lauantai 13. heinäkuuta 2019

Kestosuosikit

Kahdesta emme luovu, ja toinen niistä on raapimatolppa. Pääsiäisenä taloon saatiin tolppa numero neljä, joka on aivan yhtä mahtava kuin kolme edeltäjäänsäkin.
 Kolmessa kuukaudessa tolpalle ei ole saatu vielä mitään kovin näkyvää tuhoa aikaan.
Se toinen pakollinen varuste on pitkävartinen onkilelulintu, joka on Mimmin ikisuosikki. Pitkän tauon jälkeen lintulelu on kuin uusi, ja palvelijakin onnistui tällä kertaa imitoimaan oikean linnun liikkeitä niin hyvin, että Alfredkin innostui juoksentelemaan linnun perässä. Tipu-tv:n katselemisaika ei ole mennyt keneltäkään hukkaan.




Lintu numero X:n osto lähestyy, sillä joku istahti vahingossa nykyisen linttaan ja yksi sulista katkesi. Kukalie jätti linnun sohvalle ja pötkähti sitten sen päälle. Köh.
Mimmin mielestä tolpassa numero kolme on narua vielä runsaasti jäljellä. Siksipä siitä ei ole vielä hennottu luopua. Seuraavaksi saatamme kokeilla vähän paksumpaa tolppaa, jonka päällä pystyisi istumaan. Ostohetki lähestyy ensi vuoden puolella, jos nykyinen raapimistahti jatkuu.

Onko teillä ikisuosikkeja, joiden katoaminen aiheuttaisi paniikkikohtauksen?

Jos kuvaa nro 2 tiiraa ja tsuumailee tarkkaan, näkee sen Mimmin "patin" viiksien seassa. Terveystilanteessa ei toistaiseksi muutoksia.

sunnuntai 30. kesäkuuta 2019

Pihamaalla vol.2

Ollaan oltu niin pitkään poissa linjoilta, ettei enää tiedä, mistä aloittaisi tai miten.
A: Painat vaan sitä julkasunappia ni ens kerralla on jo helpompaa.
Alkukesä on soljunut nopeasti Alfredin kanssa ulkoillessa. Pihalla ollaan oltu enemmän kuin koskaan aiemmin punkkipelostani huolimatta.
"Pihalle pliis"
Henkselit eivät ahdista Alfredia enää yhtään, ainakaan jos näköpiiriin ilmaantuu perhonen tai mikä vielä parempaa, lintu. Niitä me sitten pihalla kytätään ja perhosia myös jahdataan. Toistaiseksi yhtään ötykkää ei olla saatu hengiltä. Kyttäilyn lisäksi Alfredia houkuttaa ilmainen ruohobuffetti, mutta valtoimenaan kasvavat epämääräiset ruohonkorret eivät kuitenkaan ole yhtä laadukkaita kuin sisätilojen ruukutetut täsmäantimet talvisin. Runsas buffet ajaa silti toki asiansa.
Ulkoiluyritys vuodelta 2016: "Mä kuristun!!"
Saattaa olla, että osansa valjashalvauksesta aiheutti edelliset valjaat. Nyt meillä on (jo toista vuotta) käytössä tavalliset nahkavaljaat, jotka ovat ainakin sopivammankokoiset Alfredille. Valkoiset Vänttiset jäivät Mimmin käyttöön, vaikka Mimmi ei ulkoilusta innostukaan. Ei sitä silti koskaan tiedä... Vanhat valjaat ovat Mimmille sopivat, eli ne olivat Alfredille auttamattomasti liian pienet jo ostettaessa.
On ollut hauska huomata, että tietyt rutiinit toistuvat joka kerta. Omat reviirit ja plantaasit käydään tutkimassa aina samassa järjestyksessä, eikä poluilta juurikaan poistuta. Nyt olen kantanut Alfredia vähän pitemmällekin vinkiksi, että talon seinustan viereltä on ihan mahdollista ja sallittua poistua.
Vaikka ulkoilu on Alfredille rankempaa henkisesti kuin fyysisesti, uni maittaa aina punkkitarkastuksen ja yltiömäisen rapsuttelun jälkeen. Saattaapa söör saada muutaman makupalankin kiltisti oltuaan. Ja ainahan meillä ollaan kiltisti. ^.^ 

Toistaiseksi yhtään punkkia ei olla havaittu, onneksi.  

sunnuntai 5. toukokuuta 2019

Mimmulin hyvä ja paha päivä

Mimmi kävi eläinlääkärissä tarkastettavana, ja sain vihdoin varmistuksen sille, että jokin aika sitten löytämäni "luomi" (*oma nimitys pahkuralle, koska en muista miksikä lääkäri sitä kutsui) Mimmin viiksien seassa on aivan vaaraton tapaus. Pallero huolestutti myös sijaintinsa vuoksi ja voikin olla, että se poltetaan irti vaarattomuudestaan huolimatta syksyllä, kun menemme hammaskiven poistoon. Tikit huulten lähistöllä kuulostaa ihan siltä, että kauluritötsää tullaan tarvitsemaan. Jonkinnäköinen arpikin mahdollisesta leikkauksesta tulisi jäämään ja sitä tässä juuri mietitään, häiritsisikö tuleva arpi Mimmiä enemmän kuin nykyinen luomi, joka ei Mimmiä vaivaa. Muuten lääkärireissu meni ihan hyvin, vaikka pehvaa taas ronklittiinkin ja tehostepiikki tuikattiin niskaan. 

Olin niin helpottunut hyvistä uutisista, että uskaltauduin ottamaan muutaman kuvan päivän sankarista. (Jotain hyötyä on muuten ahkerasta kuvaamisestakin: valokuvasta näin alunperin tuon luomenkin, livenä sitä ei niin erota.) 
 M: Hus pois, nyt on mun päivä!
 A: No pakko vähän terotella kynsiä...
 M: Munki pitää!
 Mutta mikäs tuolla vilahti?
 Joku supermarsu varmasti!
 Oon aika vikkeläkinttunen, kun on tarvis..
 A: Voi noita amatöörikuvia, hehehee... :D
 M: Ja tämänkö puun ajattelit hävittää?
 Ei saa hävittää mitään, koskaan, IKINÄ! Raapimapaikkoja ei ainakaan ole koskaan liikaa!
Ööö, totaa niinkö, öö ootas.... Piip, piip, piip, piiiip - lähetys vastaanotettu, raju villiyskohtaus tulossa! Lähtölaskenta ralliin alkaa än yy tee...

Tiirasitko turhaan? Näissä kuvissa luomea ei näy. ;)