Tuttua ja turvallista

Olemme kehittäneet Alfredin kanssa päivärutiinin. Siihen sisältyy loppumaton määrä naukumista, komentamista, keskustelua ja jonkin verran sohvan raapimista. Lopputuloksena Alfred voittaa ja leikkihetki koittaa, joka kerta. Joskus saan tosin pitää ruokatauon ennen leikkiin ryhtymistä työpäivän jälkeen, sen kompromissin Alfred on toisinaan minua kohtaan suonut.

"Mistäs arvasit että tätä mä halusin"

Pakkomielteisiä kavereita kun ollaan, leluna toimii edelleen se pinkki toukka, pinksu. Pian olemme pulassa, kun toukan vartalo on hiljuksiin katoamassa. Mitä ihmettä me sitten tehdään! (Edellisiä pakkomielteitä olivat mm. narupeli ja muut naruhässäkät, joista olemme sittemmin vieroittautuneet.)

Mihin loppuötökkä on hävinnyt?

Onneksi toukassa riittää silti virtaa, joten seuraavaa aktiivisuutta lisäävää toimenpidettä ei tarvitse vielä miettiä. ;) Mimmikin on innostunut jahtaamaan kaksiosaista ötökkää, mistä pinksu on kauhuissaan ja minä iloinen.

"Kas näin taipuu Alfu, ja Alffu taipuu näin!"

Alfred ei ole pitkään aikaan ollut yhtä aktiivinen kuin nyt pinksun kanssa, mistä olen hyvilläni. Vihdoin löytyi jotain, jolla saa pullukan (<--hellittelynimi) liikkeelle ja kuluttamaan energiaa muuhunkin kuin kiusantekoon. 

"Ketään en kiusaa ikinä."

Ruuvasin muuten kiipeilypuuhun ylimmän tasanteen taas vaihteeksi kiinni. Taso on otettu vanhasta puusta, koska vanhan puun pesiin kapuaminen oli käynyt turhan hankalaksi ahtauden takia. Kangaspäällysteinen taso sopii meidän kissojen tarpeisiin paljon paremmin kuin puinen alkuperäinen taso. Mimmi patsastelee usein ylimmällä tasolla punnerrettuaan (!) itsensä sinne vaikeimman kautta ja onpa tuo yrittänyt tasolla nukkuakin.

"Näin oon ylväänä täällä aina, kukaan mitään mistään putoa!"

Sananmukaisesti yrittänyt, koska kunnolla unessa oltuaan Mimmi putosi kapoisalta tasolta alas. Onneksi vastaan tuli alempi taso ennen lattiaa, jonne ylhäältä on aika pitkä matka.. Tuon kerran jälkeen Mimmi on monesti saanut kuulla varoituksen "älä putoa", kun pötköttää tuolla. Onneksi kolauksen koki onnettomuudessa vain Mimmin itsetunto ja haavereilta vältyttiin. Alfred käyttää ylintä tasoa hyvin vähän ja ehkä ihan hyvä niin. Sellaisia gepardeja on nuo meidän pienet rakkaat marakatit, yhä vain ketteriä kuin kirjahyllyt. <3

"Tää on ainaskin tukeva ja turvallinen pötkötyspaikka"

Poks, räks ja kääk

Sellaisia ääniä kuului (tai sitten ei), kun läppärin näyttö simahti. Katsoin "kissojen salaiset elämät" ja sen jälkeen koko näyttö vilkkui sinisenä. Kuusi vuotta elämää koneelta toiselle ja taas jatketaan. Uusi näyttö on ihan erilainen kuin edellisessä iänvanhassa rouskukoneessa, joten kuvien kanssa on vähän kriiseilty. Suorastaan voisi väittää, että kävin läpi pikaisen blogikriisin suttuisten ja tummien kuvien takia. No, toivotaan, että tästä lähtien kuvien laatu paranee eikä heikkene entisestään (kummassa koneessa näyttö onkaan oikeassa?!) ja positiivinen juttu oli se, että ainakin koneen hajottanut kissaohjelma oli hyvä. ;)

Mimmi oli taas "Schbibi-tuulella" ja keikisteli hyväntuulisena leikin tiimellyksessä. Tähän asemaan päädyttiin tietenkin saalistamalla..

