuitenkin :)

Parrasvaloissa Schmimii!

Kategoria 1 (Exotic, Persialainen, Pyhä Birma, Ragdoll, Turkkilainen Van):

Ragdoll oli ensimmäisiä rotuja, joihin halusin tarkemmin tutustua siinä vaiheessa, kun ensimmäinen oma kissa alkoi olla ajankohtainen. Nämä sulosilmät ihastuttaa edelleenkin ja jotain samaa brittiläisiin verrattuna räggäreiden luonteessa kai on.. Veltostuminen sylissä taisi olla niitä kiinnostavimpia juttuja rodussa upeiden silmien lisäksi, myös rauhallisuus ja seurallisuus vetoaa.

M&A: Persialainen! Koska meissäkin on ihan vähän sitä verta jossain kaukaisessa sukupuun haarassa. Onkohan exoticeissä sitte meijän lyhytkarva-verta?! Huh.
 

"Vai sinisilmiä se siellä huokailee....."

Kategoria 2 (American Curl, Maine Coon, LaPerm, Neva Masquerade, Norjalainen metsäkissa, Selkirk rex, Siperian kissa, Turkkilainen angora):

Tämä kategoria on jäänyt kaikkein oudoimmaksi, rodut ei ihan tunnu siltä "omimmalta". Valitaan näistä nyt sitten Norjalainen metsäkissa, koska se kuulostaa terveeltä rodulta, ja onhan nuo viikinkien jälkeläiset nyt aika hurjia! :D

M&A: Maine Coonin kans ois kiva nahistella! Koska ne on ISOJA!

"Nytkö meijän vuoro"

Kategoria 3 (Bengali, Brittiläinen lyhytkarva, Brittiläinen pitkäkarva (alustava hyväksyntä 1.1.2016), Burma, Burmilla, Cymric, Egyptinmau, Eurooppalainen, Kartusiaani, Korat, Kuriilien bobtail, Manx, Ocicat, Singapura, Snowshoe, Sokoke): 

Siinä kohtaa, kun olin kuitenkin päätynyt haluamaan lyhytkarvaisen kissan, kolmoskategorian roduista löysin monta kiinnostavaa vaihtoehtoa. Arvatenkin suosikkini on brittiläinen lyhytkarva, suloinen pullea nallekarhu, joka nauttii elämän pienistä iloista turhia hötkyilemättä (miten tästä tulee nyt mieleen Karvinen ja Nalle Puh :D ). Muita mielenkiintoisia rotuja tässä kategoriassa on Eurooppalainen, Snowshoe ja Egyptinmau. Ai niin ja myös Kartusiaania harkitsin jossain vaiheessa...

M&A: No hei brittiläinen!!! Koska me ollaan!

Kategoria 4 (Abessinialainen, Balineesi, Cornish rex, Devon rex, Don Sfinx, German rex, Itämainen lyhytkarva, Itämainen pitkäkarva, Japanin bobtail, Peterbald, Sfinx, Siamilainen, Somali, Thai (alustava hyväksyntä 1.1.2015), Venäjänsininen):

Venäjänsininen, oikea aristokatti! Jäntevyys ja notkeus viehättävät, tällainen "oikean" kissan kuuluu olla :)

M&A: Mitä noi svinksit on?? Me voitais antaa niille vähän meijän ylijäämäkarvoista, ni niitä ei palelis, niilläkö ei oo oikeesti yhtään karvaa?!
 
Muut, ei FIFé-hyväksytyt rodut:
Näistä mulla ei oo mitään tietoa! Scottish foldien kautta löysin suorakorvaisen version Scottish straightin ja sitä kautta myös brittiläisen lyhytkarvan, joten annetaan sen vuoksi kiitosta luppakorville.

