Tyhjäkäynnillä

Kukkuu. Täällä ollaan. Aika vaisu viikko on ollut, pelkkää pärskimistä ja niistämistä, sohvalla röhnöttämistä ja uinumista. Ja töitä, tietenkin.

Koska riehumisleikit on olleet nuhan takia vähän jäissä, on pitänyt kehitellä pikkumajoja. Juoksu- ja hengästymishommissa kissoja on auttanut laservalo, jota palvelija on sohvalta käsin heilutellut.. Normaaleihin ralleihin ei palvelijaa ole tarvittu. Hoitavat sen ihan kaksin, onneksi. :)

"Äkkiä pois ennenku Mimmi hyökkää..."

"Siis mikä tää on"

Olen myös yrittänyt huijata kissoja leikkimään surisevilla leppiksillä, jotka kirmaavat patterin ansiosta lattialla ympyrää. Ei mene läpi, ei kiinnosta. Ihan ensimmäisellä kerralla oli jännää, sen jälkeen ei. Mimmi ja Alfred ovat tietenkin liian fiksuja leikkimään moisilla muoviotuksilla.. ;)

Tavallinen laatikko on ollut tavallista parempi, kun sen käänsi kyljelleen. Mimmin laatikko!

Eilen tuli sentään käytyä paikallisilla joulumessuilla, ilman kissasukkia en voinut poistua sieltä! ^.^
Mimmi ja Alfred saivat tällä viikolla joulukalenterin, ennen meillä ei ole sellaista ollutkaan. Mulla on villi veikkaus, että se on Alfred, jonka suuhun ne herkut katoaa. Mimmi kun ei namusista niin perusta, vai yllättäisiköhän tuo tämän tätin tällä kertaa...

Päivä kolme: Majanen!

Perjantaina palvelija päätti ruveta imuroimaan, ja sen jälkeen olikin oiva hetki aktivointihaasteen kolmannen päivän aktivoinnille. Suunnitelma meni tässä kohtaa uusiksi, kun siivouspäivänä on maailman paras hetki pitää majapäivä, puhtailla lattioilla! Kuvia tuli sen verran paljon, että jätetään löpinät tämän päivän osalta tähän :)

"Osasin hajottaa majan katon heti!"

Vielä löytyi jostain roska suupieleen :D

"Se ois päikkäriaika nyt..."

"Hmm"

"Mitäs jos..."

"Viittisköhän sitä..."

"Hyvin suunniteltu on puoliks tehty!"

"Kestääkse?!"

"No, syteen tai savikkoon"

"HOPPS!"

"Ei kestäny."

"Oliks tää se katto?"

"Heikkoo tekoa"

"Yks sana: päikkäriaika!"

"Huoh."

Lopulta myös Mimmi malttoi käpertyä majan sisäpuolelle päikkäreille:

Majaleikkejä jatkettiin vielä illallakin, ja silloin palvelijakin pääsi jo mukaan leikkeihin. Tällainen maja loppupeleissä sitten oli:

Eihän tuota voinut samana päivänä rikkoa! Kissat saivat pitää majansa vielä lauantainkin, joka muuten menikin aktivoinnin suhteen vähän ohi. Palvelija oli lietsussa melkein koko päivän, joten lauantai olikin sitten varmaan se viikon lepopäivä/ eletään hetkessä -päivä. Illalla toki vielä leikittiin majaleikkejä, joten kyllähän se menee juurikin hetkessä elämisestä :)

Mimmillä meinaa taas silmät rähmiä, eikä kuukauden biotiinikuurista ole ollut mainittavaa hyötyä anturoiden kuivuuteen, näissä kuvissa nuo ongelmat näkyvät aika hyvin. :/ Seuraavaksi pitää ruveta harkitsemaan ilmankostuttimen hankintaa, meillä kun on tosi kuiva huoneilma.

Kun lintu tuli majaan

Mimmi oli vaihteeksi lintujahdissa. Palvelijasta alkaa tuntua, että jokin vaihtoehtoinen leikki olisi pitkästä aikaa ihan mukavaa, mutta Mimmi ja Alfred ovat sitä mieltä, että ainoat käyttökelpoiset lelut ovat edelleenkin samat lintu (Mimmi) sekä hiiruli (Alfred) kuin viimeiset puoli vuotta...

