lauantai 23. joulukuuta 2017

Mimmi 4v.

Mimmi täytti torstaina neljä vuotta. Juhlimme merkkipäivää vain pienesti perheen kesken. Mimmille taidettiinkin tänä vuonna pitää ensimmäistä kertaa oikeat synttärijuhlat, edellisinä vuosina joulukiireet ovat aina olleet esteenä kunnon pileille. Varapalvelijat toivat päivänsankarille lahjaksi herkkuja, mutta mitä teki Mimmi? Ryntäsi ovikellon soidessa yläkertaan ja pysyi siellä vieraiden lähtöön asti. No, aina ei kiinnosta juhlia vanhenemistaan.. ;)
Itse ostin Mimmille lahjaksi älypelin, mutta voi kuinka sen kanssa kävi. Brittiläisten lyhytleukaisuus ja isotassuisuus iski jälleen päin kasvoja (haha.), kun älypelin koko ja mittasuhteet selvisivät. Eihän Mimmin pikkuinen suu yletä napsimaan herkkuja pelin alimmista lokeroista, eivätkä tassut mahdu kaapimaan niitä lokeroista ulos. Voe rähmä. Onneksi varapalvelija hoksasi ehdottaa pientä modifiointia peliin ja ehkäpä pienen tuunauksen jälkeen pääsemme oikeasti pelailemaan. (Askartelemme koloihin pahvista pienet "nostatukset"..)
Mimmi fiksuna kyllä hoksasi, mikä älypelissä oli ideana, mutta turhautui heti, kun tajusi myös sen, ettei pääse käsiksi namusiin. 
Paras osa lahjaa: oma lahjapaperi!
Toisiin herkkuihin on päästy käsiksi joka päivä, joulukalenteriherkkuihin siis! Cosma-kalenteri ei pettänyt tänäkään vuonna ja saimme yllätyspostina Primacatilta uuden kalenterin vanhan tilalle. Tämä täti meinasi ihan herkistyä niin hienosta asiakaspalvelusta!
Mimmillä taisi tosin mennä vähän pasmat sekaisin, kun saikin aloittaa yhtäkkiä uuden kalenterin. Herkuilla on joinain päivinä pelkästään leikitty ja odotettu tilalle aiemmin saatuja maitonappeja ja muita korvikeherkkuja.. Saa nähdä, kuinka ensi vuonna käy.
"Tää on mun eikö ookki?"
Alfred ei tänäkään vuonna halunnut ymmärtää, miksi hänen paketointiapuruuttaan ei oikein arvostettu. Lahjanaruja tässä taloudessa ei jatkossa näy yhtään ainutta, sen verran halukkaasti sen kimppuun hyökkäiltiin ja lopulta löysin itseni vessasta paketoimasta.. :D
"No tuo ainaki on mun."
Vanha herra Oliver (12,5v.) on aiheuttanut viime aikoina itse kullekin sydämentykytyksiä ja haikein mielin paketoin koirulin lahjaa. Ei voi tässä vaiheessa tietää, onko tämä Ollin viimeinen joulu. :'( Tiedossa ollut sydänvika alkaa olla aika pahana ja lääkäri kontrolloi tilannetta tarkkaan, vielä ei hänen mukaansa kannata kuitenkaan toivoa menettää. Toivomme tietysti, että lääkitys saadaan vielä kohdilleen, mutta on hurja nähdä ennen niin iloisen koiran lamaantuvan..

Kaikesta huolimatta täällä valmistaudutaan rauhallisin mielin joulun viettoon, ja haluammekin toivottaa teille oikein maukasta ja hyväntuulista joulua! Olkaahan kiltisti! ^.^ 
Ainahan kaikki kissat on kiltisti!

Iloista joulua!

Toivoo Mimmi & Alfred ja palvelija

sunnuntai 10. joulukuuta 2017

Idea

Sainpas loistavan ajatuksen rakentaa kissoille ihan ikioman joulukuusen. Tätä kuusta saisi riepotella ja palloja pyöritellä. Eikö kuulosta hyvältä?!
"Nii siis tää vai"
No eipä tietenkään. Kissat taisivat luulla, että nyt on joku juoni kyseessä. Tai ehkä edelliset kiellot puuhun koskemisesta ovat sittenkin menneet perille? Niin tai näin, hittiä tästä pingispallokuusesta ei tullut, ainakaan vielä. Ehkä kuulen yöllä pallojen kolinaa ja pomppimista, silloinhan ne parhaat leikit leikitään.
"Evvk mä lähen meneen."