M: "Mikäs se siellä piileksii?"

 Kyyry - perän hetkutus - pupillien laajentuminen ja... Zyppy!!

Ohhoh miten pitkät kynnet, mutta huomaa myös viikset ;)

M: "Tsädäm! Se on kiinni ja pysyy! Paitsi palvelija, viittisiks heittää sen lattialta mulle uudestaan..."

Myös Alfred joutui kuvanmuokkauksen koekaniiniksi.

"Voihan sen epätarkkuuden näinkin yrittää korjata.."

Koekaniini ei ole tyytyväinen työnjälkeen ja vaatii roimaa palkankorotusta, jos joutuu jatkossakin esiintymään julkisesti epäedukseen.

Neuvottelut jatkuvat, koska mitään ei voida taata.

Hauk!

Satu
Eräänä päivänä kaukaisessa talossa, vihreän pellon laidalla, ison kiven takana, pikkuisessa kylässä, tapahtui kummia. Kuin tyhjästä taloon oli ilmestynyt kaikkea jyrsivä, palasia nakertava pikku naskalihammas..

"Kukahan on haukannut kasviani?" kysyi talon emäntä varovaisesti. 

 "En minä", pikku Tiikeri sanoi.

 "Enkä minä. Olisiko pikkukärpäsillä ollut nälkä?", virkkoi Alfred-apina.

"Kukahan on puraissut palan verhonarusta?" jatkoi emäntä. 

 "En minä", Tiikeri kujersi.

"Enkä minäkään. Isäntä varmaan kiskaissut siitä liian lujaa", apina sanoi.

"Kuka nakertaa laturinjohtoani?", huutaa jo vihreän pellon laidalla sijaitsevan talon kohta vihastunut emäntä.

 "Älä nyt, en minä ainakaan", Tiikeri jo melkein uikutti.

 "Enkä minä! Hiiriäkö täällä asuu?", apina sanoi.

Vaan silloin kuului kiljaisu, kun pikkuisessa kylässä asuvan emännän sormesta hauk-haukattiin palanen!!

Syytön oli pikku Tiikeri, nuollessaan vain omia tassujaan. Apina sen sijaan...

 ...haukkasi palan kasvista, joka maistui pahalta,

...demonstroi, kuinka haukkasi verhonarun muovitöpsylää, jonka palaset jätti nätisti odottamaan löytäjäänsä,

...tunnusti lopulta syyllisyytensä myös laturijohdon imeskelyyn. Kaukaisen talon emäntä vihreän pellon laidalla oli niin hiiltynyt, että Apina katsoi parhaakseen liueta paikalta vähin äänin sormesta haukkaamisen jälkeen. "Ehkä menin liian pitkälle", apina tuumi mennessään ja päätti olla puraisematta ihmisiä enää koskaan ikinä milloinkaan.

Viikkoa myöhemmin kaukaisessa talossa, vihreän pellon laidalla, ison kiven takana, pikkuisessa kylässä, emäntä huokasi helpotuksesta syvään. Apinan haukkaama sormi ei ollut osoittanut tulehtumisen merkkejä, vaikka iho lävistyikin. Apina ja Tiikerikin huokaisivat samassa kuorossa ja jatkoivat sen jälkeen leikkejään.

Sen pituinen se!

 HAUK!

(Tarinan pohjana lapsuudenaikainen kirja, jota luin pikkuveljelleni: Colin West, "En minä", apina sanoi. En nyt vain ihan muista, miten juoni siinä tarkalleen ottaen meni. Tämä meidän versio on osittain tosi. ;) ) 

Mägöttejä

M: "Kukkuu! Täällä ollaan! Palvelijat katos viikoks kotoo ja tällee mä tervehdin mamia, ku se heräs ekan kotiyön jälkeen. Vähän piti esittää yrmyä, ku sillon ku se tuli ni ei ehtiny, ku piti tutkia matkalaukkua ja outoja tuoksuja, joita tulvi joka puolelta.. Nii ja oli niin ikävä, ettei sillon yöllä viittiny kauaa yrmyttää.

