Heikkoja hetkiä

Muistiinpanoja myös itselle. Juju ei saa lukea, Mimmi pyytää! <3

"Taas näitä juttuja." 21.2.2017

Mimmikin kävi sitten lääkärissä. Ei tullut otettua ääniraitaa mourusta autossa, koska olin itse sen verran jännittyneessä tilassa tulevan rauhoituksen takia. Lääkäri totesi suuta katsottuaan, että kyllähän siellä hammaskiveä oli poistettavaksi asti. Mimmi oli heti sisälle päästyään ihan kauhuissaan ja jouduin irrottamaan kopan kannen, että sain tytskän edes esille. Hampaat tutkittiin niin, että Mimmi oli mun sylissä eli taitaa olla turha toivoa, että Mimmi jatkossakaan haluaisi itse tulla syliin.

Odoteltiin paikan päällä, eikä hommassa kauaa kestänyt (puolisen tuntia kai). Kun lääkäri oli valmis ja kutsui meidät huoneeseensa, oli hänen ensimmäinen kommenttinsa "onko Mimmi ollut ihan hyvä syömään?" ja mullahan heti raksutti että mitähän nyt on löytynyt... 

21.2.2017 Mimmin levein haukotus.

Mimmin minimaalinen suu oli tuonut lääkärille yllättäviä haasteita. Suu ei aukea niin paljoa, että se-joku-väline olisi mahtunut suuhun pitämään leukoja erillään. En ole itse tajunnut ajatellakaan moista, vaikka olen kyllä huomannut, että Alfredilla haukotus on paaaljon leveämpi kuin Mimmillä. Ennemminkin olen ajatellut, että Alffilla on "monsterisuu". :D No, eipä tuolle kai mitään mahda eikä lääkärikään siitä sen enempää virkkonut. Oma ajatukseni oli, että saattaahan tuolla suun koolla olla jotain vaikutusta puremisinnokkuuteen (lähinnä sen puutteeseen). Lisäksi Mimmin hampaat on ilmeisesti tosi pienikokoiset.

Hammaskiven lisäksi muita ongelmia ei ilmennyt ja nyt on alligaattorihymy kohdillaan! Yritämme jatkossa pitääkin sen kunnossa, ettei kiveä tarvitsisi ihan joka vuosi poistella. Jujulta saimmekin jo oppia, kuinka hammaspeikko karkotetaan. Jännityksellä lähdemme kokeilemaan harjankäyttöä käytännössä.

21.2.2017 "Eihän tarvi lääkäriin jos istuu selkä suorana?!"

Saman rauhoituksen yhteydessä myös Mimmi-raukan anaalirauhaset tyhjennettiin kunnolla. Jonkin verran ne toimivat itsestäänkin, mutta eritettä oli kuitenkin kertynyt liikaa rauhasiinkin. Mimmi pitäisi saada juomaan vettä entistäkin enemmän, että kakan koostumus olisi vähemmän kuivaa ja enemmän pötköä kuin papanaa. Lääkärin tassuunkin oli tyhjennyksen yhteydessä tarttunut yksi papana, jonka (ja kertomani) perusteella suositteli nesteen lisäämistä ruokaan. Ehdottihan tuo kissojen "suihkulähdettäkin", jos Mimmi innostuisi siitä juomaan. 
(Pitäisiköhän laittaa tilausta nimeltämainitsemattomaan nettikauppaan.. Raksuja en ole vielä jättämässä pois ruokavaliosta, koska lisäravinteiden antaminen on yhtä taistelua Mimmin ja raakaruokavalion kanssa - vain kalsium menee ruuan seassa.) 

21.2.2017 "Nyt riitti."

Lopuksi Mimmille annettiin vielä pieni määrä herätettä, kun sanoin viime rauhoituksen kestäneen lähes yöhön asti. Sitten päästiinkin kotiin, missä odotti erityislämpimäksi asennettu kylppärin lattia ja viltti. Alfred oli kovasti kummissaan ja säpsyi joka kerta, kun hoksasi Mimmin viltin alla. Kummallista, kun toisella oli silmät auki ja siltikään ei ollut hereillä. :(

25.2.2017 "No hei kertoisitko vielä vähän lisää mun intiimialueista."