Omat valintansa haastan kertomaan Naukulan kerhon, Karvahelvetin ja Vihreän mökin valtiaan. Onneksi Mimmi ja Alfred aikovat elää nelikymppisiksi, niin mun ei enää tarvitse tosissaan pohtia näitä rotujuttuja.. :D

Blogin tarina

Sain blogin tarina -haasteen Pesukarhu kissoilta ja Pena-kissalta jo aiemmin Penan tarinapostauksen kommenttikentän kautta. Kiitos tästä!

Haastetta on ollut vähän vaikea lähteä kirjoittamaan, koska olen vasta elokuussa perustanut blogini ja ensimmäisessä postauksessa taisin höpöttää jo joitain syitä blogin perustamiseen. Taisinkin nyt lopulta päätyä kertomaan alusta alkaen kaiken elämäni eläimiin liittyvän ja niitä sivuavan, haaste kun tuntui olevan kovin laajasti käsiteltävissä.

Oliver 2009

Eläinten ystävä olen ollut aina. Lapsuudenkodissani meillä oli ajan kuluessa kaksi kania, marsu, kaksi kissaa ja itse pidin ”piilolemmikkinä” miljoonakaloja pikkuisessa kipossa (ei ehkä ihan fiksuinta) ollessani ala-asteikäinen. Kissat olivat silloin vapaasti ulkoilevia, navetasta haettuja maatiaisia, jotka eivät ikävä kyllä monta vuotta eläneet. Toisen, Viivi-kollin, löysin itse ollessani noin 11-vuotias, auton alle jääneenä. Ikään kuin tämä ei vielä olisi riittänyt, löytymishetkellä ”isommat pojat” heittelivät kiviä kuolleen kissamme päälle.. Isäni kävi Viivin sitten hakemassa ja hautaamassa. Tapahtuman jälkeen päätin, että jos ikinä oman kissan otan, sitä ei päästetä ulos.

Koirista minulla ei juuri ollut kokemusta ennen appivanhempieni perhoskoiran tapaamista. Nyt jo 10- ja puolivuotias Oliver on onnistunut kääntämään päätäni edes hiukan koirien ystäväksi. Pään kääntymiseen on kuitenkin tarvittu kymmenen vuotta koiran silittelyä, suklaasilmiin tuijottelua ja leikkimistä, rapsuttelua sekä paljon yhteistä aikaa.. Oliverilla tulee aina olemaan suuri paikka mun sydämessäni. <3 
 

Oliver 2015

Tavatessani mieheni kymmenisen vuotta sitten, olin sanonut jo hyvin aikaisessa vaiheessa, että haluan jossain vaiheessa lemmikiksi kissan. Mies koiraihmisenä tarvitsi hetken aikaa sulatellakseen asiaa. Ei siihen montaa vuotta mennytkään, että sain kissani. ;)

Mimmin vauvakuvat löysin, kun etsiskelin kissavauvoja ja rakastuin neitiin valokuvien perusteella jo vakavasti. Vieläkin käyn niitä kuvia ihailemassa täällä ja mietin, kuinka osuvia kuvia kasvattaja olikaan ottanut Mimmi-vauvasta. Mimmi saatiinkin aika nopeasti kotiin, kun luovutusikä oli jo ohitettu.

Mimmi maalis-huhtikuussa 2014

Idea toisesta kissasta taas lähti ihan siitä, kun Mimmi alkoi näyttää merkkejä siitä, että kaveri olis kiva. Edes viisi tuntia leikkiä päivässä ihmisen kanssa ei riittänyt, ja neiti kurisi ja kiisi ympäri asuntoa. Nyt voi todeta, että Alfredin haku oli ihan oikea ratkaisu kaikkien kannalta, perheemme on nyt täysi. Odotteluaika vain oli ihan täyttä tuskaa, jännitys uuden pennun tulosta kaiveli mahan pohjassa. Alfredille saa myös antaa sitä hellyyttä, mitä Mimmi ei niin usein tunnu kaipaavan.
 

