Yhteistuumin yhtä vastaan

A: "Jaahas, se alkaa taas olla se aika vuodesta, kun noita syötäväks kelpaamattomia rehuja alkaa ilmestyä nurkkiin. Tuu sääki Mimmi kattoon, mitä täällä taas yritetään."

M: "Ei tää taas hyvältä vaikuta. Ei toi palvelija opi mitään ikinä!"

 A: "Paitsi mikäs se tää on, tällasta täällä ei oo vielä ollukaan. Mitä noi valkoset päät on?"

A: "Vaikuttaa mahdolliselta luovuttajalta. Kaktus ilman piikkejä, mikä se sellanen on olevinaan?"

M: "Hivelee hajuhermoja nuo valkoset, voikohan niillä leikkiä..."

 A: "Tälle saa ainaki heittää samantien hyvästit. Muorinkukat täällä ei oo ikään ennenkään menestyny, ni en kyllä usko, että nytkään."

 M: "Juu, ei tuu onnistuun! Miks se edes toi tän."

A: "Miten vähän nää oikeen tarvikaan vettä.. No, ainaki enemmän ku mitä se yks sai ja vähemmän ku se toinen, joka kylpi vedessä monta viikkoa..."

A: "Nythän täällä voi taas hetken aikaa leikkiä viidakon kuningasta, ROaaarRR!"

M: "Painotetaan sanaa 'hetken'. Etkä sä mikään kuningas kyllä oo. Toi karjuntaki oli aika säälittävä.."

 "Mä sentään olen oikea kaktuistyttö!"

 A: "Kaktuistytöistä en oo ennen kuullukaan, kuninkaista sentään oon. Annettaisko tällä kertaa armoa palvelijalle, tää on kuitenki vasta harjotuskierros ennen niitä seuraavia kasveja, jotka saattaa elää kesään asti?"

 M: "Hyvä on sitte. Nää on ennen pääsiäistä selvät, katotaan mitä tänne sen jälkeen tuuaan."

Mitä mä sanoin

A: "Mä niin tiesin tän. Peperomia Schumi Red ei oo sun juttu, ehkei nuo muorinkukat ylipäätään. Se ei missään nimessä ois halunnu olla kuuman patterin päälle, etkä sä ees kastellu sitä koskaan melkein koskaan.

Kuukausi ja yks kasvi on jo poissa, ei noissa lopuissakaan kauaa mene. Yllättävän hyvin oot kyllä pärjänny noitten piileoiden kanssa, vaikka se toinen niistä kasvaaki ylös- eikä alaspäin niinku sen pitäis. Väittäisin, että sitä pitäis ehkä sumutella joskus, koska se maistuu vähän kuivalta.."

Tosiaan, viherpeukalopalvelija onnistui jo menettämään yhden vasta hankkimistaan viherkasveista ja tässä vielä todistusaineistoa:

Tarkempi "ruumiinavaus" tosin paljasti, että tällä kasvilla ei ollut oikeastaan minkäännäköisiä juuria, joten kenen vika lopulta onkaan, ettei kasvi selviytynyt...

Mimmiä ei kasvit kiinnosta, vaan enemmänkin mielessä pyörii huominen vappu ja mahdollisuus riehua serpentiinin kanssa! Saa nähdä, hellynkö antamaan moisia tänä vuonna leikittäväksi. Ehkä ihan hetkeksi, ja valvottuna, koska vuosi sitten serpentiini oli Mimmistä tosi hauskaa. :)

"Muistatkos tämän hetken?! ^.^"

Jos hassuttelupaperia ei heru, Mimmi uhkaa painella teleporttiin ja häipyä ikiajoiksi jonnekin, missä serpentiinejä riittää loputtomiin eikä ilmapalloista ole uhkaa (niitähän siis pitää pelätä, tiedä mitä vielä tekevät ja haisevatkin pahalta).

"Kas näin mä häivyn jos et anna serppua"

Serpentiiniä odottaen toivotamme hulvatonta vappua lumisateista huolimatta! Olkaahan kiltisti, pikku simasuut! ^.^

Työnjohtajat

"Jaahas, se on taas se aika vuodesta, kun palvelija pesee noita ikkunalaseja, että me nähtäis paremmin pihatsirppejä! Tapamme mukaan oltiin hyvin pitkälti avustamassa ikkunanpesun kanssa. Oliski kyllä aivan karmeeta, jos tästä kodista löytyis joku paikka, mitä ei oo meijän karvoilla koristeltu!

Tässä kohtaa lasi oli tietysti jo pesty, eihän me nyt likaseen väliin mennä. On kuulemma sellasen palvelijan vuoro pestä ikkunat ulkopuolelta, jonka mielestä noita ritilöitä ei tarvii poistaa pesun ajaks ja se ei kuulemma oo tuo meijän akka, jonka mielestä ritilöitä ei ois ikipäivänä tarvinu keksiäkään...

 Että puhasta tulee, vai tuleeko!?

Hmmh.

Hmmh. No välttää.

No tää on muuten jees, mutta räppänää ei saa laittaa kiinni niin kauan ko linnut laulaa!

Alfred tuumi vaan että on tää rankkaa. Niin rankkaa. Tämä työnjohto."

- Mimmi

"P.s. Me saatiin uusia leikkikaluja! Palvelija on viime viikon huutanu jatkuvasti että ´ei oo sulle, ei oo sulle´, mutta meillehän noi selkeesti on, kun noin herkullisesti roikkuu nuo viheriät! Ja tää raitanen vihree erityisesti on mun, ku Alfred ei uskalla hypätä näin korkeelle."