"Jumaleissön mikä kotka! Oon aika hyvä jo tässä lintujahdissa ni kyllä tollanen haahka pitäs saada helposti nalkkiin!

Et sää siihen voi jäädä! Se viltti ei kestä mun painoo, en voi hypätä siihen!!

Lehahti se pois siitä, mitäs nyt, tuu takas!

Nääääin, kurootteleennn.. nnhhh...

Hah, helppoo ko heinänteko!" -Mimmi

Alfred oli hengessä mukana, vaikka ei tällä kertaa jaksanutkaan ahteriaan nostaa päikkäripaikalta:

"Älä nyt, heilautin jo todistettavasti tassuaki." -Alfred

Tämän hetkinen maja on myös kuvissa edustettuna. Jatkoin kiipeilypuuta vielä yhdellä tuolilla, että saatiin majasta vielä vähän isompi. Taisi tämäkin maja olla kissoille mieleen, sen verran vauhdikasta menoa täällä eilen illallakin oli. Molemmat jahtasivat toisiaan majasta ulos ja taas sisään takaisin. :) Takaa-ajot tuppaavat vain päättymään siihen, että Mimmillä menee hermot. Häntä pörhistyy ja neiti alkaa nahistella ihan melkein tosissaan, karvat vain pölisee molemmilta. Muutaman kerran olenkin lopettanut nahistelun siinä kohtaa, kun näyttää, että kummallakaan ei enää kauhean hauskaa näytä olevan...

Muuttunut sohva

Alfredin ja Mimmin joulu meni vähän pipariksi ihmisten sairastumisten vuoksi. Pipariksi ja pipariksi, mutta ihmisiä ei saanut aktivoitua sohvan pohjalta juurikaan muutoin kuin syömään, joten kissat saivat keksiä ihan omatoimista tekemistä..

Hemmetin paparatsi.

"Sen verran tuo palvelija on nostanut ahteriaan penkistä, että on saanut kiusattua meitä sen räiskintävehkeen uudella osiolla, jota se kutsuu salamaks. Ai-van kammottava valopallo iskee aina, kun kuuluu sellanen ihmeääni ensin. Me ei tykätä.

Onko pakko?!

Se jopa seuras meitä yläkertaan sen mötiskön kans, vaikka ennen se ei oo vissiin jaksanu raahata niin painavaa juttua meijän perässä.

No, näytetään nyt sitte, mitä me ollaan tässä viikon aikana värkkäilty. Ollaan viihdytty ylhäällä sen jälkeen, ku täällä levis tää sohva ihan ihmeelliseks!

Siis ihan oikeestiko??

Sohvalla on kiva hyppiä edestakasin ja välillä pötkähtää hetkeks levähtämään ja vähän mietiskelemään.

No okei, on meijän kaa ihan vähän leikitty kuten kuvasta näkyy...

Sitte välillä on toisen vuoro, tuossa reunalla on paras paikka!

Mutta kaikista hauskinta on ollu hitusen alempana, siellä on kaikkia kivoja koloja ja onkaloita, joissa voi tähystää ja vaania, kun kukaan ei tiiä missä me ollaan!

Tuolla on kiva viettää aikaa, varsinki maton päällä, ku siinä on kivan lämmin köllötellä. Vielä kun tuosta menee syvemmälle niin voi vaania ihmisten jalkoja, jotka saattaa vilahtaa sohvan alta. Ei me tietenkään niihin tarrata kiinni, kunhan kiusataan! Paras hetki raapia puuosia on sillon, ku ne makaa tuossa sohvalla ja kattoo telkkarista jotain tosi jännää.

Saatiin me joululahjojaki, monta uutta lelua ja herkkuja ja Mimmi sai vielä synttärilahjaks kissanminttupallon, josta se tykkää tosi paljon! Paras juttu oli kuitenki ihan oma lahjapaperi, joka me saatiin pitää joulun yli!