Vähänkö hienosti esitin kuitenki hapanta: sain herkkuaamiaisen, jota tavoittelinkin näyttelylläni! Juoni onnistui!

Hiphei!

Olikin sitten mukava päivä, kun oltiin kotosalla ja saatiin leikkiä ja hellyyttä viikon edestä. Mami oli saanut kuulla, että mä en ollut oikein halunnut syödä mitään ikävissäni ja se sitte tietenki raahas meidät molemmat heti puntarille.. Öh, sanotaanko nyt vaikka niin, että ehkä mä taisin kuitenki syödä ainaki kuivaruokaa sillai ihan sopivissa määrin. Typerä puntari. (No ei Alfredkaan syömättä ollu, pakko laverrella.) 

Missä ihmiset sitte oli? Ainaki ne oli nähny tämmösiä kavereita:

Jostain syystä meitä on nyt kutsuttu "mamin omiksi mägöteiksi" ja berberiapinoiksi, en tiiä miks. Toi näyttää kyllä ihan hauskalta karvaselta ihmiseltä ja näyttää siltä, että toi on ainaki poseerannu ennenki kameroille.
(Palv.huom. Gibraltarin apinoita käytiin kuvailemassa Espanjan reissun aikana.)   

Me ollaan oltu vähän hiljasia myös Alfredin takia. Lavertelen vielä senki, että se on tässä viime viikkoina jyrsiny omaa tassuansa aika pahasti. Mä veikkaan, että se imee itteensä sitä, ku palvelija ressaa.. Palvelijan mielestä se saattaa kyllä olla allergiaakin, mistä noista tietää. No, enivei, tilanne eskaloitu niin pahaks, että Mr. Sensitive (tääki lempinimi on nyt saanu uusia merkityksiä harjainhon lisäksi) sai tötterön päähänsä joksku aikaa. :O Lääkäriin se pääsee, jos haava ei pikapuoliin umpeudu kokonaan.

"Elä mami ressaa, ethän.."

Tötterö on auttanu tosi paljon ku se ei pääse jyrsiin sitä tassuansa ja siihen kasvaakin jo karvaa takasin. Mä oon tykänny jahdata Alfua sen tötterönsä kans, on niiiin hauskaa ku kuuluu aina klonks ku se törmää johonki... (Palvelijaa ei kumma kyllä naurata ja onhan se nyt kieltämättä vähän reppana, raasu.)

Semmosta meille tällä kertaa. Käydään kuikuilemassa teidän kuulumisia heti kun ehditään!"

Viikon tärkeimmät

"Tässä taloudessa on palvelun taso selkeästi laskusuunnassa. Jo viikon ajan ollaan saatu aamupalaa vasta kymmenen kieppeillä! Palvelija höpisee jostain talviaikaan siirtymisestä ja että me nyt liioitellaan.. Ollaan sitte jouduttu syömään raksuja niinku etukäteisaamupalaks, että jaksetaan ootella oikeeta ruokaa.

Pöyristyttävää.

Sitte. Meijän raapimatolppa kipattiin nurin! Tuossa se nyt on monta päivää pönöttäny olkkarin matolla. Haettiin meille uusi samanlainen samalle paikalle, missä tuoki oli. Ollaan kuulemma ilmaistu, että sohva on kivempi raapimispaikka kuin vanha tolppa. No tottahan se on, sohvassa on jo säikeet hyvällä mallilla! Kieltämättä vanha tolppa on nyt kuitenki ihan hauska leikkipaikka, ainakin Mimmin mielestä. Kuvassa näkyy myös se kukkapaperi, jonka Alfred sai synttärilahjaks. Ihanan rapiseva!

