Tositoimissa

Tiedättekö, mikä on näin hauskaa?

No se, kun saa leikkiä huippuleikin loppuun ilman, että kukaan karkaa etsimään kameraa kesken kaiken. Lakanaleikki on ihan parasta!

Todistusaineistoa ohimenneestä hetkestä

Tämmöinen luisteluleikki onnistuu vain silloin, kun kaikki tähdet ovat kohdillaan. Eli silloin kun lakanat on vastapestyjä ja lattia samoin, mikä on tässä taloudessa aika harvinaista. Leikkihän on siis sama kuin lakananvaihdon yhteydessä sängyssä. Tässä vain luistellaan liukkaalla lattialla, mikä tuo hupailuun vähän lisäjännitystä. ^.^ Mimmi spurttaili onnessaan pitkin lakanaa ja parasta oli, kun heitin vielä paperitolleroa päätyihin. Onni ja ilo tarttui palvelijaankin ja taidammepa harrastaa tätä jatkossakin aina silloin tällöin. Ehkä vielä joskus saan videokuvaakin tohinatytöstä. <3

Kuivaharjoiteltiin myös toista leikkiä. Tässä Alfred on ekspertti.

"Mä tiedän mikä toi on, mä niiin tiedän ton biisin!"

"Näytäs nyt mullekin. Mä osaan ihan ite!"

"Anna jo, mä pelaan mun pikkuisilla tassuillani narupeliä!"

Pikaisen älypelituokion jälkeen narupeli yllätti koukuttuneen pelaajan vielä uudestaan...

"Mitä, eikse peli loppunutkaan vielä?"

M: "What in the world! Se tuli tänne livenä!"

"Anna mä hoidan tän! Mä nappaan sen!!"

Mutta mites tässä näin pääsi käymään! Narunryökäle livahti karkuun ja piiloon. Hyvään piiloon. Ekstrasupermegahyvään piiloon. Ehkä se meni takaisin sinne älypeliin, että muutkin saa pelata? Ainakaan täällä sitä ei ole enää näkynyt. ^.^

Brittikset elementissään

Huh hellettä! Kiirettä on pitänyt, kuten näette...:

Tassu on parantunut <3

Selkeästi jotain tosi tärkeää aivotoimintaa meneillään. Elämän tarkoitus on lähes varmasti selvinnyt.

Kaikkien öttiäisten ja västäräkkien vaanija vaanii ja vainuaa ja mielessänsä saalistaa...

Mielikuvaharjoittelua voi tehdä myös kaksistaan. Viikon kohokohta taisi olla ikkunanpesu ja nyt ikkunan takaa kettuilevat västäräkit poikasineen ovat entistäkin selvemmin nähtävillä. Häntien vispauksesta päätellen kettuilevat ihan tosissaan.

Harjoituksia jatketaan toisen ikkunan luona. Laiskuus on tällä hetkellä huipussaan, kun jaloissa pyörivä paperitollerokaan ei herätä leikkimisintoa..

Mutta onpa meillä uusi työlaukku! Kissoille ikioma laukku. Ensin ostamani työlaukun meinasivat omia kokonaan, joten olin ikäänkuin pakotettu hankkimaan kissoille oman. Töihin Mimmiä ja Alfredia ei silti päästetä, saavat olla oloneuvoksina kuten tähänkin asti.. ;)

"Mun kassi! ^.^ "

Samoissa tunnelmissa olen viihtynyt itsekin, eikä kameraa ole turhan tiheään tullut käynnistettyä. Kesä on kivaa, lämpö on kivaa ja arki on kivaa. Kiva, kun on kivaa. ^.^

Irtokarvanmetsästäjä

Brittikissoista lähtee kuulemma älyttömästi karvaa. Muista kissoista ei lähde, eihän? ;) Tottahan se tietenkin on, että briteillä karvaa riittää tiheän aluskarvoituksen ansiosta ja sitä myöten irtokarvaakin jonkin verran löytyy. Tuntuu jo ihan normaalilta, että kissaa silittäessä irtokarvat kasaantuvat yhteen klimppiin ja sitä myöten helposti roskikseen.. (Maatiaiskissa-Jallusta ei tällä tavoin lähde karvaa. :))

Kohta alkaakin taas kevään "satokausi" ja olemme jo saaneet esimakua tulevasta karvanlähtöajasta. 