Tuon paperin sisällä oli kaks noita jalkapalloja ja se toinen, pinkki, on tainnu jo mennä sohvan alle piiloon. Paperin päällä tuli kyllä istuttua ja maattua tovi jos toinenki, ja välillä piti koeistua myös pahvinpalanen, joka täällä kans oli pari päivää.. 

Ihan tyhmää kyllä, että ku kerranki ihmiset oli kotona, ni sitte ne ei ees leikkiny koko aikaa yhtään paljoo meijän kans. Ehkä sitte seuraavana jouluna?"

- Mimmi & Alfred

Piilomaan pikkumaja

"Saatiin taas vaihteeksi uusi maja! Kahen kerroksen juttu. Tää oli taas päivän parasta antia, riekuttiin sitte ilta Mimmin kans keittiön puolella. Meitä onkin harmittanu, kun se jumboloota vietiin meiltä jo pois. Pidettiin kuulemma liikaa ääntä sen kans, ku ihmiset olis halunnu nukkua. Höh.

Piilossa! Mulloli vauhti päällä!

Näin sen paperitolleron tuolla jossain!

Hah, käskin laittaa tämänki kuvan tänne! Peräpää vaan vilahtaa ku syöksyn paperitolleron kimppuun!

Ok, oli se Mimmiki tuolla. Seki oli ihan söpönä sen paperitolleron kans, jahtas sitä ympäriämpäri. Parhaat leikit meillä on aina sillon, ku kameraa ei oo näköpiirissä!

Mimmi piilossa

Majan alakerrassa leikittiin myös paperitollerolla, hauskinta oli napata se verhon takaa kiinni! Palvelija heitteli sitä meille vaikka kuinka kauan ja joka kerta sain sen sujahtamaan sohvan alle niin, että eukko joutu voimisteleen, että sai sen pois sieltä..

Ei kiinnostanu enää, tollero oli väärällä puolella majaa.

Tässä Mimmi vaani jo mua! Vähänkö oli sitte järkyttävä painimatsi meillä! Piti oikein tuimaa ilmettä näyttää Mimmille, siitä se vaan julmistu lisää ja pörhisti häntänsä mulle. En sitte enää halunnu leikkiä sen kaa.

Leikki päättyy aina siihen, että on pakko pötköttää vähän aikaa. Olihan se hauskaa!

Vähän kyllä harmittaa, ku läppäsin Mimmiä ohimoon sen verran kovaa, että tais hipasta vähän silmääki. Palvelija on huolissaan, ettei vaan viimekeväinen episoodi toistuis. Sillon Mimmillä tulehtu silmä meijän painin jälkeen ja se oli monta viikkoo tosi kipeenä. Lääkäritäti kyllä sillon väitti, ettei sieltä silmästä löytyny mitään haavaa, eikä sille laitettu laastaria. Se vilkkuluomi on kyllä ällöttävä! Ei ollu leikkikaveria sillon mullakaan, eikä se ollu kivaa. Mää pidän nyt huolen, ettei Mimmi raavi sitä silmäänsä vaikka kutittais, ni ehkä se sitte ei tulehu. Kyllä mää siitä tykkään, vaikka se ei ehkä aina tykkää musta ku oon ehkä vähän kovakouranen joskus.."

- Alfred 

P.s. Ja tasapuolisuuden vuoks halusin, että munki vauvakuvat esitellään täällä, ni ne on tuolla mun kasvattajan sivuilla. Ollaan kyllä veljekset ku ilvekset!

Miss Karvanakki ja viikon maja

Raakaruokailun aloittaminen sujui tähän viikkoon asti liiankin malliikkaasti, ruokakupit eivät ole ikinä olleet näin nopeasti tyhjinä ruuanannon jälkeen. Molemmat kissat ovat mukisematta syöneet kaiken tarjoamani lihan ja lisäravinteet, eikä nirsoilusta ole ollut tietoakaan. Tällä viikolla sitten ensin Alfred alkoi nirsoilemaan ilmeisesti broilerin kivipiiraa, ja Mimmin ruokahalu katosi hetkellisesti.. Alfredista en ollut huolissani, kun mahastansakin näkee, että poika on kyllä riittävästi ollut ruoka-aikaan kotosalla. Nyt, kun samaa ruokaa tarjotaan nirsoilusta huolimatta, sapuska kelpaakin taas jo ihan hyvin. Piti vain varmaan kokeilla, josko täältä saisi jotain muuta välillä..

