Kestosuosikit

Kahdesta emme luovu, ja toinen niistä on raapimatolppa. Pääsiäisenä taloon saatiin tolppa numero neljä, joka on aivan yhtä mahtava kuin kolme edeltäjäänsäkin.

 Kolmessa kuukaudessa tolpalle ei ole saatu vielä mitään kovin näkyvää tuhoa aikaan.

Se toinen pakollinen varuste on pitkävartinen onkilelulintu, joka on Mimmin ikisuosikki. Pitkän tauon jälkeen lintulelu on kuin uusi, ja palvelijakin onnistui tällä kertaa imitoimaan oikean linnun liikkeitä niin hyvin, että Alfredkin innostui juoksentelemaan linnun perässä. Tipu-tv:n katselemisaika ei ole mennyt keneltäkään hukkaan.

Lintu numero X:n osto lähestyy, sillä joku istahti vahingossa nykyisen linttaan ja yksi sulista katkesi. Kukalie jätti linnun sohvalle ja pötkähti sitten sen päälle. Köh.

Mimmin mielestä tolpassa numero kolme on narua vielä runsaasti jäljellä. Siksipä siitä ei ole vielä hennottu luopua. Seuraavaksi saatamme kokeilla vähän paksumpaa tolppaa, jonka päällä pystyisi istumaan. Ostohetki lähestyy ensi vuoden puolella, jos nykyinen raapimistahti jatkuu.

Onko teillä ikisuosikkeja, joiden katoaminen aiheuttaisi paniikkikohtauksen?

Jos kuvaa nro 2 tiiraa ja tsuumailee tarkkaan, näkee sen Mimmin "patin" viiksien seassa. Terveystilanteessa ei toistaiseksi muutoksia.

Mimmulin hyvä ja paha päivä

Mimmi kävi eläinlääkärissä tarkastettavana, ja sain vihdoin varmistuksen sille, että jokin aika sitten löytämäni "luomi" (*oma nimitys pahkuralle, koska en muista miksikä lääkäri sitä kutsui) Mimmin viiksien seassa on aivan vaaraton tapaus. Pallero huolestutti myös sijaintinsa vuoksi ja voikin olla, että se poltetaan irti vaarattomuudestaan huolimatta syksyllä, kun menemme hammaskiven poistoon. Tikit huulten lähistöllä kuulostaa ihan siltä, että kauluritötsää tullaan tarvitsemaan. Jonkinnäköinen arpikin mahdollisesta leikkauksesta tulisi jäämään ja sitä tässä juuri mietitään, häiritsisikö tuleva arpi Mimmiä enemmän kuin nykyinen luomi, joka ei Mimmiä vaivaa. Muuten lääkärireissu meni ihan hyvin, vaikka pehvaa taas ronklittiinkin ja tehostepiikki tuikattiin niskaan. 

Olin niin helpottunut hyvistä uutisista, että uskaltauduin ottamaan muutaman kuvan päivän sankarista. (Jotain hyötyä on muuten ahkerasta kuvaamisestakin: valokuvasta näin alunperin tuon luomenkin, livenä sitä ei niin erota.) 

 M: Hus pois, nyt on mun päivä!

 A: No pakko vähän terotella kynsiä...

 M: Munki pitää!

 Mutta mikäs tuolla vilahti?

 Joku supermarsu varmasti!

 Oon aika vikkeläkinttunen, kun on tarvis..

 A: Voi noita amatöörikuvia, hehehee... :D

 M: Ja tämänkö puun ajattelit hävittää?

 Ei saa hävittää mitään, koskaan, IKINÄ! Raapimapaikkoja ei ainakaan ole koskaan liikaa!

Ööö, totaa niinkö, öö ootas.... Piip, piip, piip, piiiip - lähetys vastaanotettu, raju villiyskohtaus tulossa! Lähtölaskenta ralliin alkaa än yy tee...

Tiirasitko turhaan? Näissä kuvissa luomea ei näy. ;)

Tuttua ja turvallista

Olemme kehittäneet Alfredin kanssa päivärutiinin. Siihen sisältyy loppumaton määrä naukumista, komentamista, keskustelua ja jonkin verran sohvan raapimista. Lopputuloksena Alfred voittaa ja leikkihetki koittaa, joka kerta. Joskus saan tosin pitää ruokatauon ennen leikkiin ryhtymistä työpäivän jälkeen, sen kompromissin Alfred on toisinaan minua kohtaan suonut.

"Mistäs arvasit että tätä mä halusin"

Pakkomielteisiä kavereita kun ollaan, leluna toimii edelleen se pinkki toukka, pinksu. Pian olemme pulassa, kun toukan vartalo on hiljuksiin katoamassa. Mitä ihmettä me sitten tehdään! (Edellisiä pakkomielteitä olivat mm. narupeli ja muut naruhässäkät, joista olemme sittemmin vieroittautuneet.)