Kas näin! Suuri saalistaja pyydystää omia karvojaan. Ihana keväinen auringonpaiste paljastaa kaikki piiloon pyrkivät karvat. Onnettomat pirulaiset pyrkivät piiloutumaan kaikkiin kankaisiin ja huonekalujen alle. Talven sähköistämänä irronneet karvat saattavat ajautua takaisin kertaalleen jättämäänsä kroppaan, mikä ei varsinaisesti ole kovinkaan pysyvä ratkaisu. Jossain vaiheessa on leijailtava muualle.

A: "Palvelija, etsäviitsisitsä jo pikkuhiljaa lopettaa löpinät ja alkaa imuroida? Ei millään jaksais jokaista karvaa pyydystää manuaalisesti!"

Sillähän niistä piiloutuvista irtsikoista pääsee - imuroimalla. :)

Naruja siellä, naruja täällä

Viimevuotinen "Naakat kaakattaa"-leffa jää kakkoseksi uusimmalle juutupe-löydölle! Nyt nimittäin löytyi ihan mahtava narupeli ja Alfred on koukuttunut siihen ihan tyystin. Pitää alkaa jo rajoittaa lapsen nettiaikaa. ;)

"Joo-o, ei kerkee nyt poseeraamaan!"

Pelissä viuhuu punainen naru valkoisella taustalla. Eihän sitä voi olla seuraamatta! Otin pienen videopätkän Alfredin pelaamisesta, pahoittelut jo etukäteen aamuisesta käsivaralla kuvaamisesta - toivottavasti kukaan ei tule merisairaaksi kaameasta tärinästä! 

Alfredin viuhtoessa pelin syövereissä, Mimmin pää oli kadoksissa:

Missä pää??! :O

Alfred vain pelaa ja pelaa ja pelaa... Mimmi keksi lopulta omaa puuhastelua saman sohvan toisella puoliskolla Vihreän parissa:

"Täs on minttua eikö ookki, onn siinä!! <3"

Mutta huoh, Alfred on edelleen ihan pelin lumoissa ja Mimmi luovuttaa. Tänään ei ollut aamuralleille aikaa..

M: "Spelen börjar, joo joo..."

 Kuinkas sitten kävikään?

PELI LOPPUI! Game over. Ei tietoa kuka voitti tai hävisi. Tärkeämpää on etsiä Mimmi, että aamurallit saadaan vihdoin suoritetuksi. :)

P.s. Jos jäi kaihertamaan mieltä, peli löytyy youtubesta nimellä Cat Games - String String Thing.

Jotakuta lapsettaa

A: Mimmii, Mimmi hei?!!

 M: NO MITÄ?

A: Suomessa on länsi ja itä! Hehehee mutta arvaas mitä muuta?

M: ....no mitä, ei nyt oikein kerkeis!?

 A: Sun pää on puuta!! Höhö.

M: Eikstoi ikään kasva aikuseks??

A: Oli mulla vieläki muutaki...

A: Sitä vaan, että tykkään susta, vaikka ootki puupää.. <3 <3

Lentävä matto

Torstaina oli vuorossa aktivointiviikon päivä kaksi ja tekstiilipäivä!

"Ei nyt, ehkä illalla?"

Päivän touhuilut suoritettiin tällä kertaa illalla, ja arvatenkin meno oli hiukan vaisuhkoa, ainakin aluksi. Sain Mimmin ja Alfredin heräilemään lähtemällä hiissaamaan makkarin pientä räsymattoa ympäri asuntoa. Pian minulla olikin jo yksi valkoinen karvapallo maton kyydissä, ja hetken päästä kaksi vielä hieman uneliasta kattimattista istui lentävällä matolla..

Matto liiteli makkarista keittiöön ja taas takaisinpäin, välillä palvelija piti kiinni maton toisesta päästä ja välillä toisesta ja välillä matto lensikin eteiseen. Parasta lentävässä matossa on ympäriinsä pyöriskelevät maton hapsut, joita voi jahdata samaan aikaan, kun lennellään! Matto lensi välillä vauhdikkaasti, välillä meno hidastui siksi aikaa, että palvelijan hengitys tasaantui, ja sitten taas mentiin..

