Alfredin vuoro

Kuinka ollakaan, alienit tekivät paluun! Tällä kertaa oli laiskajaakon Alfredin vuoro yrittää häätää pienet pahantekijät..

A: "Sehän jäi heti nalkkiin. Mikä tässä nyt oli niin kamalan vaikeeta? Kantsii pitää vaan kieli keskellä suuta, kun meinaa tapp..."

 "Se karkaa!!!"

 "En varmana päästä sitä häviämään niinku Mimmi"

 "Otetaan muukalainen kiinni ja säilötään se punajuuripurkkiin!"

 "KÄÄKKk, nyt se kietoo pienet vihreät kissansyöjärihmastonsa muhun! MITÄ MÄ TEEN??"

 "Kerta kukaan ei auta, ni teen mitä parhaiten osaan eli purasen alienia pehvasta. Hauk."

 "No mihin se hävis?? Oikeelle?"

 "Vai vasemmalle? Mikä oli oikee ja mikä vasen, hei palvelija??"

 "Anna lisää niitä nameja, se olio katosi jo."

Round II / Missio

Meillä on tänä vuonna ilmeisesti joku missio saada onnistunut joulukuva. Eilen pidimme uusintakuvaukset hieman eri rekvisiitalla. Tälläkään kertaa kaikki ei sujunut ihan niinkuin piti, alkaen salaman pattereiden loppumisesta heti alkuunsa. (Huomio itselle: varmista kaluston toimivuus ennen kuin teet mitään muuta...)

Mimmi ja Alfred pitivät huolen, että kuvaukset jatkuvat tämän toisenkin session jälkeen. Vaikka toki näistäkin kuvista voisi valikoida vähän erilaisen korttikuvan.. ;) 

M: Tää lamppu on vähän vinossa, mä korjaan! Hups. Hei Alfred mihin sä meet??

A: Tässähän mä. Joko niitä herkkuja tippuilee? Mikäs ton kuusen tilanne on, pallot vielä puussa kiinni?

M: Joojoo mut tää lamppu....

M: Okei, sun vuoro. Tee kaikkes!

Pari kuusenkaatoa myöhemmin...
A: Mums.

(Tässä kohtaa palvelijalle tuli kiire saada koriste Alffilta. En suosittele kuusileikkejä mikäli kissa on supernopea ja arvaamaton *toisin kuin Alffis* liikkeissään.)

M: Noniin mä oon söpömpänä ku koskaan täällä, ota se kuva!
A: Kuivattuja lihaherkkuja, nams......

A: Noniin, mä tapitan nyt nätisti täällä, ota se kuva jo!
M: Pah. Mulle riitti.

Kun kamera oli jo sammuksissa, Mimmi palasi takaisin. Kuvaussession saldona oli yksi kappale hajonneita kuusenpalloja (piti repiä siitä katkennut naru irti). Uskalsin heittää pallon Mimmille leikittäväksi, se kun ei suuhunsa mitään normaalisti laita.

 M: No nyt! Mun lempparitouhua!

M: Jee, tarttuu kivasti kynsiin kiinni! Jatketaanhan taas uudemman kerran tätä leikkiä!

Juu, jatketaan. Ainakin niin kauan kun kaikilla osapuolilla on hauskaa. Ja kaikkein hauskintahan on silloin, kun typerät koristeet on viety pois ja jäljellä on enää liukuva päiväpeitto ja pingispallo tai paperitollero.


Tänä vuonna en ehtinyt panostamaan joulukalenteriin blogissa, mutta ehkäpä joku muu sellaisen on väkertänyt. Jännityksellä odotamme huomista, kun ekat luukut kalentereista aukeaa. :)
Ai niin, Mimmi - pian 4v. - maistoi kuvauksissa ihka ensimmäistä kertaa uutta herkkupalaa: kylmäkuivattua beeffiä. Taisi ollakin hyvää, kun saalisti useammankin murusen. ^.^

Kuvapläjäys

Kattokaahan mitä löysin kaupasta: maailman huumaavimmat minttulelut! Näillä eväillä kelpaa kissojen aloitella juhannuksen viettoa jo näin hyvissä ajoin.

 M: Tuu kattoon Alfu!

 A: Mmmm mikä tuoksu?!!

"Mikä tää on, onknää meille?"

"On vissiin ^.^"

 "Sinne tipahti los sardiini!"

 Uudestaan ja uudestaan!

 "Jo riitti, pakko mennä kohta pötkölleen... :p"

 "Aika kivat lelut silti!"

"...Mistäs hyvästä meitä näin lahjotaan...??"

Mimmikin osaa nauttia hyvistä tuoksuista:

 "Mmm, tästä lähtee.."

 "Bansku saa kyytiä!!"

"I-ha-nat aromit <3 <3 <3 Jopa hintsun verran paremmat kuin porkkanassa tai siinä valkovihreessä pallossa... <3"


Näissä tunnelmissa toivotamme aurinkoista ja iloista juhannusta! Kissat eivät vielä aavistakaan, että pian lomaillaan kolme päivää kotosalla yhdessä. :)

"Kelpaa mulle, nannaa - HAUK!"