Mihin loppuötökkä on hävinnyt?

Onneksi toukassa riittää silti virtaa, joten seuraavaa aktiivisuutta lisäävää toimenpidettä ei tarvitse vielä miettiä. ;) Mimmikin on innostunut jahtaamaan kaksiosaista ötökkää, mistä pinksu on kauhuissaan ja minä iloinen.

"Kas näin taipuu Alfu, ja Alffu taipuu näin!"

Alfred ei ole pitkään aikaan ollut yhtä aktiivinen kuin nyt pinksun kanssa, mistä olen hyvilläni. Vihdoin löytyi jotain, jolla saa pullukan (<--hellittelynimi) liikkeelle ja kuluttamaan energiaa muuhunkin kuin kiusantekoon. 

"Ketään en kiusaa ikinä."

Ruuvasin muuten kiipeilypuuhun ylimmän tasanteen taas vaihteeksi kiinni. Taso on otettu vanhasta puusta, koska vanhan puun pesiin kapuaminen oli käynyt turhan hankalaksi ahtauden takia. Kangaspäällysteinen taso sopii meidän kissojen tarpeisiin paljon paremmin kuin puinen alkuperäinen taso. Mimmi patsastelee usein ylimmällä tasolla punnerrettuaan (!) itsensä sinne vaikeimman kautta ja onpa tuo yrittänyt tasolla nukkuakin.

"Näin oon ylväänä täällä aina, kukaan mitään mistään putoa!"

Sananmukaisesti yrittänyt, koska kunnolla unessa oltuaan Mimmi putosi kapoisalta tasolta alas. Onneksi vastaan tuli alempi taso ennen lattiaa, jonne ylhäältä on aika pitkä matka.. Tuon kerran jälkeen Mimmi on monesti saanut kuulla varoituksen "älä putoa", kun pötköttää tuolla. Onneksi kolauksen koki onnettomuudessa vain Mimmin itsetunto ja haavereilta vältyttiin. Alfred käyttää ylintä tasoa hyvin vähän ja ehkä ihan hyvä niin. Sellaisia gepardeja on nuo meidän pienet rakkaat marakatit, yhä vain ketteriä kuin kirjahyllyt. <3

"Tää on ainaskin tukeva ja turvallinen pötkötyspaikka"

Hajurako

Olen tainnut muutaman kerran mainita, että Miss Fancypants haluaa pitää muihin elollisiin pienen hajuraon. Alfred-poloinen sai tuta kuinka käy, jos uhmaa tuota halua...

Miss Fancy havaitsi tyhjän tason puussa ja aikoi vallata sen päiväunipaikakseen. Ihan yksin.

"Ah, oma rauha, omat päikkärit. Varvaspesua vaille valmis uni."

Joku aikoo olla näin lähellä Miss Häijyä, vielä päikkäriaikana! Joku ajatteli ruoan päälle pestä kasvonsa ja asettua levolle kiipeilypuuhun, joka kissoille yhteiseksi hankittiin..

 M: "Ei onnistu, sanottiin pankissa!!!"

A: "täh"

Miss Häijy: "EI ONNISTU, mä sanoin!!!"

"Nnngh menehän nyt siitä"

Alfred-parka: "En mene, mee ite!!"

A: "Ok ok mä meen, ei kynsiä! Ei saa käyttää kynsiä!!"

Miss Myrtsi: "Yks sana: hajurako."

Niin vain oli toisen siirryttävä kiipeilypuun pehmusteista sohvan ääreen. :( Pakkohan onneaan on toisinaan kokeilla, jos vaikka vielä jonain päivänä onnistuisi lepuuttamaan luomiaan valkoinen valkoista fliissiä vasten. Onneksi on (näemmä) sentään puhdas lakana raikastamassa unosia.

Voittajafiilis. Paitsi että tämän nujakoinnin jälkeen Mimmiä ei enää nukuttanutkaan ja kiipeilypuu jäi loppupelissä tyhjäksi.


*Nujakointi kesti noin puoli minuuttia, eikä äitynyt kovin pahaksi. Joskus käy vain mielessä, eikö nuo naperot voisi edes hetkisen olla bestfriendejä. Ei meillä koko aikaa onneksi kuitenkaan taistella. Eikä Mimmi oikeasti ole häijy vaan väärinymmärretty pikku mussukka. <3*
(Pahoittelut epätarkoista ja ylimuokatuista kuvista, kuvaaja ei ehtinyt tilanteen tasalle koko kuvausaikana.. :p)

Länällään

Raapimatolppa nurin! Kyljellään makaava tolppa on mahtava leikkipaikka, miten meillä menikin näin kauan hoksata se!

"Oon pönkkänä, ettei se vaan kaadu enempää"

"Vaanin ja sit kohta hyppään tosta yli!"

"Nääin, ei kerkee kuvaajakaan mukaan!"

Puuma! Leopardi! Gepardi!