Mattoleikkejä helmikuussa 2015

Kun heittäydytään ihan villiksi, voi toinen kissoista vilahtaa maton päältä sen alle samalla, kun matto liikkuu. Maton alle pujahtamisen jälkeen tehtävänä on päästä vielä toiselta puolelta ulos, mikä on kapeahkolla lentoväylällä tarkkuutta vaativa tehtävä, varsinkin kun kaverus kyttää matolla koko ajan suorituksen onnistumista!

Tekstiilipäivän päikkäripaikka on tietenkin puhtaan pyykin seassa!

Tauon jälkeen tekstiilihommelit jatkuivat ja vuorossa oli lakanoiden viikkaus! Tämä on myös molemmista kissoista äärimmäisen hauskaa, ja nytkin molemmat änkivät itsensä lakanan sisään jo ennen kuin viikkausta oltiin edes aloitettu. Siellä sitä sitten keikuttiin ilmassa ja maassa, välillä Mimmi pyörähti jo kuperkeikan, kun heilahdus oli niin kova. Siinä meinasi kissoilla mennä jo pää pyörälle ja vauhtia hiljennettiinkin hieman Mimmin käskevän kurinan ohjeistamana.

Lopulta lakana pysyi vain lattialla, ja siinä kohtaa on Mimmin vuoro loistaa. Mimmi harrastaa (kaksinkerroin taitetun pystysuunnassa olevan) lakanan sisällä syöksymistä reunasta toiseen kuin nettivideoilla konsanaan. Palvelijoitten varpaat olivat jo vaarassa, jos ne olivat liian lähellä sisään- tai ulosmenoaukkoa... Syöksyilyä harrastettiin hetken aikaa, ja sitten Alfred änkesi vielä lakanapussukkaan. Hetkisen siellä tasattiin hengitystä, kunnes palvelija päätti, että aktivointi oli siinä ja että lakanan voisi vihdoin viikata kaappiin. Tänään nauroin, kun näin lakanan pilkottavan vaatekaapin ylähyllyllä; siinä on enemmän karvoja kuin ennen pesua.

"Saako nyt jo vähän relaksoitua?"

Torstain aktivoinnit suoritettiin siis ilman kameraa, mikä oli puuhaan nähden meille ainoa oikea ratkaisu. :)

Vielä pieni sniikpiik perjantain touhuihin:

Mitähän seuraavaksi... ;)

Menin sitten kalibroimaan läppärin näytön, joten kuulen mielelläni, jos värit näyttää olevan pahasti pielessä :D

Aktivointiviikkoko ja päivä yksi

Saimme aktivointiviikko -haasteen Hupsulasta, ja palvelija onkin ollut vähän hätää kärsimässä, kun haasteen tarkoitushan on "ylittää itsensä" eikä sellaiseen taida olla tällä hetkellä rahkeita.. Meillähän kissanpäivät kuluvat niin, että aamuisin syönnin jälkeen halitaan ja osoitetaan hellyyttä ihmisten kanssa sekä rallitellaan ihan kissojen kesken, päivällä leikitään ja syödään ja päikkäreiden jälkeen illalla yritän vielä saada kissat aktivoitumaan iltapalan jälkeen jollain tavalla ennen yömyöhään alkavia iltaralleja. En tosiaan keksi, mitä vielä enemmän voisin kisujen kanssa touhuta :D

Kuva: Viiruvarpaat

Alkuperäiset säännöt haasteeseen tulevat tässä:
1. Aktivoi kissaasi/kissojasi joka päivä yhden viikon ajan.
2. Aktivointi voi olla mitä vain leikittämisestä agilitytreeneihin.
3. Haasta itsesi! Jos aktivoit kissoja jo päivittäin vaikkapa leikittämällä, pidä pidempiä aktivointihetkiä, aktivoi useammin päivässä tai kokeile jotain uutta.
4. Raportoi viikon aktivointihetket tekstinä, kuvina ja/tai videoina. Tai vaikka piirroksina, tyyli vapaa. Myös raportoinnin taso on vapaa: voit julkaista aktivointiviikosta päivityksen vain kerran, julkaista ensin tavoitteet ja sitten niiden onnistumisen, tai vaikka kertoa päivittäin kulloisenkin päivän aktivoinnista. Aktivointiviikko-kuvaa saa käyttää blogitekstissä!
5. Haasta kolme kaveria mukaan!