Huokaisin helpotuksesta, kun Mimmi sai ensimmäisen kerran kakattua perjantaina. Varmasti on pehva hellänä tuollaisen käsittelyn jälkeen, vaikka kipulääkettä toki saikin. Ruoka alkoi maistua samantien, kun Mimmi alkoi heräillä sen verran, että pystyi syömään. Keskiviikkona klo 11 oli lääkäriaika ja neljän-viiden aikaan Mimmi hoiperteli jo kohti keittiötä. Juominen oli haastavaa vielä torstaiaamunakin, veden pinta oli hiukan hukkapiilossa. Nukutuksesta heräilevä kissa on niin suojeltavan piinaavaa katsottavaa, että ihan sydämessä riipii. (Miltähän se tuntuisi, jos kyseessä olisi oma lapsi, voin vain kuvitella) 

Painoa 4,6kg. Seuraava käynti tarpeen mukaan, varsinainen rokotusaika on vasta parin vuoden päästä. Veikkaisin, että seuraavalla kerralla Mimmiä on jo mahdoton saada kantokoppaan, kun aina käy näin kurjasti kun lähdetään johonkin. Nytkin yritettiin jo viime metreillä paeta kopasta jo kotona. :(

"Oliksiinä kaikki jo!!"

P.s. Selvisi sekin, mistä tietää, että Mimmi ei ole ihan teräskunnossa. Yleensä kun sanomme "tuukko sykkyyn", Mimmi kurisee ja kipittää karkuun. Pehva hellänä samassa tilanteessa Mimmi kiepsahtikin vain katolleen ja odotteli rapsutuksia. <3

Kerran vuoteen

Ensin Alfred, sitten Mimmi.

"Onko taaaas pakko..."

"On vissiin..."

Pipuli- ja pukluviikko kissoilla. Onneksi Alfredin "tauti" kesti vain pari päivää ja Mimminkin vointi alkaa olla jo parempi. Jätetään herkut taas vähän vähemmälle, jos niistä menee massu ihan sekaisin (muuta poikkeavaa ei ruokavaliossa ole tapahtunut).

Tilasin eilen ihan vahingossa itselleni uuden objektiivin palkinnoksi työntäyteisestä kuukaudesta. Sain sen jo heti tänään käyttööni ja käyttöä harjoitellaankin vähintään seuraava vuosikymmen...

"Kohde on (edelleen) liian tumma", sanoo kamera.

Onpa testattu Litter Locker perusteellisesti (toimii!) ja tulipa testattua myös kissojen kyky sietää pyllynpesua (hienosti antavat pestä). :)

Ohops

"Meinas yhtenä päivänä käydä vahinko. Näin siinä kävi:"

 "Sinnekö se valo nyt karkas? Otan kiinni!"

 "Siis hetkinen..."

 "Määhän oon kiipeilypuun pedissä!!"

"Juu ei käy."

 "Että oli lähellä ettenkö ois vahingossa pötkähtäny tuonne petiin!"

M: "Alfred puussa?? mitä!?!

"Tilanne ohi, ei mitään uutta auringon alla."

- Alfred, laservalon höynäyttämä

"P.s. Palvelija hommas kaupanpäällislahjana Litter Lockerin Mustista ja Mirristä, eikä enää tiedä, miten on aiemmin pärjännyt ilman sitä! Vaihtokasettien hinta sitä vähän arveluttaa, sellainen pussipötkö kuluu meidän käytöllä varmaan kuukaudessa..."

Meijän päivä

Tiistai.

"Aateltiin yhessä vähän paljastaa, miltä meijän arki näyttää. Päiväks valikoitu tiistai, ei tiietä miks.

Noin kello 04-07:
Oltiin hereillä. Tuijoteltiin takaoven ikkunasta pihalle, leikittiin palloradalla ja paperitolleroilla ja mitä täältä nyt löytykään, hippailtiin ja painittiin. Yleensä osataan leikkiä aika hiljaa, ainakaan naispalvelija ei meijän touhuista häiriintyny tänäänkään..

Miespalvelija heräili puoli seittemän kieppeillä ja sillon meillä oli kovemman tason formulat käynnissä, yläkertaan juostiin peräkkäin tosi lujaa ja heikompia aina hirvittää kattoo meijän porrasjuoksua.

Herää jo, herää jo!

Seiskan jälkeen alettiin pikkuhiljaa herätellä tota palvelijaa antaan meille aamupalaa. Käydään yleensä vuorotellen sängyssä hyppimässä, ensin hiljempaa ja sit vähän jo mau´utaan ja Alfred lopulta menee sen naaman eteen tuijottamaan sitä. Mimmin katse porautuu palvelijan uneen ihan lattian tasolta asti, ei tarvii ihan viereen asti aina edes mennä.