(Hassua, miten kissat valitsevat usein sen vaikeimman mahdollisen reitin. Tässäkin olisi toki ollut vapaa kulkuväylä muihin ilmansuuntiin.)

Sitten tapahtuikin pieni äksidentti. Pyykkikone sanoi sopimuksen irti. Muistakaahan sitten, että mitä tahansa vessamattoja ei kannata koneeseen laittaa, sama mitä siinä pesulapussa lukee... nimim. kerran kokeilin.
"Ootsääki vähän plondi"
Vapaapäivä kuluikin sitten nukkasihtiä putsaillessa ja liimaisia matonpalasia koneen sisältä hinkaten. Kissat olisivat toki avustaneet, jos olisin antanut niiden päästä lattialla seisovaan pesuainelilluun. En antanut ja siitäkös sitä möksähdettiin.
"Meniksää sinne jurnuttaan, mitä?"

"Mun mesta!"
Häätö onnistui.
"Hyvä. Ei mua enää kiinnostakaan mutta hyvä."
Ehkä tämä tästä vielä paremmaksi muuttuu, ainakin pyykkikone toimii taas ja Alfred.. löysi uuden jurnutuspaikan.
"Emmää enää jurnuta vaan lepuutan luomiani rankan valvontatehtävän jälkeen."
Hyviäkin uutisia: saimme lainaan ilmankostuttimen. Joskohan nyt loppuisi omat nenäverenvuodot ja kissojen anturoiden kuivuminen, kun saadaan kodin ilmankosteus vähän korkeammaksi. Edes öiksi.

sunnuntai 3. joulukuuta 2017

Salainen Joulukissa

Viime päivinä on tapahtunut jänniä asioita.

Ensiksi, taas saadaan availla kalenterin luukkuja ja namuja on tiedossa jokaiselle päivälle ennen joulua. Meinasi vain käydä katastrofi, kun huomasin, että ostin sitten vuoden vanhan Primacatin kalenterin ja osa nameista on kuivettunut pilalle päiväyksestä huolimatta... Kaupoista ei enää tuoretta kalenteria tietenkään löytynyt, joten joudun vähän huijaamaan Mimmiä ja korvaamaan osan luukuista muilla herkuilla. Ensi vuonna en sitten osta marraskuun alussa vielä mitään kalentereita, jos aikaisen linnun kohtalo on tämä. :( Onneksi Alfredin kalenterissa ei ole mitään vikaa, jos cosmapussien pienuutta ei lasketa. ;)

Toiseksi, päästiin taas paketoimishommiin, kun Salainen Joulukissamme selvisi. Paketista ja Joulukissaystävistämme lisää tietoa täällä.

Kolmanneksi, saatiin meidän oma yllätyslahja!! Olihan jännittävät hetket pakettia availlessa. Kiitos Tassulinnaan, kun järjestitte taas Joulukissan! :)
Voi miten jänniä tuoksuja laatikosta tulvahtikaan! Mitäköhän lahjapaperin sisälle on kätkettykään!
A: "Lahjanarua!!! Rousk!" 

Lahjanaru oli poistettava samantien, että pääsimme jatkamaan tutkimuksia. Palvelija sai joulupallon ja kissojen paketista paljastui maitonappeja. Aivan uusia herkkuja meille! :)
M: Mitäs nää on? Uskaltaako maistaa?
"Ehkä mä otan peräti toisenkin? Oli aika hyvä tuo ensimmäinen..."

Kissat saivat myös kaksi neulottua jättihiirtä, joilla on pitkä ja maukas häntä sekä varpaita kutittelevat viikset!
M: Tää on kiva! Hups se tipahti. Viittisiks palvelija nostaa?
"Tosi kivan makuista tää hiirenhäntä. Ihan pakko vähän kurittaa hiirua!"

Alfred ihastui pahvilaatikkoon ja kökötti siellä antaen Mimmille tilaisuuden olla kerrankin ensimmäisenä leikkijonossa.
A: Mmmaukas laatikko, hyviä tuoksuja!