"Ai näinkö??"

Koska meillä touhutaan päivittäin jo muutenkin jonkin verran, ajattelin poimia päivän touhuista jonkin yksittäisen asian, josta kerromme vähän enemmän ja vähän pidentää leikkiaikoja. Yritän myös keksiä viikon aikana edes jotain meille ihan uutta. Sillä perusteella, että kissat ovat kissoja, en merkitse tietyille päiville tiettyjä juttuja, vaan etenemme kissojen ehdoilla.. Joka tapauksessa, meidän aktivointiviikon ohjelma näyttää seuraavanlaiselta:

1. Raksujen (/ruohon) metsästys (keskiviikko)
2. Tekstiilipäivä
3. Yllätysveto
4. Majapäivä
5. Lepopäivä/ eletään hetkessä -päivä
6. Leikkipäivä
7. Ihan Oikea Aktivointi eli treenihetki (/Raksujen metsästys)

"Ai nytkö se alkaa?!"

Päivä yksi ja raksujen metsästys!
Mimmi on aikamoisen nirppis mitä herkkuihin ja raksuihin tulee, eikä raksujakaan ihan aina syödä, tai jos syödään, niin ne puklataan samantien ulos ahmimisen ja ehjänä nielemisen seurauksena. Tälläkin kertaa tyttö päätti pysytellä sivustaseuraajana, kun herkkupaloja alkoi lennellä. Arvasinkin, ettei sama päiväohjelma välttämättä kelpaa molemmille kissoille ^.^ Alfred-ahmatille raksut kyllä kelpaavat, ja sainkin kuvattua tapahtumasta jonkinsortin videon. Pahoittelut epävakaasta kuvakädestä ja taitamattomuudesta kameran käytössä, yksin on hiukan haastavaa heilua ja kuvata samanaikaisesti. Jälkeenpäin totesin, että tietenkin olisin voinut laskea kameran johonkin käsistäni, mutta näillä nyt mennään :D
Kyseessä on siis "välipalahetki" Alfredin tyyliin!

Mimmi ei kuitenkaan halunnut jäädä ihan paitsioon näin heti ensimmäisenä päivänä, ja halusi sekuntivideonsa kaikkien nähtäville:

Tässä siis menossa raksujen sijaan ruohosen metsästys, jota on aiemminkin blogissa harrastettu. Aina vain ruohonkorret ovat ällöttävän limaisia, melkein yhtä kamalia kuin keitetty spagetti, joka sekin oli to-della kamalaa, mutta silti niin ihanaa räpellettävää! Ruohoa jahdataan niin kauan, kuin se vain pysyy kasassa ja palvelija nostaa sitä pöydälle yhä uudestaan ja uudestaan ja uudestaan...

Mimmin osalta raksujen metsästys jäi siis jollekin toiselle viikonpäivälle. Muutenkin taitaa tuo meidän suunnitelma elää tässä matkan varrella, mutta pääasia kai on, että touhua riittää!

Me haastetaan tähän puuhasteluun mukaan Miukumaan Sofia ja Olga, Viiksikarvan varassa -blogin Pöpö ja vielä Kissiminni-Minni! :) 

Leffailta

"Arvatkaas mikä ilta mulla jokin aika sitten oli?

 LEFFAILTA! 

Oli jännää.. Piti kattoa pätkä kahteen kertaan, ku eka kerralla ei selvinny ihan kaikki!

Meni monta hyvää kohtaa eka kierroksella ohi, ku palvelija koko ajan hötkyili ympäri pöytää. Kumma juttu, ku ei saa rauhassa keskittyä omiin juttuihin!

"Naakat kaakattaa" oli se elokuvan nimi. Kuvas tapahtumia ihan hyvin, mutta juonta en nyt tässä paljasta, ettei kellekään tuu paha mieli. Vähän pitää elokuvia kattoessa kyllä aina kokeilla, josko linnut lehahtais lentoon, ku vähän hivauttaa niitä.. Mutta ei ne lähe.

