Hajurako

Olen tainnut muutaman kerran mainita, että Miss Fancypants haluaa pitää muihin elollisiin pienen hajuraon. Alfred-poloinen sai tuta kuinka käy, jos uhmaa tuota halua...

Miss Fancy havaitsi tyhjän tason puussa ja aikoi vallata sen päiväunipaikakseen. Ihan yksin.

"Ah, oma rauha, omat päikkärit. Varvaspesua vaille valmis uni."

Joku aikoo olla näin lähellä Miss Häijyä, vielä päikkäriaikana! Joku ajatteli ruoan päälle pestä kasvonsa ja asettua levolle kiipeilypuuhun, joka kissoille yhteiseksi hankittiin..

 M: "Ei onnistu, sanottiin pankissa!!!"

A: "täh"

Miss Häijy: "EI ONNISTU, mä sanoin!!!"

"Nnngh menehän nyt siitä"

Alfred-parka: "En mene, mee ite!!"

A: "Ok ok mä meen, ei kynsiä! Ei saa käyttää kynsiä!!"

Miss Myrtsi: "Yks sana: hajurako."

Niin vain oli toisen siirryttävä kiipeilypuun pehmusteista sohvan ääreen. :( Pakkohan onneaan on toisinaan kokeilla, jos vaikka vielä jonain päivänä onnistuisi lepuuttamaan luomiaan valkoinen valkoista fliissiä vasten. Onneksi on (näemmä) sentään puhdas lakana raikastamassa unosia.

Voittajafiilis. Paitsi että tämän nujakoinnin jälkeen Mimmiä ei enää nukuttanutkaan ja kiipeilypuu jäi loppupelissä tyhjäksi.


*Nujakointi kesti noin puoli minuuttia, eikä äitynyt kovin pahaksi. Joskus käy vain mielessä, eikö nuo naperot voisi edes hetkisen olla bestfriendejä. Ei meillä koko aikaa onneksi kuitenkaan taistella. Eikä Mimmi oikeasti ole häijy vaan väärinymmärretty pikku mussukka. <3*
(Pahoittelut epätarkoista ja ylimuokatuista kuvista, kuvaaja ei ehtinyt tilanteen tasalle koko kuvausaikana.. :p)

Juhannusnahina

Juhannus.

Se, miten Mimmi päätyi tähän kiehnäämään, nähdään ylipitkällä videolla, jonka hyvä kuvaaja olisi kuvannut vähän kauempaa, mutta noh, aina ei voi voittaa..

Videosta ei ehkä uskoisi, mutta alunperin Alfred oli se, joka taistelun aloitti. Mimmi on sen verran pitkävihainen, että hampaankoloon jäänyt häviö piti käydä kuittaamassa, jotta pystyi jälleen rentoutumaan ja rauhoittumaan omalla matolla.

Meillä juhannustylsistyminen pääsi siis aiheuttamaan pienen pientä turhautumista, jonka kissat sitten tietysti purkivat toisiinsa. Yleensä keskeytän nahistelut (säikäyttämällä) siinä vaiheessa, kun otteet menevät liian kovakouraisiksi ja hännät pörhistyvät, eikä kummallakaan/kenelläkään ole enää kivaa. Sähinää tai muuta ääntä näistä kummastakaan ei ole toistaiseksi nahistellessa lähtenyt, onneksi.

Eikös siis Mimmi-mussukan kuulukin naaraana olla se "pomo", luulisin. Alfredin on ilmeisesti nyt vaikea hyväksyä tosiasioita, kun pitää aina välillä käydä haukkaamassa toista niskasta tai kaulasta, ja sitten ihmetellään, kuinka Mimmi nyt noin suuttui... Toistaiseksi Mimmi on kähinöissä kuitenkin jäänyt lopulta voiton puolelle ja Alfred luovuttanut hetkeksi.

Näyttääkö normaalilta vai joko täällä tarvitaan kissakuiskaajaa? :p

Johtaja.

Karvakamut

Vanhempani uskoivat minun vihdoin olevan kyllin kypsä (:D) ottamaan vastaan lapsuuden aikaiset tavarani ja kissathan tietenkin olivat innoissaan uusista laatikoista, harmi vain kun niihin oli tukittu typeriä juttuja, eikä kunnollinen laatikkohyppely onnistunut. Laatikot myös hävisivät sisätiloista aika sukkelaan liiallisen kiinnostuksen vuoksi.. Mimmi ja Alfred olivat ihan ymmällään siitä, etteivät laatikot olleetkaan heille.

