Mr. Sensitive ja turkinhoito

Herra Hienohipiä ja harjaaminen eivät sovi samaan lauseeseen. Alan olla tuskastunut irtokarvan määrään kotona, kun Alfredia ei vain kertakaikkiaan saa harjata, ei niin minkäänmallisella välineellä. Ajattelin koota yhteen kaikki, mitä on tullut kokeiltua ja onko maailmassa enää mitään, mitä ei olisi jo kokeiltu.

Tästäkin puuttuu vielä Zooplussalta joskus tilattu "harjauskäsine" tmv., jonka heitin aikapäivää sitten roskiin, koska aiheutti kissoissa lähinnä vain paniikkia, jos yritin se kädessä lähestyä niitä. :D

No mutta Alfred, miten olis

pikkuinen Furminointi ja karstaus päälle?

"ET KOSKE NOILLA MUHUN! Sitä paitsi ne on Mimmin!!"

No entäs nää sitten?

"Onko tuo joku vauvojen karsta? Ei onnistu!"

Hei mutta täähän näyttää kivalta, kokeiltaisko edes??

"EI."

Viimeinen toivo: tällasesta siilimunasta moni kissa on tykänny! Sellasetkin, jotka ei niin turkinhoitoapua kaipaa. Jooookooo?!

"Hmm... Ei!"

Huoh. Toivotonta.

Ainoa keino poistaa edes osa irtokarvoista on silittää ja rapsutella Alfredia kostein käsin. Pölisevätpä karvat sitten edes kerralla ja vähän pienemmälle alueelle kuin ilman mitään. Metallikammalla saa muutaman vedon kammata, jos Alfred on tarpeeksi suopealla tuulella moiseen puuhaan.. Toinen kyseenalainen harja on ihan perus tiskiharja, sillä vaan ei tahdo karvat edes lähteä. :D

Ehkä en sittenkään enää ihmettele, miksei mr. Sensitive vain voi hyväksyä valjaita. Niissäkin se on se vatsaremmi, mikä Alfredia ahdistaa suunnattomasti. Meneehän siinä masukarvat ruttuun!

Ainoa totaalisen hyväksyttävä turkinhoitokeino:

Mimmi saa auttaa! <3 

(Pakko vielä mainita, että Mimmi rakastui tuohon munaharjaan ihan täysin! Kuola valui miss Not-so-Sensitiven suupielistä, kun kokeiltiin harjaa ekaa kertaa ^.^ )

Pihamaalla?

Pikkuinen ulkoistusprojekti alkoi jo keväällä, kun lumet sulivat ja aurinko paistoi aiempaa lämpimämmin. Kaikki lähti liikkeelle Alexin turvallistakin turvallisemmasta tavasta ulkoilla: kantokopasta käsin on ilmiselvästi ihan huippua nuuskutella ulkoilmaa. Niinpä yhtenä sopivan aurinkoisena päivänä päätin viedä Alfredinkin pihalle nauttimaan raittiista ilmasta ja lintujen laulusta..

Ja voi miten hauskaa Alfredilla olikaan! Kaikenlaisia uusia hajuja, ääniä, värejä ja makuja! Tuore oikea ruoho oli maukasta suoraan mullasta nyhdettynä, kaltereiden läpi tarjoiltuna. Pihalla olo oli niin ihastuttavaa, että päätin ottaa heti seuraavan askeleen ja tilata Alffille... valjaat!

Sitten homma ei enää sujunutkaan niinkuin siellä Strömsseissä...

"Apua."

Punaiset valjaat oli vähän niinkuin kokeilussa meillä, että saatiin osviittaa oikeasta koosta. Ei jäänyt arvailujen varaan, mitä mieltä Alfred kahleistaan oli.

"Inte kiva, en liiku."

"Nyt läks, valjaat ja minä!!"

Päädyin sitten vaihtamaan valjaat mittatilausvaljaisiin, joissa kiristysnamiska on hieman normaalista poikkeavassa kohdassa, ja tarkoitus oli, että myös kaulalenkki olisi ollut vähän pitempi. Jos Alfredilta kysytään -ja tottakai kysytään!- vastaus mittatilausvaljaiden miellyttävyydestä tulee tässä:

"En haluu, apua! :( "

"En liiku, en pysty, en kykene!!"

Ja tämän pitemmälle emme olekaan tämän kesän aikana ehtineet. :D En voi viedä Alfredia ulos asti pelkissä valjaissa, kun se ei tähän mennessä ole suostunut niissä liikkumaan yhtään enkä siis tiedä, onnistuuko se keplottelemaan itsensä irti noista. Ulkona en halua saada sitä selville! 

Ehkä valjaissa ulkoilu ei sitten ole meillä ainakaan tämän kesän juttu, kokeillaan ensi kesänä (kenties uusin valjain) taas hommaa uudelleen. Tällä hetkellä Alfred pentumaukuu heti, kun valjaat sujautetaan pään yli ja haluaa niistä pois..

Eli, meillä ulkoillaan sään ollessa sopivan lämmin ja selkeä, jatkossakin näin:

Huom! Valjaat päällä, tän kerran!

"Oho, perhonen!!"

Kerran olemme tämän kesän aikana läpituulettaneet kotiamme etu- ja takaovi sepposen selällään ja vielä niin, että molemmat kissat olivat kopeissansa ja saivat tuntea ilmavirran. Mimmistä ei pihakoppakuvia tulla näkemään, koska neiti päätti jo parin minuutin tuuletuksen aikana, että hänhän ei sitten rupea kopassa asumaan ja mankui ja kaapi tietään pois ansasta. Onneksi ei ole pakko tehdä mitään, jos ei halua.. Ainakaan, jos sattuu olemaan kissa <3

P.s. Tänään oli juhlapäivä: koko yön kissat saivat metsästää sisälle eksynyttä yöperhosta, joka koki kohtalonsa vasta aamun valjetessa palvelijan minimaalisella avustuksella. Päivällä urhea miespalvelija pyydysti ulkoa kärpäsen ja toi sen sisälle aktivoimaan kissoja! Miten hienosti miespalvelija onkin jo koulutettu! ^.^