Leffa laitettiin pyöriin uudestaan, ja siinä kohtaa siirryin kauemmas kattomaan. Oli muuten ihan hyvä idea siirtyä, koska tuo pehva-alunen alkoki olla jo liian kuuma.. Jaksoin peräti puoli tuntia kuulkaa kyttäillä tuota ruutua!

Vähän aikaa katoin myös toista elokuvaa, mutta se oli aika tylsä.

Tänään täällä kävi jotain pikkusia ihmisiä. En oo ennen nähny ja olin vähän ihmeissään niistä, enkä oikein tienny miten niihin olis pitäny suhtautua. Ja sitte ne rupes vielä heitteleen mun puruleluja! Päätin sitte ottaa mallia Mimmistä, ja pysyin niistä muksuista turvallisen välimatkan päässä. Mimmi meni kylläki ihan saunaan asti turvaan. Niillä lapsilla on kuulemma itelläänkin kaksi kissaa ni ne onneks tiesi, että meitä ei saa kiusata. Palvelija höpisi jostain kummiuksesta.. Jännää oli, mutta kiva oli, ku oma rauha palas takasi."

-Alfred, jota vieraanvaraisuus nyt ramasee

Kassikissa

Mimmi on tyypilliseen tapaansa aina valmis sukeltamaan kaikkiin piilopaikkoihin, joihin on mahdollista änkeytyä. Alfred ei ole niin innostunut uusista tai vanhoistakaan vaanimispaikoista..

"Oon vähän totisena, kun mun piiloutumisyritys halutaan ikuistaa. Sitäpaitsi, joku typerys on mennyt leikkaamaan ton kassin sangat poikki!

 Loistava piilo, sanoisin! Kukaan ei yhtään arvaa, missä luuraan!

Mikä se oli?? Pieleen meni piiloutuminen tälläkin kertaa, joku rapsahdus kuului ja jouduin nostaa pääni pensaasta.

Siinäpä syypää "mun hymyyn". Ilmeeni kertoo varmaan kaiken oleellisen? Alfredilla tulee aina hirvee hinku päästä tekemään just sitä, mitä mää olisin ollu tekemässä, tai ainaki se tulee niin viereen, että mulla menee hetkeks pasmat sekasin.

Tosta kirahvipatukasta voisin joskus tarinoida enemmänki, tai käskee tekemään videon siitä. Kickeroota ei saa tuosta piilottaa mihinkään, koska mää tarviin sitä joka päivä, ainakin lähestulkoon.. Palvelija ei vaan oo ikään ollu kamera kourassa oikeeseen aikaan, vielä."

-Mimmi
 

Osataan me kyllä olla piilossa yhessäki, niinku tässä (paheksuttavassa) kuvassa näkyy.. Pusseilla me ei saada ikinä leikkiä ilman valvontaa.

(Kuvat otettu jo marraskuussa) Mimmin silmäkulmaan muodostui kuin muodostuikin nyt sitten pieni rupi, eli oli sitten kuitenkin kynsäissyt itseään tai saanut osumaa Alfredin tassusta. Mimmi on toistaiseksi antanut ruven olla, että eiköhän se siitä itsekseen parane pikapuoliin. Pitäisi varmasti vielä ahkerammin leikkailla näiden kynsiä, että pärjättäisiin ehkä kokonaan ilman taisteluvammoja.

Miss Karvanakki ja viikon maja

Raakaruokailun aloittaminen sujui tähän viikkoon asti liiankin malliikkaasti, ruokakupit eivät ole ikinä olleet näin nopeasti tyhjinä ruuanannon jälkeen. Molemmat kissat ovat mukisematta syöneet kaiken tarjoamani lihan ja lisäravinteet, eikä nirsoilusta ole ollut tietoakaan. Tällä viikolla sitten ensin Alfred alkoi nirsoilemaan ilmeisesti broilerin kivipiiraa, ja Mimmin ruokahalu katosi hetkellisesti.. Alfredista en ollut huolissani, kun mahastansakin näkee, että poika on kyllä riittävästi ollut ruoka-aikaan kotosalla. Nyt, kun samaa ruokaa tarjotaan nirsoilusta huolimatta, sapuska kelpaakin taas jo ihan hyvin. Piti vain varmaan kokeilla, josko täältä saisi jotain muuta välillä..

