Blogin tarina

Sain blogin tarina -haasteen Pesukarhu kissoilta ja Pena-kissalta jo aiemmin Penan tarinapostauksen kommenttikentän kautta. Kiitos tästä!

Haastetta on ollut vähän vaikea lähteä kirjoittamaan, koska olen vasta elokuussa perustanut blogini ja ensimmäisessä postauksessa taisin höpöttää jo joitain syitä blogin perustamiseen. Taisinkin nyt lopulta päätyä kertomaan alusta alkaen kaiken elämäni eläimiin liittyvän ja niitä sivuavan, haaste kun tuntui olevan kovin laajasti käsiteltävissä.

Oliver 2009

Eläinten ystävä olen ollut aina. Lapsuudenkodissani meillä oli ajan kuluessa kaksi kania, marsu, kaksi kissaa ja itse pidin ”piilolemmikkinä” miljoonakaloja pikkuisessa kipossa (ei ehkä ihan fiksuinta) ollessani ala-asteikäinen. Kissat olivat silloin vapaasti ulkoilevia, navetasta haettuja maatiaisia, jotka eivät ikävä kyllä monta vuotta eläneet. Toisen, Viivi-kollin, löysin itse ollessani noin 11-vuotias, auton alle jääneenä. Ikään kuin tämä ei vielä olisi riittänyt, löytymishetkellä ”isommat pojat” heittelivät kiviä kuolleen kissamme päälle.. Isäni kävi Viivin sitten hakemassa ja hautaamassa. Tapahtuman jälkeen päätin, että jos ikinä oman kissan otan, sitä ei päästetä ulos.

Koirista minulla ei juuri ollut kokemusta ennen appivanhempieni perhoskoiran tapaamista. Nyt jo 10- ja puolivuotias Oliver on onnistunut kääntämään päätäni edes hiukan koirien ystäväksi. Pään kääntymiseen on kuitenkin tarvittu kymmenen vuotta koiran silittelyä, suklaasilmiin tuijottelua ja leikkimistä, rapsuttelua sekä paljon yhteistä aikaa.. Oliverilla tulee aina olemaan suuri paikka mun sydämessäni. <3 
 

Oliver 2015

Tavatessani mieheni kymmenisen vuotta sitten, olin sanonut jo hyvin aikaisessa vaiheessa, että haluan jossain vaiheessa lemmikiksi kissan. Mies koiraihmisenä tarvitsi hetken aikaa sulatellakseen asiaa. Ei siihen montaa vuotta mennytkään, että sain kissani. ;)

Mimmin vauvakuvat löysin, kun etsiskelin kissavauvoja ja rakastuin neitiin valokuvien perusteella jo vakavasti. Vieläkin käyn niitä kuvia ihailemassa täällä ja mietin, kuinka osuvia kuvia kasvattaja olikaan ottanut Mimmi-vauvasta. Mimmi saatiinkin aika nopeasti kotiin, kun luovutusikä oli jo ohitettu.

Mimmi maalis-huhtikuussa 2014

Idea toisesta kissasta taas lähti ihan siitä, kun Mimmi alkoi näyttää merkkejä siitä, että kaveri olis kiva. Edes viisi tuntia leikkiä päivässä ihmisen kanssa ei riittänyt, ja neiti kurisi ja kiisi ympäri asuntoa. Nyt voi todeta, että Alfredin haku oli ihan oikea ratkaisu kaikkien kannalta, perheemme on nyt täysi. Odotteluaika vain oli ihan täyttä tuskaa, jännitys uuden pennun tulosta kaiveli mahan pohjassa. Alfredille saa myös antaa sitä hellyyttä, mitä Mimmi ei niin usein tunnu kaipaavan.
 