Ehkä tää on ihan jees ^.^

Sitte. Pitkästä aikaa meille tilattiin uusi laatikko. Mimmi oli kärkkymässä sitä, mutta Alfred ehti varata paikan ensin. Noi tilpehöörit palvelija otti kyllä itelleen, karmeen hajusia olivatki. Alfred halus vielä väkisin haistella kaikki ne sälät erikseen.

"Onkse mun takana."

Laatikko ollaan saatu toistaseks pitää, mikä on kumma, koska yleensä kaikki kiva viedään aina heti pois. Niinku yks imurilaatikko ja sen sisuslootat, mitkä vietiin heti viikon (kuukauden) jälkeen hävitykseen. Uutta imuria ei onneks oo näkyny.

Mitäs naurat?!

On muuten passeli vihreä laatikko! Se on vähän niinku kissojen sohva. Siinä on tassunojat ja selkätukiki! Ja kaikkein parasta on, että se on just sopivan kokoinen röhnöttämiseen.

Tämmönenki laatikko meillä nyt majailee. Se on vähän tylsä. Tavallinen. Mutta ei sitä saa pois viedä, koska tavallisiaki pitää olla.

räpsräps, se sanoo.

Pahinta tässä viikossa oli pakkasen ja kylmyyden lisäks se, että palvelija kaivo eilen salamin taas kaapista! Nyt rupee kuulemma rätiseen. Saapa nähä, ollaanko paikalla ku rätisee. Kamera onki pysyny piilossa melkein koko viimisen kuukauden. Tänään se tuli esiin, mutta siitä oli akku tyhjänä ni ehti aurinko mennä jo piiloon ennenku se oli latautunnu. Me oltiin ihan että 'voi höh'. ;)

Ai niin, hyvää pyhäinpäivää!"
 
-Mimmi & Alfred
 

Ihme tyyppejä

Mimmi:

"Palvelija kerto meille jonain päivänä tyrmistyttäviä juttuja. 

"Outo juttu."

On kuulemma olemassa jotain ihmisiä, jotka sanoo inhoavansa kissoja! Ja jotkut inhoo paljon muutakin, toiset ei vaan tykkää.

"Olin että whaaat!"

Miten joku voi Inhota kissoja?! Suloisia notkeita kehrääviä karvapalleroita? Palvelija inhoaa kuulemma ampiaisia, mutta paljoo muusta se ei tuota sanaa käyttäis. Se oli siis joskus törmänny johonki kaiffariin, joka oli sille suoraan sanonu noin.

"Mitäs mä inhoisin.."

On kuulemma olemassa juttuja, jotka olis tietyssä seurassa hyvä pitää ihan omana tietonaan ja tää oli yks sellanen. Intternationaalit tyypit osaa aina käyttäytyä. Saahan sitä silti jokainen inhota ihan mitä haluaa, jos haluaa ja ihan niin paljon, ku haluaa. Mää en nyt kyllä oikein keksi, mitä inhoaisin, jos siis ruokia ei nyt luetella..

"Tuleeko tänne sellasia inhoojia??"

Vähän mää kyllä mietin, että onko se inhoomista jos pelkää? Onhan meillä kauheen terävät kynnet ja hampaat, joilla voi purra pahvilaatikoita mäsäks. Ja hurjan nopeat jalat ja kova vauhti, että saadaan saalis kiinni. Että pelkääminen me ymmärretään, vaikkei me sentää mitään kunnon panttereita tai leijonia ollakaan.

Ja hah, oikeessa taidan olla ku palvelija tunnusti just, että ehkä seki vaan pelkää niitä ampiaisia!"

Herkkä hetki

Mimmin halipula.

"Tulisitko silittään mun päälakea..."

"Olispa muuten kamalaa, jos ei saiskaan enää rapsutuksia!"

"No niin kyllä olis."

"Täällä onkin ihan hyvä palvelu. <3"

Meijän päivä

Tiistai.

