Viimeisen kerran

Koskaan ei tiedä,

onko aikaa paljon vai vähän.

Yhtäkkiä vain huomaa,

se päättyikin tähän.

Kun sammui sydän läheisen,

on aika surun hiljaisen.

Voi kuinka me sinua kaivataan, rakas Jallu! </3

Pitkästä aikaa

Kävin pitkästä aikaa moikkaamassa Jallu-kissaa kameran kanssa. Jallun mielestä parasta oli, että isäntänsä ei tällä kertaa ollutkaan lähtenyt livohkaan, vaan olimme paikalla kaikki kolme.

"Täällä oli herkkuja, haluun lisää!"

"Kettu vieköön, kuka mun namit piilotti??"

Tuliaisena vein Jallulle Alfredin lempinamuja, Cosman kuivaherkkuja. Tuli tilattua niitä vähän yli oman tarpeen, kun uutuusmaku lohi yllätti ja oli Alfredista jopa vielä parempaa kuin muut maut. Mimmikin on lohta maistellut, mikä on jo melkoinen saavutus!

"Kohta sieltä tippuu beeffiä!"

Jallua hoidin viimeksi keväällä, kun isäntänsä oli reissussa. Silloin ei tullut mieleenkään ottaa kuvia, koska Jallu oli aikamoisen laihassa kunnossa mahapöpön jäljiltä. Ruoka on sen jälkeen onneksi maistunut ja Jallu on jo paljon paremmassa kunnossa. Kyllä 11:n vuoteen mahtuu tauti jos toinenkin siinä missä kolttonen tai kaksikin..

"Mitä kolttosia muka. Nätin sukan toit mulle, kiitos."

"Mä sulle kolttoset näytän..."

Ehdotin Jallun isännälle, jos kieputtaisimme Jallulle joululahjaksi uudet narut kiipeilypuuhun. Saa nähdä mitä siitä tulee, jos saamme aikataulut natsaamaan projektin parissa. Jallu on ollut sopivan kilttinä tämän(kin) vuoden, joten lahja on jo moneen kertaan tienattu. ^.^ 

"Mä tykkään mun isistä ja mun isi tykkää musta."

 Kotiinpaluu on joka kerta samanlainen Jallun luota tullessa. Onneksi mikään ei muutu.

22/24

Hyvääää Joulua!

Muistakaa tehdä pientä jäynää myös joulun alla, se pitää palvelijoiden mielet virkeinä!

T. Jallu, joka muistelee lämmöllä viimeisintä hoitovierailua, jolloin hätäapupalvelija teki aloittelijamaisen mokan ja jätti vessapaperin telineeseen roikkumaan... ^.^ 

Vanhempia herrasmiehiä

"Miespalvelija on ollu jo yli viikon kadoksissa! Tai käy se täällä vähän sillon ja tällön mutta lähtee taas sitte meneen. Ja viikonloppu oli kaikkein pahin, ku toi mammukkaki oli koko ajan menosa, mitä ihmettä ne puuhaa?!!"

"Kato ny misä mä oon, nääksää mua enää!"

"En tiiä, mutta musta tuntuu, että viikonloppuna palvelija kävi taas Jallun luona! Ainaki kotiintullessa sen laukku haisi siltä." -Mimmi

Mimmi on erittäin oikeassa, kävin ruokkimassa Jallua viikonlopun ajan:

*Isiä ikävä*

"Leikitäänkö?"

"Ai joko sää lähet?"

Miespalvelija on hoitamassa vanhempiensa perhoskoiraa, mutta huomenillalla päästään taas jatkamaan normaalia elämää. 

Kaunis poika ja poskikutva

Oliver, juuri herkkutikun syöneenä, rintapanssari kuolassa

Vanhempia herroja, Jallu ja Oliver. Molemmat taitavat olla jo kymmenen ikävuoden ylittäneitä. Pisimmän aikaa Oliver oli meillä hoidossa, kun appivanhemmat lähtivät aikoinaan kuukaudeksi Thaimaan aurinkoon. :)

"Joojoo mutta määki oon olemassa!"

Kaikennäköisiä karvaturreja on viikkoon mahtunut. Jos Oliver sietäisi muita eläimiä edes hieman paremmin eikä tarvitsisi pelätä koiran sydämen puolesta, olisi sen voinut totuttaa meidän kissoihin, että hoito onnistuisi yhdessä paikassa.

Menihän se "lomatuuraus" näköjään silti näinkin :)

"KOIRA? MISSÄ??"

Viestinviejä

Pääsin pitkästä aikaa ruokkimaan ja rapsimaan Jallua, josta kerroin syksyllä ja joka tälläkään kertaa ei pahemmin viihtynyt kameran edessä. Jallu halusi kuitenkin näyttää oman tähystämispaikkansa, jota kolli on ihan hiukan muokannut omaan makuunsa sopivaksi...

"Tästä mä tarkkailen, millon isi tulee"

Jallu on sellainen teräskissa, joka saa kaihtimetkin taipumaan omaan tahtoonsa. Ei oo pienen kissan vika, jos säleitä ei ole vieläkään laitettu ikkunan sisälle...

