Äly ja sen väläys

Olipa lähellä, ettei olisi lamppu syttynyt Alfredin pään päälle tämänpäiväisten tapahtumien johdosta. Herra hoksasi yhtäkkiä, että makuuhuoneessa on joku taianomainen seinä! Kun siihen katsoo, näkee ikäänkuin saman hiiren kuin mitä hetki sitten näki, kun katsoi vastakkaiseen suuntaan! :O Välillä piti käydä kaapin sisällä katsomassa, josko sieltä olisi päässyt tuonne taikamaailmaan itsekin...

"Siis hetkinen, ei mee mun tajuntaan"

"Miten se hiiri tonne hyppäs??"

"..ja nyt se on tossa? Voiko näiden kahden maailman välillä hyppiä ihan miten sattuu??"

"Nyt se on taas siellä!"

"WhaWhaWhaaaat???"

"Tuon on pakko olla se Narnia, mistä kaikki puhuu!! Miten sinne pääsee?! Miks hiiri tietää mutta minä en?!!"

"Siis nyt oon vähän sekasin. Kumpi nyt oli sitte se oikee maailma??? Oonko mää iteki koko ajan olemassa tuolla toisessaki maailmassa?"

 
Tähän asti Alfredia ei siis peilit ole sen kummoisemmin kiinnostaneet satunnaisia peilikuvalle sähisemisiä lukuunottamatta. En ehkä kuitenkaan olisi uskonut, ettei Alfred vielä ollut tajunnut peilin ideaa ja nyt alkoi kiinnostaa, ymmärtääköhän Mimmi tämänkään vertaa :D Mimmi ainakin välttelee katsomasta itseään peilistä.

Nähtäväksi jää, oliko tämä kurkkaus taikamaailmaan kertanäytelmä, vai jatkammeko harjoituksia... Ollaanko teillä niin fiksuja, että peilit on ihan selvä ja tylsä juttu?

Ensi viikolla on Alfredin rokotus- ja vuositarkastusaika, saa nähdä mitä lääkäri tuumaa pojun koosta. Mimmi ainakin oli samaisen lääkärin mielestä 10 kuukauden iässä ja 3,5 kiloa painavana pullea! :p Edellisen postauksen viimeistä kuvaa katsoessa huomasin kyllä, että ehkä tuo avoin raksubaari ei enää toimi. Alfred vetää kerralla lähes kaikki Canaganin kalanappulat naamaan, ja kieltämättä se alkaa näkyä jo jonkun vyötäröllä...