Koko paketin sisältö kokonaisuudessaan:
Mimmi ja Alfred ovat kuin ovatkin päätyneet joulukorttiin, kuinka söpöä. ^.^ Palvelija sai koristepallon lisäksi vielä suklaatakin. Kyllä nyt kelpaa joulun lähestyä niin palvelijan kuin kissojenkin mielestä.
(Kasvinryökäle tunki kuvaan mukaan. Halusi näyttää olevansa edelleenkin jotenkuten elossa. ;))

Kiitos Joulukissapaketista, Videonauhan aikaa -blogin Severus ja Boris, ja hyvää joulua myös teille! :)

torstai 30. marraskuuta 2017

Round II / Missio

Meillä on tänä vuonna ilmeisesti joku missio saada onnistunut joulukuva. Eilen pidimme uusintakuvaukset hieman eri rekvisiitalla. Tälläkään kertaa kaikki ei sujunut ihan niinkuin piti, alkaen salaman pattereiden loppumisesta heti alkuunsa. (Huomio itselle: varmista kaluston toimivuus ennen kuin teet mitään muuta...)

Mimmi ja Alfred pitivät huolen, että kuvaukset jatkuvat tämän toisenkin session jälkeen. Vaikka toki näistäkin kuvista voisi valikoida vähän erilaisen korttikuvan.. ;) 
M: Tää lamppu on vähän vinossa, mä korjaan! Hups. Hei Alfred mihin sä meet??
A: Tässähän mä. Joko niitä herkkuja tippuilee? Mikäs ton kuusen tilanne on, pallot vielä puussa kiinni?
M: Joojoo mut tää lamppu....
M: Okei, sun vuoro. Tee kaikkes!
Pari kuusenkaatoa myöhemmin...
A: Mums.

(Tässä kohtaa palvelijalle tuli kiire saada koriste Alffilta. En suosittele kuusileikkejä mikäli kissa on supernopea ja arvaamaton *toisin kuin Alffis* liikkeissään.)
M: Noniin mä oon söpömpänä ku koskaan täällä, ota se kuva!
A: Kuivattuja lihaherkkuja, nams......
A: Noniin, mä tapitan nyt nätisti täällä, ota se kuva jo!
M: Pah. Mulle riitti.

Kun kamera oli jo sammuksissa, Mimmi palasi takaisin. Kuvaussession saldona oli yksi kappale hajonneita kuusenpalloja (piti repiä siitä katkennut naru irti). Uskalsin heittää pallon Mimmille leikittäväksi, se kun ei suuhunsa mitään normaalisti laita.
 M: No nyt! Mun lempparitouhua!
M: Jee, tarttuu kivasti kynsiin kiinni! Jatketaanhan taas uudemman kerran tätä leikkiä!

Juu, jatketaan. Ainakin niin kauan kun kaikilla osapuolilla on hauskaa. Ja kaikkein hauskintahan on silloin, kun typerät koristeet on viety pois ja jäljellä on enää liukuva päiväpeitto ja pingispallo tai paperitollero.


Tänä vuonna en ehtinyt panostamaan joulukalenteriin blogissa, mutta ehkäpä joku muu sellaisen on väkertänyt. Jännityksellä odotamme huomista, kun ekat luukut kalentereista aukeaa. :)
Ai niin, Mimmi - pian 4v. - maistoi kuvauksissa ihka ensimmäistä kertaa uutta herkkupalaa: kylmäkuivattua beeffiä. Taisi ollakin hyvää, kun saalisti useammankin murusen. ^.^

sunnuntai 12. marraskuuta 2017

Round I

Alkaa olla jo kiire, mikäli aikoo saada tuoreet kuvat joulukortteihin. (Siis niihin, joita ei lopulta viime vuonnakaan tullut teetettyä, köh.) 
Tänään meillä oli harjoituskierros joulukuvauksia, seuraavaan kertaan valmistaudutaan ehkä jo vähän huolellisemmin (siis palvelija valmistautuu opettelemalla kameran asetuksia ja sommittelemalla joulukoristeet vähän moniulotteisemmin..) 
Molemmat kuvassa! Voiko enempää edes pyytää?

Kissat suoriutuivat osastaan todella hyvin, Mimmikin jopa käväisi estradilla. Kaikkea, kuten kameraan katsomista, ei todellakaan voi vaatia heti kättelyssä. ;) 
Mihin se nami lensi..

