Viherkäpälät

Tällä kertaa höpsähtänyt on palvelija itse. Jostain syystä keväisin tekee mieli vihertää, vaikka tiedän, että viherpeukalo ei valitettavasti periytynyt tähän osoitteeseen. Vuosi sitten ostetuista kolmesta "helposta" huonekasvista jäljelle on jäänyt riutuva muorinkukka, joka sai tänä vuonna muutaman uuden kaverin. Jospa näistä taas joku selviytyisi hengissä "vaativissa olosuhteissa"...

A: "Jahas, piileoita ja mehiruusuke. Mitäs sä nyt taas oikein yrität, etkö muista miten viimeks kävi?"

"Osaaksää edes hoitaa näitä? Tapat nää kuitenki, aika vaativia lajeja oot valinnu."

 "Nuuhhh.. Tuoksuu tuoreelta. Vielä."

"Kai sulle on sanottu, että näitä pitää kastella? Tää pilea peperomioides on nimittäin jo kuiva."

"Musta vähän tuntuu, että tuut tuputtaan tuolle ruusukkeelle liikaa vettä. Sillä ei oo niin jano."

"No, onnea nyt vaan. Sitä ainaki nuo kasvit tarvii."

Kissojen mielestä parasta tässä höpsähtämisessä on varmastikin yläkertaan ilmestynyt ikkunalauta. Siihen jäi juuri yhden kissan mentävä kolo, josta voi vakoilla pihan tapahtumia ihan uudesta näkövinkkelistä. Naapurin puolen puissa on kesäisin vipeltänyt oravapariskunta, joskohan kissat näkisivät nyt näistä edes vilauksen. :) Yhden kissan mentävä kolo siksi, koska palvelijoiden remontti- ja ruuvaustaidoista(kaan) ei ole täyttä varmuutta ja totesin, että kaipa lauta ainakin yhden kissan painon kestää. :D 

"Tää saint pauliahan on pysyny elossa jo pari viikkoa, historiallista! Hienoa!" -Alfred, kasvitietäjä

Lauta onkin ollut jo kovassa käytössä. Harmittavasti myös laudalla olevat kasvit ovat olleet kiinnostuksen kohteena. Kumma juttu, miten sama kasvi (punaisessa ruukussa) keittiön pöydällä ei kiinnostanut yhtään, nyt laudalla ollessaan molemmat sitä käpälöivät. No, ainakaan omien tutkimusteni mukaan nämä eivät ole hengenvaarallisia lajeja kissoille, vaikka vähän maistaisivatkin. Saa mieluusti korjata, mikäli olen väärässä, googlesta kun löytyi toisiaan kumoavia sivuja pilvin pimein..

90% Cocoa, Supreme Dark

Tiedättekö, mistä erottaa suklaa- ja ruskeatäplikkään brittiläisen lyhytkarvan? Me ei tiedetty ennenkuin vasta nyt!

Suklaisella on erivärinen nenä kuin ruskeakuvioisella. Myös polkuanturat ovat eriväriset. Ruskeilla ne on mustat, Mimmillä punertavanrusehtavat.

"Parempana" brittipiireissä (ja ilmeisesti näyttelyissä) pidetään maitosuklaista väriä, kun Mimmi on tummempaa suklaata ainakin selkäpuolelta. Meidän mielestä tumma suklaa on tietysti parempaa! ;)

Eihän tässä mennyt kolmea vuottakaan, että tämäkin mysteeri selvisi! Vaan parempi myöhään kuin ei milloinkaan. :D 

M: "Aurinkoläiskät vaalentaa mun täplät maitosuklaaksi. :("

Ei sun Mimmi-mussukka tarvitse vaalentaa täplyköitä! Oot just täydellinen Premium-suklaa meille! Sitäpaitsi kukaan ei voi kiistää tumman suklaan hyviä puolia. <3 tätä mieltä on palvelija, joka rupesi himoitsemaan just nyt ihan oikeaa suklaata :D

Länällään

Raapimatolppa nurin! Kyljellään makaava tolppa on mahtava leikkipaikka, miten meillä menikin näin kauan hoksata se!

"Oon pönkkänä, ettei se vaan kaadu enempää"

"Vaanin ja sit kohta hyppään tosta yli!"

"Nääin, ei kerkee kuvaajakaan mukaan!"

Puuma! Leopardi! Gepardi!

"Ton mä vielä nappaan!"

"Voi miten hauskaa!! ^.^ "

Juu, ostin joku hetki sitten uuden tolpan vanhan tilalle, mutta näköjään vanhakin on jäänyt vielä esille. Onhan tuossa vielä ehjää pintaakin vaikka kuinka ja nämä tällaiset on parhaita raapimiseen. :)

Pöytäliina

Meillä ei ikinä ole ollut pöytäliinaa. Nyt on. :)

Päivä 1, lauantai: Tutkinta

Häntä :D

"Kaikki ennallaan?"

"Hämmentävää."

"Vieläkö tästä pääsee alas.."

"Täälläkin kaikki ennallaan?"

"Kaikki on nähtävästi ennallaan. Hyvä."

Vain kolme jalkaa :O

Kaikki raajat tallessa :)

Päivä 2, sunnuntai: Hyväksyntä

"Pystyy tässä pöydällä vieläki temppuileen! :)"

"Hiiopp, näin!"

"Uuups, jaiks, kiikkerä tuoli!!"

"Täs ei tuu käymään hyvin"

Mimmi-höpöliini on täällä taas! Sekuntia myöhemmin Schmimi tipahti pöydältä tuolille niinkuin arvata saattaa, en ehtinyt kissaa sanoa. Mun höntti mussukka. <3

Irtokarvanmetsästäjä

Brittikissoista lähtee kuulemma älyttömästi karvaa. Muista kissoista ei lähde, eihän? ;) Tottahan se tietenkin on, että briteillä karvaa riittää tiheän aluskarvoituksen ansiosta ja sitä myöten irtokarvaakin jonkin verran löytyy. Tuntuu jo ihan normaalilta, että kissaa silittäessä irtokarvat kasaantuvat yhteen klimppiin ja sitä myöten helposti roskikseen.. (Maatiaiskissa-Jallusta ei tällä tavoin lähde karvaa. :))

Kohta alkaakin taas kevään "satokausi" ja olemme jo saaneet esimakua tulevasta karvanlähtöajasta. 

Kas näin! Suuri saalistaja pyydystää omia karvojaan. Ihana keväinen auringonpaiste paljastaa kaikki piiloon pyrkivät karvat. Onnettomat pirulaiset pyrkivät piiloutumaan kaikkiin kankaisiin ja huonekalujen alle. Talven sähköistämänä irronneet karvat saattavat ajautua takaisin kertaalleen jättämäänsä kroppaan, mikä ei varsinaisesti ole kovinkaan pysyvä ratkaisu. Jossain vaiheessa on leijailtava muualle.

A: "Palvelija, etsäviitsisitsä jo pikkuhiljaa lopettaa löpinät ja alkaa imuroida? Ei millään jaksais jokaista karvaa pyydystää manuaalisesti!"

Sillähän niistä piiloutuvista irtsikoista pääsee - imuroimalla. :)