Minustako kirjottelet?

Mimmin jo hiukan paremmin tuntien osasin jo odottaa oksennuksen tuloa, eikä tyttö pettänyt odotuksiani. Ensimmäinen puklu osui nätisti puklumatolle (=olohuoneen matto), mutta toinen okso yllätti kai Mimmin itsensäkin. Siinä onkin tämän päivän puhdetyö saada kylppärin matto ja omat työvaatteet pestyksi, kun Mimmi pulautti sievästi kylppärin tason päälle (jossa myös vaatteet olivat) niin reunalle, että mähmää valui kaapistoa pitkin lattialle ja matolle asti.. Ihanata.

Nyt Mimmi syökin sitten kissanmallasta kuurina muutaman päivän, että saadaan karvat ulos jotain reittiä pitkin. Onneksi mallas kelpaa herkkuna suoraan sormesta nuoltuna.. Tilanne on toistunut sen verran usein, että karvanakki sieltä suurella todennäköisyydellä pyrkii pois. Uloskulkeutumista saattaa vaikeuttaa (en tiedä, en ole asiantuntija) raakaruuan pieni määrä kuitua, joka voisi ehkä helpottaa karvojen liikkumista. Nyt suolessa ei varmaan ole yhtä paljon liikkuvaa "materiaalia" karvojen lisäksi.. Lisäpsyllium ja mallas kuitenkin toivon mukaan riittävät nakin ulostautumiseen.

Olo Mimmillä ei kuitenkaan ole tuskainen, kun vauhtia riittää ja muutenkin kaikki ruumiintoiminnot ovat normaaleita noita paria puklua lukuunottamatta. :)

Tuimana :D

Tällä viikolla meillä on jahdattu kärpäsiä, jotka tunkevat itsensä ikkunan väliin. Raotan lasia sen verran, että kisut pääsevät kärpäsjahtiin. Alfred voisi tuijottaa kärpästä katossa ikuisuuden ja onkin alkanut maukumaan apua saadakseen kärpäsen alemmas. Mimmi puolestaan kyllästyy odottamaan aika nopeasti ja siirtyy suosiolla muualle, kun Alfred kuitenkin lopulta öttiäisen nappaa.

Ja se maja. Maja oli pystyssä monta päivää, vaikkakin ensimmäisen yön aikana sitä joutui kyllä vähän muokkaamaan. Olin kaatanut toisenkin kiipeilypuun lattialle ja peittänyt sen viltillä enkä illalla ajatellut yhtään, mitä yöllä voisi tapahtua.. Kissat aloittivat mahdottoman älämölön, kun eivät päässeetkään normaaliin tapaansa katsomaan ikkunasta ulos. Pakkohan puu oli sitten yöllä käydä nostamassa oikeaan paikkaansa, että pääsi takaisin unten maille. Siis mieheni sen raapimapuun kyllä nosti, itse nukun yöni kuin tukki... :D

Majan riisuttu versio

Tämä maja oli kissojen mielestä ehkä kaikkien aikojen paras! Olihan siinä alunperin kolme kerrosta ja erilaisia rimpuilumahdollisuuksia. Nukkumapesätkin piti sitten ottaa takaisin nukkumakäyttöön ja viltit siirtyivät vähän alemmas.

On hauska katsoa, kun kissat jahtaavat toisiaan ja syöksyvät majaan ja sieltä ulos! Kummasti saa kisuleihin vähän vipinää, kun väkertää jotain uutta. :)

Surusilmän päikkäriaika käsillä

Majojen teko on kyllä kaikkien kannalta näppärää. Siinä kohtaa ei mitkään keppilelut tai muut leikit ihmisen kanssa kiinnosta, kun saa riehua ihan kunnolla kissakaverinsa kanssa ja näin ihmiset saa hetken värkätä hyvällä omallatunnolla jotain muuta. :)

Kuinka usein teillä karvanakkeillaan? Alfred ei olekaan vielä moista kokenut, olisikohan ruohon syönnillä osuutensa asiaan..