"Ton mä vielä nappaan!"

"Voi miten hauskaa!! ^.^ "

Juu, ostin joku hetki sitten uuden tolpan vanhan tilalle, mutta näköjään vanhakin on jäänyt vielä esille. Onhan tuossa vielä ehjää pintaakin vaikka kuinka ja nämä tällaiset on parhaita raapimiseen. :)

Viikon tärkeimmät

"Tässä taloudessa on palvelun taso selkeästi laskusuunnassa. Jo viikon ajan ollaan saatu aamupalaa vasta kymmenen kieppeillä! Palvelija höpisee jostain talviaikaan siirtymisestä ja että me nyt liioitellaan.. Ollaan sitte jouduttu syömään raksuja niinku etukäteisaamupalaks, että jaksetaan ootella oikeeta ruokaa.

Pöyristyttävää.

Sitte. Meijän raapimatolppa kipattiin nurin! Tuossa se nyt on monta päivää pönöttäny olkkarin matolla. Haettiin meille uusi samanlainen samalle paikalle, missä tuoki oli. Ollaan kuulemma ilmaistu, että sohva on kivempi raapimispaikka kuin vanha tolppa. No tottahan se on, sohvassa on jo säikeet hyvällä mallilla! Kieltämättä vanha tolppa on nyt kuitenki ihan hauska leikkipaikka, ainakin Mimmin mielestä. Kuvassa näkyy myös se kukkapaperi, jonka Alfred sai synttärilahjaks. Ihanan rapiseva!

Ehkä tää on ihan jees ^.^

Sitte. Pitkästä aikaa meille tilattiin uusi laatikko. Mimmi oli kärkkymässä sitä, mutta Alfred ehti varata paikan ensin. Noi tilpehöörit palvelija otti kyllä itelleen, karmeen hajusia olivatki. Alfred halus vielä väkisin haistella kaikki ne sälät erikseen.

"Onkse mun takana."

Laatikko ollaan saatu toistaseks pitää, mikä on kumma, koska yleensä kaikki kiva viedään aina heti pois. Niinku yks imurilaatikko ja sen sisuslootat, mitkä vietiin heti viikon (kuukauden) jälkeen hävitykseen. Uutta imuria ei onneks oo näkyny.

Mitäs naurat?!

On muuten passeli vihreä laatikko! Se on vähän niinku kissojen sohva. Siinä on tassunojat ja selkätukiki! Ja kaikkein parasta on, että se on just sopivan kokoinen röhnöttämiseen.

Tämmönenki laatikko meillä nyt majailee. Se on vähän tylsä. Tavallinen. Mutta ei sitä saa pois viedä, koska tavallisiaki pitää olla.

räpsräps, se sanoo.

Pahinta tässä viikossa oli pakkasen ja kylmyyden lisäks se, että palvelija kaivo eilen salamin taas kaapista! Nyt rupee kuulemma rätiseen. Saapa nähä, ollaanko paikalla ku rätisee. Kamera onki pysyny piilossa melkein koko viimisen kuukauden. Tänään se tuli esiin, mutta siitä oli akku tyhjänä ni ehti aurinko mennä jo piiloon ennenku se oli latautunnu. Me oltiin ihan että 'voi höh'. ;)

Ai niin, hyvää pyhäinpäivää!"
 
-Mimmi & Alfred
 

Projekti 3/2

Edellisessä "höynäytysjutussa" selvisi, etten ole näyttänyt blogissa helmikuisen "pahamaineisen" kiipeilypuumme muokattua versiota vielä ollenkaan. Poistin ajat sitten sen puisen riippumatto-osan, jota meillä ei osattu käyttää, ja myöhemmin vielä ylimmän pesän, jonne kumpikaan kissoista ei uskaltanut kiivetä. Ei, vaikka sinne olisi päässyt helposti takan kautta. Pientä pintaremonttia puu on siis käynyt läpi, ja näin hehkeältä se tänä päivänä näyttää:

Alfred, puussa! ^_^

Mimmi, puussa! ^_^ 

Molemmat puussa!

Jokainen taso on jokseenkin käytössä. Mieluisin paikka on aina se, johon paistaa aurinko. Puussa on todistettavasti nukuttu myös päikkäreitä.

Tähän päädyttiin näin helposti:

Mimmi & Alfred SYDÄN vessan nyppymatto -->
matto puussa -->
Mimmi & Alfred SYDÄN kiipeilypuu!

"Vähänkö meni palvelijalta kauan tajuta näin simppeli juttu."

Kiipeilypuu ei siis loppupeleissä jäänyt ihan käyttämättömäksi ja maton lisäyksen jälkeen myös peti on alkanut kelvata. Itse puuta kehun edelleen, se on todella tukeva ja kestävää laatua. Ehkä vielä jonain päivänä muistan laittaa pehmusteet pesukoneeseen, että se uutuudenkarheus katoaisi niistä pikkuhiljaa...