Alfred tammikuu 2015

Olen Mimmin ja Alfedin aikana muuttunut totaaliseksi kissaihmiseksi ja halusin kirjata ylös tapahtumia kissojen elämän varrelta. Kuvannut olen näitä natiaisia aina, mutta kuvat hilloutuvat lähinnä muistikorteilla ja tietokoneella. Aiemmin pidin blogia eri aiheesta, mutta se aihe ja koko blogi sen mukana kuivui ajan saatossa kokoon. Kun kotona pyörii kaksi kissaa tutkimassa ja arvostelemassa kaikkea mitä teen, on vaikea olla puhumatta kissoista ja niiden touhuista. Luonnollista oli päätyä pitämään blogia elämäni rikkauksista, kissoista. Ensimmäisenä kerroin blogista veljilleni ja myöhemmin kissojemme kasvattajille, jos he haluaisivat välillä seurata kasvattiensa elämää.

Halusin alusta lähtien pitää blogin kepeänä ilman asiatekstejä, varsinkin kun mikään asiantuntija en ole millään muotoa. Täällä ei siis tulla jatkossakaan näkemään faktoja mistään aiheesta, korkeintaan viittaan esim. omien kissojeni ruokailujen sujumiseen..
Aikaa minulta ainakin tällä hetkellä löytyy tähän puuhasteluun ja olen tykännyt hirmuisesti kissojen kuvaamisesta ja blogin pitämisestä, enkä ollenkaan vähiten uusien tuttavien ansiosta! Kiitos teille lukijoille, kun jaksatte kommentoida ja piristää päiviämme!
 

Alfred vajaan viikon meillä olleena 12.1.2015

Kuvaustaidon puutetta yritän ehkä korvata kuvien määrällä. :D Toivottavasti joskus vielä opin käyttämään kameraa niin, että määrän voi korvata laadulla. Kuvaaminen itsessään kiinnostaa minua kovasti.
Taitekohtia tästä blogista ei kyllä varmasti vielä löydy, ensimmäinen sellainen saattaa olla tämä haaste. Jouduin oikeasti miettimään eri asioita tämän kirjoittamisen kanssa ja voi olla, että jotain pientä muutosta on jossain vaiheessa luvassa. Lähinnä jäin miettimään, kirjoittaako jatkossakin ”kissan suulla” juttuja vai ihan itsenäni vain. Persoonia tässä hässäkässä saattaa kenties olla jo liian monta.

Tilityksestä tuli pitkä kuin nälkävuosi ja välillä saattoi aihe lähteä jo lapasesta.. Deletoinkin muutamaan otteeseen koko haasteen, mutta nyt punnaan tämän loppuun asti!

En ole ollenkaan kärryillä, ketkä ovat haasteen jo saaneet tai tehneet, mutta pikaisen tutkimisen jälkeen haastan seuraavat blogit kaivelemaan menneisyyttään:
Kissat kertovat
Kollinkoukkuja
Valloittava kissa

Tässä vielä ohjeet haasteeseen: 
1. Haaste on avoin kaikille bloggareille (teema voi olla mikä tahansa). Saat osallistua vasta saatuasi haasteen (ja niitähän voi toki myös pyytää, jos tiedät jonkun saaneen sen).
2. Kirjoita ja julkaise oma tarinasi blogissasi: miten blogisi sai alkunsa, kuinka se on kehittynyt ajan saatossa ja mitkä ovat olleet merkittävimpiä taitekohtia.
3. Haasta mukaan neljä blogia kirjoittamaan oma tarinansa. Mikäli joku kieltäytyy suorilta käsin, voit haastaa jonkun toisen.
4. Muista ilmaista tarinasi yhteydessä linkkeineen päivineen, miltä blogilta sait haasteesi ja kenet haastat mukaan.
5. Mikäli olet Instagramissa, käy halutessasi lisäämässä jonkin kuvasi yhteyteen tagi #blogisitarina. Näin kaikki Instagramissa olevat bloggarit näkevät, kenen kaikkien blogeissa nuo tarinat ovat nähtävillä. #Blogisitarina-haasteen käynnisti: kototeko-blogi.