"Nii, viaton syypää minä tähän oon, eiku..."

Söpöläinen se aina vain on, ei siitä mihinkään pääse :) Pitihän Jallun toki lähettää terveisensä myös Mimmille ja Alfredille. Taisipa tuo vinkata viestissään, että olisi pikkuhiljaa valmis lähempäänkin tuttavuuteen, näitä viestejä kun on vaihdeltu jo jonkin aikaa..

"Terveeks kaverit!"

Viestinviejänä välitin Jallun terveiset pikapostina heti kohta kotiini, jossa oltiin heti valmiina hajunvaihtoon. Siis Mimmi oli, Alfredilla oli muita bisneksiä.

"Mmmh, kävit sitte Jallua kattomassa?"

Mimmi tuumasi, että väkevät on tuoksut kollilla ja kovasti kiinnostavat. Kameralaukkua piti tutkia pitkään ja hartaasti. 

"Siis se kävi sun sylissäki?!"

No ei käynyt, pyörähti vain, älä Mimmi huoli. Hajut tarttui lattiaa kontatessa, kun "aktivoin" Jallua juoksemaan herkkutikun palojen perään. Taidanpa haista kollilta yltympäriinsä, sen verran kovasti puskuhurinatraktori taas minua jyräsi.

"Puhutko totta?"

 Juu. Tuodaanko Jallu ens kerralla tänne?

"MITÄ?! Saanen harkita asiaa..."

Mielenkiintoista olisi tuoda Jallu meille hoitoon joku kerta, mutta epäilen, että se aiheuttaisi vain ylimääräistä stressiä ja keskinäisiä kiistoja näille meidän pumpulissa eläneille veijareille. ;)

Vieraileva tähti

Käyn aina välillä hoitamassa veljeni kissaa, kun väistämättä tulee tilanteita, jolloin reissuun on päästävä. Tällä kertaa muutaman päivän hoitojakso osui oikein hyvään saumaan töitten kannalta, ja olen viettänyt kissan kanssa pitempiä jaksoja kuin yleensä..

Jallu on 7 tai 8-vuotias keski-ikäinen maatiaiskolli, oikea Persoona. Jallu on oikeastaan syypää siihen, että meilläkin on nyt kissoja. :) Jallu on oikein läheisyydenkipeä kultamussukka, joka ei saa rapsutuksista tarpeekseen. Epävireiseltä traktorilta kuulostava kehruuääni saa sukat pyörimään kenen tahansa jaloissa, kun Jallu päättää hurmata vierailijansa.

Toisinaan Jallu keksii pientä jäynää omistajansa kiusaksi, muistuttaakseen omista tarpeistaan. Se, mitä Jallu ei keksi, sitä ei kukaan muukaan ole keksinyt. Sälekaihtimet esimerkiksi on pilkottu Jallun toimesta palasiksi, pois ikkunanäköalan edestä. Jallun kotona säleitä onkin turha yrittääkään laittaa muuten kuin ikkunan sisälle. Metkujen jälkeen on tärkeintä näyttää söpöltä, niin kukaan ei välttämättä halua rankaista ainakaan pienistä jutuista, Jallu vinkkaa.

Koitappa saaja mut kokonaan kuvaan, voin luvata että ei onnistu! :D

Hauskinta on ollut uittaa keittiön tiskiharja suihkun lattiakaivossa, ja sen jälkeen palauttaa se takaisin keittiön lavuaariin.. Lattiakaivossa on ollut myös hiirten ja muiden lelujen uimapaikka vuosien saatossa. Tällä kertaa nälkäiset hiirulaiset ovat olleet ruokakupissa kahtena eri ruokkimiskertana :D

Leikkiin Jallu pyytää mukaan antamalla tassua, mutta joskus tassunanto taas tarkoittaakin rapsutushaluja, ja leikkikaverin onkin tärkeää pysyä mukana Jallun aivoituksissa. Herkkujen perään Jallu tekisi varmasti mitä vain, sen verran perso se on parhaille namuille.. Välillä heitän namut suoraan sohvalle, ettei tarvitse pelätä menettävänsä sormenpäitäkin saalistajalle. :D 
 

Joko se isi kohta tulee??

Vaikka meillä onkin nyt kaksi omaa ihanaa kisulaista, on vieläkin aina ihanaa käydä katsomassa Jallu-herraa, joka ei ole yksin ollessaan turhan ronkeli rapsuttajastaan. Eilen kissaa ei olisi millään haluttanut jäädä enää yksin yöksi, ja Jallu yritti vielä viimeisenä keinonaan pysäyttää minut hyppäämällä hartioilleni, kun olin pukenut jo takin päälleni. Tätä se on harrastanut jo alusta lähtien isäntänsä kanssa. :)
 
Maailman parasta on, kun omistaja on kotona ja saa illalla käpertyä sen kainaloon nukkumaan. -Jallu