'Kun silmäni mä auki saan ja sinut siinä nään ihan lähelläin.....' :D

Joskus kasin jälkeen se sitte heräs ja kömpi suoraan sängystä täyttään meijän ruokakipot (Mimmille raakaruokaa ja Alfredille tonnikala-kana-Schesiriä) ja laitto itellensä kahvia, jota se silmät ristissä joi sitte seuraavan tunnin, niinku joka ainoo muukin aamu. 

Sapuskan jälkeen me käytiin tietty veskissä ja sit Mimmi jatkoi vielä paperitolleroleikkiä, kun se jäi pahasti kesken aiemmin. Mimmillä oli tänä aamuna virtaa ja se keksiki kaikennäköstä pientä puuhastelua palvelijan viihdyttämiseksi, se tollero ainaki oli sata kertaa sohvan alla jo ekan kahvikupin aikana. Tästä ei kuvataltiointia, koska palvelija ei missään nimessä ole aamuihmisiä..
Sitte oliki hyvä aika vetäytyä pikku tirsoille, ku oli saatu ruokaa ja palvelija suurinpiirtein hereille putsaamaan meijän hiekkikset (kaksi kakkaa ja kolme pissaa oli puolen vuorokauden saldo) ennen töihin lähtöään. Ainakin Alfred oli tänään kakkosunien kannalla. Mimmillä oli vielä viime hetken halipula ja palvelija rapsutteliki sitä taas kylppärissä jonkin aikaa ja kuunteli kehräystä. Mimmi on vasta viime aikoina opetellut sitä puskemishommaa, mistä palvelija on jostain syystä ihan innoissaan.

Monesti ootellaan jo keittiön ikkunalla palvelijoitten töistä tuloa, tänään Mimmi katto ikkunasta vaan sillon, ku ne lähti.

M: Mun maito!

Päivällä palvelijat kotiutu töistä hyvissä ajoin ja löysi Alfredin samasta paikasta, mihin se jäi ku ne lähti. Ei jaksettu ees mennä eteiseen niitä vastaan, vaikka monestikki kyllä mennään. Oltiin kylläki tietysti mukana ku ne purkas ruokakassia. Ei ollu meille yhtään mitään?!

Munnn.

Päiväruoka-aika oli poikkeuksellisesti jo joskus ennen puolta päivää ku Mimmi niin kauniisti pyysi sapuskaa (puskee ruokalaatikon ovea ja katsoo silmiin).  Päiväruualla meillä on nälkä, jos ei olla ehditty vetää raksuja mahaa täyteen ja palvelija miettiiki nyt kuulemma, jos jätettäs koko päiväruoka väliin ja me syötäs sillon vaan täsmäannos raksuja, jaiks! Kuulemma muutki kissat pärjää kahella ruokintakerralla, mitäh!?! Alfredilla on myös kuulemma liian pullea massupussi...

Yäk, lättyjä.

Ruuan jälkeen on leikkihetki. Siis viimeistään sitte ku palvelijatki on saanu sapuskaa. Tänään Mimmi autto hernekeiton ja lättyjen valmistuksessa ainakin karvoittamisen muodossa. Ötökkä ikkunassa kiinnosti kyllä hernaria enemmän..

Etsää enää lättyohjetta tarvi, leikkimäänn!! piip.

Päivien leikit aina vaihtelee, tällä hetkellä Alfredin lelu on pitkä keppi, jonka päässä karvainen pallo ja Mimmillä se Cat Danceri on edelleen kova sana paperitollojen lisäks. Toki me taas veettiin päivärallit ja hetken oli kivaa ku sai jahdata kärpästä. Palvelijalta meni vähän ohi että kumpi sen sitte nappas. (Alfred tietysti, sivuhuomio)

Karvapallo, paras pallo.

Leikin jälkeen vetäydyttiin kunnon tirsoille, kuka mihinkin.

Parhaat paikat on palloradan ääressä, oven vieressä vanhan kiipeilypuun juurella tai keittiön ylätason päällä niinkuin tänään, ja kunnon päiväunille Mimmi hiipii myöhemmin yläkertaan asti. Alfred tyytyi tänään sohvapaikkaan, ei sitä koko päivää voi samassa paikassa nukkua. Aina ei väsytä päivällä, sillon tuijotellaan pihalle ja haistellaan raitista ilmaa tuuletusräppänöistä. Alfred saattaa välillä maukua leikkikaveria ja saattaa palvelija joskus vielä jatkaakin leikkimistä. Tänäänkin se heltyi vielä uudestaan leikkiin, ja Alfred jahtasikin palloa ihan tosissaan!