Alfred tammikuu 2015

Olen Mimmin ja Alfedin aikana muuttunut totaaliseksi kissaihmiseksi ja halusin kirjata ylös tapahtumia kissojen elämän varrelta. Kuvannut olen näitä natiaisia aina, mutta kuvat hilloutuvat lähinnä muistikorteilla ja tietokoneella. Aiemmin pidin blogia eri aiheesta, mutta se aihe ja koko blogi sen mukana kuivui ajan saatossa kokoon. Kun kotona pyörii kaksi kissaa tutkimassa ja arvostelemassa kaikkea mitä teen, on vaikea olla puhumatta kissoista ja niiden touhuista. Luonnollista oli päätyä pitämään blogia elämäni rikkauksista, kissoista. Ensimmäisenä kerroin blogista veljilleni ja myöhemmin kissojemme kasvattajille, jos he haluaisivat välillä seurata kasvattiensa elämää.

Halusin alusta lähtien pitää blogin kepeänä ilman asiatekstejä, varsinkin kun mikään asiantuntija en ole millään muotoa. Täällä ei siis tulla jatkossakaan näkemään faktoja mistään aiheesta, korkeintaan viittaan esim. omien kissojeni ruokailujen sujumiseen..
Aikaa minulta ainakin tällä hetkellä löytyy tähän puuhasteluun ja olen tykännyt hirmuisesti kissojen kuvaamisesta ja blogin pitämisestä, enkä ollenkaan vähiten uusien tuttavien ansiosta! Kiitos teille lukijoille, kun jaksatte kommentoida ja piristää päiviämme!
 

Alfred vajaan viikon meillä olleena 12.1.2015

Kuvaustaidon puutetta yritän ehkä korvata kuvien määrällä. :D Toivottavasti joskus vielä opin käyttämään kameraa niin, että määrän voi korvata laadulla. Kuvaaminen itsessään kiinnostaa minua kovasti.
Taitekohtia tästä blogista ei kyllä varmasti vielä löydy, ensimmäinen sellainen saattaa olla tämä haaste. Jouduin oikeasti miettimään eri asioita tämän kirjoittamisen kanssa ja voi olla, että jotain pientä muutosta on jossain vaiheessa luvassa. Lähinnä jäin miettimään, kirjoittaako jatkossakin ”kissan suulla” juttuja vai ihan itsenäni vain. Persoonia tässä hässäkässä saattaa kenties olla jo liian monta.

Tilityksestä tuli pitkä kuin nälkävuosi ja välillä saattoi aihe lähteä jo lapasesta.. Deletoinkin muutamaan otteeseen koko haasteen, mutta nyt punnaan tämän loppuun asti!

En ole ollenkaan kärryillä, ketkä ovat haasteen jo saaneet tai tehneet, mutta pikaisen tutkimisen jälkeen haastan seuraavat blogit kaivelemaan menneisyyttään:
Kissat kertovat
Kollinkoukkuja
Valloittava kissa

Tässä vielä ohjeet haasteeseen: 
1. Haaste on avoin kaikille bloggareille (teema voi olla mikä tahansa). Saat osallistua vasta saatuasi haasteen (ja niitähän voi toki myös pyytää, jos tiedät jonkun saaneen sen).
2. Kirjoita ja julkaise oma tarinasi blogissasi: miten blogisi sai alkunsa, kuinka se on kehittynyt ajan saatossa ja mitkä ovat olleet merkittävimpiä taitekohtia.
3. Haasta mukaan neljä blogia kirjoittamaan oma tarinansa. Mikäli joku kieltäytyy suorilta käsin, voit haastaa jonkun toisen.
4. Muista ilmaista tarinasi yhteydessä linkkeineen päivineen, miltä blogilta sait haasteesi ja kenet haastat mukaan.
5. Mikäli olet Instagramissa, käy halutessasi lisäämässä jonkin kuvasi yhteyteen tagi #blogisitarina. Näin kaikki Instagramissa olevat bloggarit näkevät, kenen kaikkien blogeissa nuo tarinat ovat nähtävillä. #Blogisitarina-haasteen käynnisti: kototeko-blogi.