"Aateltiin yhessä vähän paljastaa, miltä meijän arki näyttää. Päiväks valikoitu tiistai, ei tiietä miks.

Noin kello 04-07:
Oltiin hereillä. Tuijoteltiin takaoven ikkunasta pihalle, leikittiin palloradalla ja paperitolleroilla ja mitä täältä nyt löytykään, hippailtiin ja painittiin. Yleensä osataan leikkiä aika hiljaa, ainakaan naispalvelija ei meijän touhuista häiriintyny tänäänkään..

Miespalvelija heräili puoli seittemän kieppeillä ja sillon meillä oli kovemman tason formulat käynnissä, yläkertaan juostiin peräkkäin tosi lujaa ja heikompia aina hirvittää kattoo meijän porrasjuoksua.

Herää jo, herää jo!

Seiskan jälkeen alettiin pikkuhiljaa herätellä tota palvelijaa antaan meille aamupalaa. Käydään yleensä vuorotellen sängyssä hyppimässä, ensin hiljempaa ja sit vähän jo mau´utaan ja Alfred lopulta menee sen naaman eteen tuijottamaan sitä. Mimmin katse porautuu palvelijan uneen ihan lattian tasolta asti, ei tarvii ihan viereen asti aina edes mennä.

'Kun silmäni mä auki saan ja sinut siinä nään ihan lähelläin.....' :D

Joskus kasin jälkeen se sitte heräs ja kömpi suoraan sängystä täyttään meijän ruokakipot (Mimmille raakaruokaa ja Alfredille tonnikala-kana-Schesiriä) ja laitto itellensä kahvia, jota se silmät ristissä joi sitte seuraavan tunnin, niinku joka ainoo muukin aamu. 

Sapuskan jälkeen me käytiin tietty veskissä ja sit Mimmi jatkoi vielä paperitolleroleikkiä, kun se jäi pahasti kesken aiemmin. Mimmillä oli tänä aamuna virtaa ja se keksiki kaikennäköstä pientä puuhastelua palvelijan viihdyttämiseksi, se tollero ainaki oli sata kertaa sohvan alla jo ekan kahvikupin aikana. Tästä ei kuvataltiointia, koska palvelija ei missään nimessä ole aamuihmisiä..
Sitte oliki hyvä aika vetäytyä pikku tirsoille, ku oli saatu ruokaa ja palvelija suurinpiirtein hereille putsaamaan meijän hiekkikset (kaksi kakkaa ja kolme pissaa oli puolen vuorokauden saldo) ennen töihin lähtöään. Ainakin Alfred oli tänään kakkosunien kannalla. Mimmillä oli vielä viime hetken halipula ja palvelija rapsutteliki sitä taas kylppärissä jonkin aikaa ja kuunteli kehräystä. Mimmi on vasta viime aikoina opetellut sitä puskemishommaa, mistä palvelija on jostain syystä ihan innoissaan.

Monesti ootellaan jo keittiön ikkunalla palvelijoitten töistä tuloa, tänään Mimmi katto ikkunasta vaan sillon, ku ne lähti.

M: Mun maito!

Päivällä palvelijat kotiutu töistä hyvissä ajoin ja löysi Alfredin samasta paikasta, mihin se jäi ku ne lähti. Ei jaksettu ees mennä eteiseen niitä vastaan, vaikka monestikki kyllä mennään. Oltiin kylläki tietysti mukana ku ne purkas ruokakassia. Ei ollu meille yhtään mitään?!

Munnn.

Päiväruoka-aika oli poikkeuksellisesti jo joskus ennen puolta päivää ku Mimmi niin kauniisti pyysi sapuskaa (puskee ruokalaatikon ovea ja katsoo silmiin).  Päiväruualla meillä on nälkä, jos ei olla ehditty vetää raksuja mahaa täyteen ja palvelija miettiiki nyt kuulemma, jos jätettäs koko päiväruoka väliin ja me syötäs sillon vaan täsmäannos raksuja, jaiks! Kuulemma muutki kissat pärjää kahella ruokintakerralla, mitäh!?! Alfredilla on myös kuulemma liian pullea massupussi...