Herättiin taas sitte iltapalalle kahdeksan aikaan ku palvelijat tuli toisen kerran töihinstä. Mimmi sai taas raakaruokaansa pakotuspillerillä (= vitamiinit suoraan kurkkuun, palvelijan huomautus) ja kalsiumilla höystettynä ja Alfred söi sardiinikanaa ja raksuja.

Yllätettiin palvelija ja oltiinki poikkeuksellisesti illalla ihan virkeinä. Leikittiin sen kans taas keppileluilla. Alfred halus karvapallonsa takan päälle, vaikka tietää jo ettei se mahdu sinne takan ja seinän väliin. Mimmi jahtas kepin narua ja paperitolleroita. Sitte vielä palvelija heitteli kilisevää hiirua ja me käytiin vuorotellen paikallistamassa se. Saatiin ihan hulluna kehuja tässä leikissä!

SAINPAS KIINNI!

Klo 23 talo alkoi pimentyä sitte ku hiekkikset oli taas putsattu (kolme pissaa) ja ihmisten iltatoimet suoritettu. Saadaan yöks muuten aina pienet kasat raksuja johonki päin kotia, niitä on kiva sitte ettiä ja jos on hyvä tuuri, ni lohiraksuja vielä muutama meijän virikepalloon. Palvelijat rupes oleen valmiita nukkumaan, ne nukkuu muuten aina tosi kauan kerralla! Palvelija silittää illalla meitä aina samalla tavalla ja sanoo "mennään nukkumaan" nii siitä me tiietään.

Mimmi jäi vielä olkkarin puolelle, mutta Alfred kömpi palvelijan kans samaan aikaan niitten sänkyyn. Se yritti kyllä jäädä nukkuun miespalvelijan peiton päälle, mutta se tuliki melkein heti kans nukkuun ni Alffis oli pakotettu siirtyyn oman palvelijan tyynyn ja pään viereen. Siinä oli palvelijan viimeinen havainto meistä ennen nukahtamistaan.

Sellainen oli meijän tiistai, oli ihan hyvä peruspäivä, tosi leikkisä."

-Mimmi & Alfred

Aunuksesta

Vastahan kirjoitin Alfredin eläinlääkärireissusta, ja nyt oli jo Mimmin vuoro käydä tutkittavana ja rokotuksessa. Piikki (joka uusitaan kolmen vuoden päästä)* oli tällä kertaa se käynnin helpoin ja nopein osuus...

"Onko pakko paljastaa ihan kaikki??"

Mimmi 2,5 vuotta. 4,5kg. Rinnanympärys 38cm, kaulanympärys 18-19cm. (nämä mitat otin ihan itse kotona jotain tiettyä tarkoitusta varten joskus tässä lähiaikoina).

Hammaskiveä Mimmille oli kuulemma jonkin verran ehtinyt jo kertyä ja lääkäri ehdotti hampaiden harjauksen aloittamista, mikäli Mimmi siihen on millään suostuvainen. Voin kyllä melkein veikata, että hommasta ei pitkällä aikavälillä tule mitään, mutta kokeillaan kuitenkin, miten homma lähtisi sujumaan.

Ongelmahan on se, että Mimmi ei pureskele oikeastaan mitään ruokaansa. Sama minkä kokoisina paloina ruuan tarjoilee, ruuanpala nielaistaan maksimissaan parin puraisun jälkeen ehjänä. Lääkärin tarjoamat raksutkaan eivät siis luultavasti olisi auttaneet, tuskin niistä on apua ehjinä nieltyinä. Ostin nyt suuhygieniageeliä, jota kokeilen laittaa Mimmin ikeniin, kun hetki on sopiva. :p Lisäksi merilevää tarjoillaan tästä lähtien säännöllisemmin kuin tähän asti, auttoi se hammaskiveen tai ei.. Tilanne ei ollut vielä kuitenkaan niin paha, että hammaskivi olisi pitänyt poistaa samantien, mutta luultavimmin hammaskäynnille joudutaan jo ensi vuonna ellei aikaisemminkin.

"Aiot sitten ihan tosissaan kertoo tämänki häpeällisen jutun?"