Palvelija oli tällä kertaa ajan hermolla ja oli varustautunut kuvauksiin kissojen herkuilla. Niiden ansiosta jopa Mimmi pysyi hetkisen kuvattavana. Alfredia ei tunnetusti tarvinnut paljoa maanitella herkkujen luo.
Seuraavaan kertaan varustaudutaan hieman erilaisin ratkaisuin. Joka tapauksessa mukana on oltava herkkupaloja. Ne helpottivat hommaa huomattavasti ja ihmettelenkin, miten en ole ennen tajunnut niitä hyödyntää. :D
"Häh, eiktää mallina olo muka jo riittäny?! :O"
Brittiläisten rauhallisuus näkyy näissäkin kuvissa. Tai sitten rauhallisuus johtuu päikkäriajasta, joka viivästyi kuvausten takia.
"Joko nuo koristeet on hyvin, mä ainakin oon."
Kuvaukset keskeytyivät mallin pyynnöstä. Päikkäriaika on päikkäriaika ja päikkärit päikkäröidään vaikka sitten lavasteissa. Round II odotettavissa ehkä 23.12. ;D

sunnuntai 5. marraskuuta 2017

Käsittämätöntä

On asioita, joita pienenpieni kissa ei vain ymmärrä..
A: Siis keitä ne Tiina ja Niko on, keistä palvelija haluaa eroon? Ja miks??
M: Emminätiiä. Kai ne on kurjia tyyppejä, ku Meidän Palvelija pitää itteensä niitten orjana. Ajattele!
A: Karmeeta. Niistä on päästävä eroon!
A: En hyväksy, että meidän palvelijaa pidetään orjana. Se kuuluu täyspäiväsesti meille!
M: No nii-i! Aika levottomaks ne Niko ja Tiina kyllä palvelijan tekee. Ja se levottomuus vaan lisääntyy ku niitä ei näy. Kummia tyyppejä.
A: Pitääks meidän piiloutua niiltä? Ettei vaan jouduta orjiks?
M: En tiiä. Ehkä. Pitää tunnustella tilannetta.

lauantai 21. lokakuuta 2017

Saalistusonnea

Tästä se taas lähti. Mimmi valmistautui jo päikkäreille upouudessa majapaikassaan, mutta eihän siitä taaskaan mitään tullut, koska majapaikan ulkopuolella vaani hirveä peto vain odottaen saalista saapuvaksi..
Kas tässä. Ja saaliistakin saatiin juuri sopivasti näköhavainto, nyt täytyy olla tarkkana! Mimmi joutui jo tässä vaiheessa poistumaan takavasemmalle. Saalistaja ei ole ennenkään paljoa mimmejä ja männynkäpyjä väistellyt koittaessaan pyydystää haluamaansa.
 Majapaikka meni heti nurin, mutta saalis on jo lähes hyppysissä!
 Piste on typerä, kun se kiertää ympyrää ja menee piiloon!
Majapaikka rakennetaan aina uudestaan, kun piste on piilossa. Ehkä senkin pitää levähtää, että jaksaa taas pörräillä ympäriinsä..
Ja taas mennään! Piste kiertää aina majapaikan kautta ja Alfred menee läpi vaikka vuorten saadakseen täplykän kiinni. Joskus Alfred on valoakin nopeampi niinkuin tässäkin kuvassa: täplä on hetkellisesti nenänpielessä kujeilemassa kunnes ehtii jälleen kauemmas.
Huom. häntä :D
Mutta täplytin livahtaa aina karkuun! Miten suuri saalistaja pitäisi olla, että sen saisi kiinni ja syötyä?!
Se jää varmaan nähtäväksi. Saalistaja on valmis luovuttamaan. Majapaikka varmaan tarjoaa jotain sapuskaa, toivottavasti myös epäonnisille saalistajille. Kanaa ehkä?


Ainiin, tämänvuotisista synttärikuvauksista ei sen kummempaa postausta saa aikaiseksi. Kaikki meni yllättävän hyvin, kun harjoittelin kamerankäyttöä liikkumattomalla kohteella ja Alfred tietenkin linssiluteena oli salamana paikalla. Eihän vain täällä kuvata jotain muuta kuin häntä!?! Poseeraaminen oli kivaa, kun ekaa kertaa siitä sai vielä nameja palkinnoksi. ^.^ 
"Ai miksä tällasta muka kuvaisit??"
Mimmi ei oikein ole arvostanut Alfredin saamaa huomiota ja päättikin varastaa tämän saaman synttärilahjan itselleen...
"Ei se tätä kuitenkaan halua, mä tykkään enempi!!"
Onneksi noita "irtolintuja" tulikin tilattua kaksi. :)