sunnuntai 30. kesäkuuta 2019

Pihamaalla vol.2

Ollaan oltu niin pitkään poissa linjoilta, ettei enää tiedä, mistä aloittaisi tai miten.
A: Painat vaan sitä julkasunappia ni ens kerralla on jo helpompaa.
Alkukesä on soljunut nopeasti Alfredin kanssa ulkoillessa. Pihalla ollaan oltu enemmän kuin koskaan aiemmin punkkipelostani huolimatta.
"Pihalle pliis"
Henkselit eivät ahdista Alfredia enää yhtään, ainakaan jos näköpiiriin ilmaantuu perhonen tai mikä vielä parempaa, lintu. Niitä me sitten pihalla kytätään ja perhosia myös jahdataan. Toistaiseksi yhtään ötykkää ei olla saatu hengiltä. Kyttäilyn lisäksi Alfredia houkuttaa ilmainen ruohobuffetti, mutta valtoimenaan kasvavat epämääräiset ruohonkorret eivät kuitenkaan ole yhtä laadukkaita kuin sisätilojen ruukutetut täsmäantimet talvisin. Runsas buffet ajaa silti toki asiansa.
Ulkoiluyritys vuodelta 2016: "Mä kuristun!!"
Saattaa olla, että osansa valjashalvauksesta aiheutti edelliset valjaat. Nyt meillä on (jo toista vuotta) käytössä tavalliset nahkavaljaat, jotka ovat ainakin sopivammankokoiset Alfredille. Valkoiset Vänttiset jäivät Mimmin käyttöön, vaikka Mimmi ei ulkoilusta innostukaan. Ei sitä silti koskaan tiedä... Vanhat valjaat ovat Mimmille sopivat, eli ne olivat Alfredille auttamattomasti liian pienet jo ostettaessa.
On ollut hauska huomata, että tietyt rutiinit toistuvat joka kerta. Omat reviirit ja plantaasit käydään tutkimassa aina samassa järjestyksessä, eikä poluilta juurikaan poistuta. Nyt olen kantanut Alfredia vähän pitemmällekin vinkiksi, että talon seinustan viereltä on ihan mahdollista ja sallittua poistua.
Vaikka ulkoilu on Alfredille rankempaa henkisesti kuin fyysisesti, uni maittaa aina punkkitarkastuksen ja yltiömäisen rapsuttelun jälkeen. Saattaapa söör saada muutaman makupalankin kiltisti oltuaan. Ja ainahan meillä ollaan kiltisti. ^.^ 

Toistaiseksi yhtään punkkia ei olla havaittu, onneksi.