Ikään kuin hampaiden ronklimisessa ei Mimmin mielestä ollut jo tarpeeksi katastrofia yhdelle päivälle, seuraavaksi pyysin vilkaisemaan Mimmin hännän alle. Olen miettinyt, toimivatko Mimmin anaalirauhaset ihan normaalisti, kun pyllyssä on näkynyt mustat pisteet molemmin puolin. Täynnähän rauhaset sitten olivat, ja ennen kuin Mimmi huomasikaan, lääkäri oli puristanut rauhaset takilleen ja naamalleen (onneksi lääkärillä oli edes silmälasit suojaamassa)... Oli ensimmäinen kerta, kun oikeasti haistoin sen hajun ja oli ehkä karmein löyhkä ikinä, vaikka monia eritteitä olenkin joutunut haistelemaan. Yäk.

Rauhasten tyhjenemättömyyden syyksi epäilen liian vähäistä kuitua ruuassa. Kakka on aina ollut pienen pientä kanin papanaa, eikä kanin jätöksiä kissalta odottaisi tulevan. Tilanne on jo vähän parantunut, kun raksuina on Canagan eikä Power of Nature, mutta pötkömallista kakkaa haikailen edelleen. Pyllyä nyt sitten vain seuraillaan, ja jos näyttää siltä, etteivät rauhaset tyhjene kunnolla, niin palaamme suosiolla lääkäriin tyhjennyttämään ne. (Iltakakan mukana tuli sitten vielä lisää rauhasnestettä hajusta päätellen. Toivotaan, että pyllyongelma oli vain kertaluonteinen.)

"Vink vink. Et palvelija viittis auttaa??"

Näitten toimenpiteitten jälkeen Mimmi pääsi vihdoin takaisin kuljetuskoppaansa, josta ei alunperinkään halunnut tulla ulos, kun tajusi missä olemme. Maastoutuminen kopan perimmäiseen nurkkaan ja itseään lattiaa vasten punnertaminen ei kuitenkaan tälläkään kertaa auttanut, ja Mimmi taitaa jo miettiä pakosuunnitelmaa seuraavaa eläinlääkärireissua varten.

Itselle jäi paha mieli ja "huono kissanomistaja"-fiilis tästä reissusta, kun en ollut aiemmin vienyt Mimmiä lääkäriin anaalirauhasten takia. Jotain ongelmista saattoi kieliä peräpään nuoleminen ja se, että Alfred on ollut hervottoman kiinnostunut Mimmin pepusta pitemmän aikaa. Mistä sitä tietää, vaikka Mauno-madon tarkoituskin oli auttaa Mimmin pyllyä rentoutumaan, mutta tyhmä palvelija ei sitä tajunnut :( 

Anuksesta, ei aunuksesta.

*Mimmille pistettiin Purevax rcp, Alfredin käytössä Nobivac Tricat Trio

Etukäteisjoulu

Alfred ja Mimmi saivat joululahjan jo näin hyvissä ajoin tänä vuonna. Päätin, että valtavaa pahvilaatikkoa ei minikuusen alle sullota, kissat saavat sitten aattona ehkä (jos ovat olleet kiltisti) jotain vähän pienempää...

"Mikä tää on, tää on varmasti meille! Me haistetaan, että täällä on jotain jännää ja just meille eikä kellekään muulle! Avaa se, avaa se!!"

M: "Vähän tylsä paketti mutta menettelee! Kuplamuovinen vessa! Mjooo-oh, vaikuttais ihan sopivalta, vain hiekka puuttuu."

A: "Jee nyt määki mahdun kunnolla pissalle! Onki ollu ärsyttävää ku hiekat on lennelly mun vauvavessasta heti, ku vähän yritän pissejä piilotella. Ei oo kyllä mun vika, enhän mää enää oo vauva vaan viiskilonen Mies ja vihdoin tuo palvelijaki sen tajus! Mutta mikä toi liila on täällä sekottamassa, aika typerä hiiri..."

M: "No oo sä siellä vessassa, mä keskityn syömään tän laatikon! Saattaa mennä joulun yliki, että saan tähän jotain rotia..."

Uudelle vessalle oli oikeasti tarve, kun vanha pikkukakkoslaatikko alkoi käydä liian pieneksi näille kahdelle. Nyt on korkeat reunat ja tilaa kuoputtaa!
(Hiiren sai tilauksessa kaupan päälle, mutta sehän ei tietenkään saavuttanut meillä suurta suosiota :D)

Ulkoinen salamakin on nyt saapunut, meille tulikin kaikille joulu etuajassa. Käytössä vehje ei vielä ole, pitäisi etsiä netistä edes jonkinnäköisiä käyttövinkkejä siihen.. Jospa jouluna ehtisi vähän tutustua asiaan ja opetella lisää kameran käyttöä. :)