torstai 14. maaliskuuta 2019

Viimeisen kerran


Koskaan ei tiedä,
onko aikaa paljon vai vähän.
Yhtäkkiä vain huomaa,
se päättyikin tähän.
Kun sammui sydän läheisen,
on aika surun hiljaisen.


Voi kuinka me sinua kaivataan, rakas Jallu! </3

maanantai 11. maaliskuuta 2019

Miumaumourrr

Suurin osa teistä onkin varmasti Tassulinnasta jo lukenut, että täälläpäin oli viikonloppuna kissojen treffitapahtuma. Itse kissanäyttelystä minulla ei ole kuvia, koska keskityin bongailemaan tuttuja ja tuntemattomia brittikissoja ja -omistajia. Brittejä näyttelyssä oli ihan kivasti, mutta omistajilla taisi olla vähän hässäkkää tuplanäyttelyn (=kaksi näyttelyä päivässä) takia. Siirrytään suoraan seuraavaan osoitteeseen eli Kodan väliaikaiskämpille, missä olimme sopineet tapaavamme Pikkupetojen mamin kanssa.
Otin tietoisen riskin, kun jätin salaman kotiin. Koda on sellainen vauhtiveikko, että salama olisi ollut ehdoton lisävaruste! Reipas poika, kun on häntä pystyssä heti hotellihuoneeseen tulon jälkeen. 
Ne vähäisetkin jännityksenrippeet karisivat hyvin nopeasti näyttelylelun avulla.
"Miksi siun kamera on vinossa?" -Jotta sun kaunis pitkä puuhkahäntäsi mahtuisi kuvaan <3

Koda jäi bongailemaan tsirppejä, kun me lähdimme porukalla kohti seuraavaa määränpäätä.
"Voi mikä munaus taas"
Kodan mami ja Tassulinnan emäntä kävivät tervehtimässä Mimmiä ja Alfredia! Tästäkään historiallisesta häppeningistä minulla ei ole kuvia. Onneksi voitte sentään käydä katsomassa Pepsin ja Maxin blogista, mitä täällä silloin oikein tapahtui. :D
"Mitäs täällä tapahtukaan..."
Aika suorastaan lensi ja pian emännän olikin riennettävä junalle. Näkivätköhän Pepsi ja Max ikkunasta emäntänsä astuvan junasta hajuterveisillä kuorrutettuna...

Kävin muuten näyttelyssä vielä sunnuntainakin. Kissoja oli puolet vähemmän kuin lauantaina ja Koda oli helppo löytää rivistöstä. Näin myös kaksoisolentoja, joista erityisesti yhden näkemisestä Mimmi oli kateellinen. 
Aidon Kodan lisäksi bongasin hallista "Penan", "Cocon"/"Nupun" sekä "Jujun". Wannabe-Nuppu suvaitsi raottaa silmiään sen verran, että ehdin huokaista ihastuksesta. Kyllä ragdollin silmät on maailman kauneimmat!

Mutta iskikö meihin nyt näyttelykärpänen?
- Nääh, pysytään me vaan sohva- ja sänkyperunoina. ^_^ 


Kiitos päiväseurasta, kamut! 

keskiviikko 27. helmikuuta 2019

Häntiä

Alfred on varmaan nähnyt ihmisille tarkoitetun "ohjeen", jossa kerrotaan, mitä mikin hännänasento tarkoittaa. Häntä pyörii niin taidokkaasti, että kenellekään ei pitäisi jäädä mitään epäselvyyksiä siitä, mitä Alfred haluaa. Häntä kertoo selkeästi vallitsevasta mielialasta, joka Alfredilla on lähes aina allaolevia kuvia vastaava.
A: Olen kiinnostunut, jatka vain.
A: Kiva muuten nähdä sut jalkeilla. Sohvan liima alkaa ilmeisesti hapertua, kun oot päässy siitä irti ja heränny?
 A: Oltaisko kavereita, jookos? Voitais jotain vähän leikkiä ja sitten voisit rapsutella mua?? <3 <3 <3
M: Voi hyvänen aika tuota mammanpoikaa. Mun hännänasentoa ei muuten tarvi arvostella. En sentään huiski sillä edestakaisin, vaikka tuo vinkuja vähän ärsyttääkin...
A: Niinpä tietysti, kuinkas muuten.
Mutta minusta on kiva olla mammanpoika! Joskus oikein väristän häntääni, koska on niiiiin ihanaa, kun mami on kotona minua hellimässä!

Mimmin paksu ja tuuhea häntä sitä vastoin vispaa aika usein ärsyyntyneenä, kun Alfred kitisee/maukuu ja Mimmi jää vähemmälle huomiolle. Tästä suivaantuneena myös Mimmi on alkanut miukua ihmisille saadakseen huomiota. Me palvelijat reagoimme tähän vähän huonosti ja väärin: ei voi olla vähintään hymyilemättä, kun Mimmi piipittää (maukumiseksi sitä ei voi kutsua). Ja saa sitä huomiota, hännän asennosta riippumatta.