Minustako kirjottelet?

Mimmin jo hiukan paremmin tuntien osasin jo odottaa oksennuksen tuloa, eikä tyttö pettänyt odotuksiani. Ensimmäinen puklu osui nätisti puklumatolle (=olohuoneen matto), mutta toinen okso yllätti kai Mimmin itsensäkin. Siinä onkin tämän päivän puhdetyö saada kylppärin matto ja omat työvaatteet pestyksi, kun Mimmi pulautti sievästi kylppärin tason päälle (jossa myös vaatteet olivat) niin reunalle, että mähmää valui kaapistoa pitkin lattialle ja matolle asti.. Ihanata.

Nyt Mimmi syökin sitten kissanmallasta kuurina muutaman päivän, että saadaan karvat ulos jotain reittiä pitkin. Onneksi mallas kelpaa herkkuna suoraan sormesta nuoltuna.. Tilanne on toistunut sen verran usein, että karvanakki sieltä suurella todennäköisyydellä pyrkii pois. Uloskulkeutumista saattaa vaikeuttaa (en tiedä, en ole asiantuntija) raakaruuan pieni määrä kuitua, joka voisi ehkä helpottaa karvojen liikkumista. Nyt suolessa ei varmaan ole yhtä paljon liikkuvaa "materiaalia" karvojen lisäksi.. Lisäpsyllium ja mallas kuitenkin toivon mukaan riittävät nakin ulostautumiseen.

Olo Mimmillä ei kuitenkaan ole tuskainen, kun vauhtia riittää ja muutenkin kaikki ruumiintoiminnot ovat normaaleita noita paria puklua lukuunottamatta. :)

Tuimana :D

Tällä viikolla meillä on jahdattu kärpäsiä, jotka tunkevat itsensä ikkunan väliin. Raotan lasia sen verran, että kisut pääsevät kärpäsjahtiin. Alfred voisi tuijottaa kärpästä katossa ikuisuuden ja onkin alkanut maukumaan apua saadakseen kärpäsen alemmas. Mimmi puolestaan kyllästyy odottamaan aika nopeasti ja siirtyy suosiolla muualle, kun Alfred kuitenkin lopulta öttiäisen nappaa.

Ja se maja. Maja oli pystyssä monta päivää, vaikkakin ensimmäisen yön aikana sitä joutui kyllä vähän muokkaamaan. Olin kaatanut toisenkin kiipeilypuun lattialle ja peittänyt sen viltillä enkä illalla ajatellut yhtään, mitä yöllä voisi tapahtua.. Kissat aloittivat mahdottoman älämölön, kun eivät päässeetkään normaaliin tapaansa katsomaan ikkunasta ulos. Pakkohan puu oli sitten yöllä käydä nostamassa oikeaan paikkaansa, että pääsi takaisin unten maille. Siis mieheni sen raapimapuun kyllä nosti, itse nukun yöni kuin tukki... :D

Majan riisuttu versio

Tämä maja oli kissojen mielestä ehkä kaikkien aikojen paras! Olihan siinä alunperin kolme kerrosta ja erilaisia rimpuilumahdollisuuksia. Nukkumapesätkin piti sitten ottaa takaisin nukkumakäyttöön ja viltit siirtyivät vähän alemmas.

On hauska katsoa, kun kissat jahtaavat toisiaan ja syöksyvät majaan ja sieltä ulos! Kummasti saa kisuleihin vähän vipinää, kun väkertää jotain uutta. :)

Surusilmän päikkäriaika käsillä

Majojen teko on kyllä kaikkien kannalta näppärää. Siinä kohtaa ei mitkään keppilelut tai muut leikit ihmisen kanssa kiinnosta, kun saa riehua ihan kunnolla kissakaverinsa kanssa ja näin ihmiset saa hetken värkätä hyvällä omallatunnolla jotain muuta. :)

Kuinka usein teillä karvanakkeillaan? Alfred ei olekaan vielä moista kokenut, olisikohan ruohon syönnillä osuutensa asiaan..