Viherkäpälät

Tällä kertaa höpsähtänyt on palvelija itse. Jostain syystä keväisin tekee mieli vihertää, vaikka tiedän, että viherpeukalo ei valitettavasti periytynyt tähän osoitteeseen. Vuosi sitten ostetuista kolmesta "helposta" huonekasvista jäljelle on jäänyt riutuva muorinkukka, joka sai tänä vuonna muutaman uuden kaverin. Jospa näistä taas joku selviytyisi hengissä "vaativissa olosuhteissa"...

A: "Jahas, piileoita ja mehiruusuke. Mitäs sä nyt taas oikein yrität, etkö muista miten viimeks kävi?"

"Osaaksää edes hoitaa näitä? Tapat nää kuitenki, aika vaativia lajeja oot valinnu."

 "Nuuhhh.. Tuoksuu tuoreelta. Vielä."

"Kai sulle on sanottu, että näitä pitää kastella? Tää pilea peperomioides on nimittäin jo kuiva."

"Musta vähän tuntuu, että tuut tuputtaan tuolle ruusukkeelle liikaa vettä. Sillä ei oo niin jano."

"No, onnea nyt vaan. Sitä ainaki nuo kasvit tarvii."

Kissojen mielestä parasta tässä höpsähtämisessä on varmastikin yläkertaan ilmestynyt ikkunalauta. Siihen jäi juuri yhden kissan mentävä kolo, josta voi vakoilla pihan tapahtumia ihan uudesta näkövinkkelistä. Naapurin puolen puissa on kesäisin vipeltänyt oravapariskunta, joskohan kissat näkisivät nyt näistä edes vilauksen. :) Yhden kissan mentävä kolo siksi, koska palvelijoiden remontti- ja ruuvaustaidoista(kaan) ei ole täyttä varmuutta ja totesin, että kaipa lauta ainakin yhden kissan painon kestää. :D 

"Tää saint pauliahan on pysyny elossa jo pari viikkoa, historiallista! Hienoa!" -Alfred, kasvitietäjä

Lauta onkin ollut jo kovassa käytössä. Harmittavasti myös laudalla olevat kasvit ovat olleet kiinnostuksen kohteena. Kumma juttu, miten sama kasvi (punaisessa ruukussa) keittiön pöydällä ei kiinnostanut yhtään, nyt laudalla ollessaan molemmat sitä käpälöivät. No, ainakaan omien tutkimusteni mukaan nämä eivät ole hengenvaarallisia lajeja kissoille, vaikka vähän maistaisivatkin. Saa mieluusti korjata, mikäli olen väärässä, googlesta kun löytyi toisiaan kumoavia sivuja pilvin pimein..

Öttiäiset

Nonni. Vessan lattiakaivossa on ollut jo hetken aikaa elämää, jota siellä ei soisi olevan. Tuhoamisyrityksistä huolimatta nämä pienet pirulaiset ovat alkaneet levittäytyä kaivosta muuallekin! Onneksi joku on asiasta innoissaan.

"Aimäävai"

Alfred alkaa olla jo neuroottinen pikkuisten öttiäisten seuraamisen kanssa. Pikkuisia kärpäsiä jahdataan jokaisessa mahdollisessa välissä ja niin kauan kuin vessassa mitään suinkaan näkee.

"Joko ne on kohta tuolla asti??"

Tietysti tämänkin kuvausajan olisi voinut käyttää vaikka puhdistamalla lavuaarin hajulukon, mutta kuvaaminen ja Alfredin seuraaminen oli yllättävää kyllä se mieluisampi vaihtoehto... ;)

"JÄIKSEMUNTASSUUN???"

"Ei jääny, tuolla se on!!!"

Pikkukärpäset ovat ovelia piiloutumaan. Mutta kun yksi piiloutuu, toinen saattaa ilmestyä saalistettavaksi...

"HAHAA!"

"Oispa aina pikkuisia öttiäisiä."

Saalistus ja Alfredin onnenpäivät saavat jatkua, kunnes vessa ja viemärit saadaan "yllätyspuhtaiksi". ^.^

Kieku ja Kaiku

Kieku (vasemmalla) löysi hienon pahvin sillä aikaa kun palvelija keitti kahvin.

Siinähän olikin hieno kolo, johon voi tunkea kylmät tassupolot, keksi Kieku.

Kaiku löysi pahvin. Saman, jossa Kieku hetkeä aiemmin uinahti. Toinen samanmoinen pahvi vieressä lojuisi, mutta kun Kieku toisen valitsi...

Kieku ulos tuijottaa, lunta taivas valkoisenaan. Kaiku liittyy seuraan.

Lunta mitä lunta, tuleeko nyt valoisaa? -"En tiedä mutta sulla on tossa vähän moskaa."

Kieku hymyilee kaiteiden väleistä. "Jos hyppään kaivoon, hyppääkö Kaiku perässä?"

Kaiku ottaa varman päälle, lattialle on liian pitkä matka tälle säälle.

Mutta mihin jäi Kaiku, kun olisi aika joulukuvausten????

"Ollos hiljaa, mä oon nyt zen."