Yäk, lättyjä.

Ruuan jälkeen on leikkihetki. Siis viimeistään sitte ku palvelijatki on saanu sapuskaa. Tänään Mimmi autto hernekeiton ja lättyjen valmistuksessa ainakin karvoittamisen muodossa. Ötökkä ikkunassa kiinnosti kyllä hernaria enemmän..

Etsää enää lättyohjetta tarvi, leikkimäänn!! piip.

Päivien leikit aina vaihtelee, tällä hetkellä Alfredin lelu on pitkä keppi, jonka päässä karvainen pallo ja Mimmillä se Cat Danceri on edelleen kova sana paperitollojen lisäks. Toki me taas veettiin päivärallit ja hetken oli kivaa ku sai jahdata kärpästä. Palvelijalta meni vähän ohi että kumpi sen sitte nappas. (Alfred tietysti, sivuhuomio)

Karvapallo, paras pallo.

Leikin jälkeen vetäydyttiin kunnon tirsoille, kuka mihinkin.

Parhaat paikat on palloradan ääressä, oven vieressä vanhan kiipeilypuun juurella tai keittiön ylätason päällä niinkuin tänään, ja kunnon päiväunille Mimmi hiipii myöhemmin yläkertaan asti. Alfred tyytyi tänään sohvapaikkaan, ei sitä koko päivää voi samassa paikassa nukkua. Aina ei väsytä päivällä, sillon tuijotellaan pihalle ja haistellaan raitista ilmaa tuuletusräppänöistä. Alfred saattaa välillä maukua leikkikaveria ja saattaa palvelija joskus vielä jatkaakin leikkimistä. Tänäänkin se heltyi vielä uudestaan leikkiin, ja Alfred jahtasikin palloa ihan tosissaan!

Herättiin taas sitte iltapalalle kahdeksan aikaan ku palvelijat tuli toisen kerran töihinstä. Mimmi sai taas raakaruokaansa pakotuspillerillä (= vitamiinit suoraan kurkkuun, palvelijan huomautus) ja kalsiumilla höystettynä ja Alfred söi sardiinikanaa ja raksuja.

Yllätettiin palvelija ja oltiinki poikkeuksellisesti illalla ihan virkeinä. Leikittiin sen kans taas keppileluilla. Alfred halus karvapallonsa takan päälle, vaikka tietää jo ettei se mahdu sinne takan ja seinän väliin. Mimmi jahtas kepin narua ja paperitolleroita. Sitte vielä palvelija heitteli kilisevää hiirua ja me käytiin vuorotellen paikallistamassa se. Saatiin ihan hulluna kehuja tässä leikissä!

SAINPAS KIINNI!

Klo 23 talo alkoi pimentyä sitte ku hiekkikset oli taas putsattu (kolme pissaa) ja ihmisten iltatoimet suoritettu. Saadaan yöks muuten aina pienet kasat raksuja johonki päin kotia, niitä on kiva sitte ettiä ja jos on hyvä tuuri, ni lohiraksuja vielä muutama meijän virikepalloon. Palvelijat rupes oleen valmiita nukkumaan, ne nukkuu muuten aina tosi kauan kerralla! Palvelija silittää illalla meitä aina samalla tavalla ja sanoo "mennään nukkumaan" nii siitä me tiietään.

Mimmi jäi vielä olkkarin puolelle, mutta Alfred kömpi palvelijan kans samaan aikaan niitten sänkyyn. Se yritti kyllä jäädä nukkuun miespalvelijan peiton päälle, mutta se tuliki melkein heti kans nukkuun ni Alffis oli pakotettu siirtyyn oman palvelijan tyynyn ja pään viereen. Siinä oli palvelijan viimeinen havainto meistä ennen nukahtamistaan.

Sellainen oli meijän tiistai, oli ihan hyvä peruspäivä, tosi leikkisä."

-Mimmi & Alfred