Yhden risan laatikon kuitenkin tyhjensin ja siitäkös sitten riemu ja riita syntyi, kun molemmat olisivat uuteen laatikkoon halunneet. Hauskinta oli tuo "karvaleluja"-teksti, niin sopiva elävien karvakamujen käytettäväksi :D

"Kuka siellä on??"

PLÄTS! "Pois sieltä, mun laatikko!"

"Usko jo, mun vuoro!!"

"Hitsi vie, sehän läks heti..."

"Kiva loota, paitsi mitä se Alfred nyt touhaa..."

Yksi karvaleluista jäi sisälle ihan vain Mimmin vuoksi. Arvasin, että kiinnostusta Mauno-matoa kohtaan löytyy! Siinä vain meni pari päivää, että Mimmi hoksasi miksi matonen jäi matolle.. Lupailin joskus kertoa, mitä Mimmi tekee Kong Kickeroon kanssa, mutta nythän se selviää! Sama harrastus, eri partneri :D Matonen on vain vähän kookkaampi ja näin ollen tietysti hivenen sopivampi kuin kickeroo. Ei tarvittu edes kissanminttua, että Mimmi innostui uudesta kaverista.

Oon nyt näköjään innostunut videoiden kuvaamisesta, kun hoksasin, miten ne saa tänne blogiin vähän isompina. Aina oppii uutta :)

Jemma

"Eilen päästiin taas näkemään meidän jemmalaatikko. Tutkittiin aikamme vaihtoleluja ja valikoitiin joitain, millä halutaan taas hetki leikkiä ja sitten Alfred häipy johonki. Mää kapusin sitten laatikon päälle pötköttään, on muuten menny jotenki huteraks tuo boksi..
 

Eihän sitä pötkötysrauhaa taas kauaa riittänyt, vaan tuo teini tuli heti takasin pyörimään ja nuuskuttamaan noita kamoja.

Katoin sitä pahalla silmällä, mutta ei se tajunnu ollenkaan, että oisin voinu ihan rauhassa olla yksinään hauskan laatikon päällä.

 Eikö teistäkin nyt oltu jo liian lähellä? En voinut vastustaa kiusausta!

Läps! Kunnolla en jaksanut alkaa nahistella, olis ollu vielä päikkäriaika. Palvelija vaan yritti saada meitä jotenkin "aktivoitua", kun edellisyönä oltiin taas muka oltu liian aikaisin seuraa vailla.. Lähti Alfred kuitenkin tuollakin huitasulla sentään vähän matkan päähän.

Huomatkaa muutama karva kynsissäni :D

Pyörin ja hyörin, mutta hyvä asento oli mennyttä! Voi tuota kakaraa! Jouduin sitten nousemaan ylös. Lelujen suuri, mutta kuitenkin liian pieni valikoima aiheutti pientä ahdistusta, kun en millään keksinyt, millä olisin halunnut leikkiä. Onneksi palvelija laittoi jemman pois ja leikitti meitä loppujen lopuksi vanhalla tutulla hyväksihavaitulla narunpätkällä..

Sellainen meidän jemmalaatikko on. Ne ihmisten kans tarvittavat lelut on vielä eri paikoissa, tässä jemmassa on myös meidän paperit ja tuo hyi-yäk-kauluri hätävarana, jos sitä joskus vielä tarvitaan. Eihän ole vielä edes ollenkaan tarpeeksi leluja meillä, laatikko ei ole edes puolillaan?!"

- Mimmi

Uusia juonia

Appivanhemmat kävi eilen meillä kylässä, ja jo sen puolen tunnin aikana appiukko ehti opettaa Alfredille uusia metkuja.. Ihmettelin kovasti eilen illalla, kun Alfred yritti yläkerran kaiteiden välistä pujahtaa alas ja pelkäsinkin, että yön aikana tapahtuu jotain katastrofaalista. Pudotusta on kuitenkin muutama metri, eikä tuo pullukka (kaikella rakkaudella) välttämättä osaa laskeutua niinkuin kissan kuuluu.. Onneksi tämä häröily jatkui vasta tänään, kun olin itsekin näkemässä tapahtumia ja tajusin, mistä kiikastaa.

Alfred nostettiin siis yhden kerran takan päälle (kiitoksia appiukolle :D) ja nyt ukkeli monkui ja pyrki sinne ihan itse. Konstit vaan oli kehnonlaiset, kun yläkerrasta yritti sinne hypätä.. Päätin kerrankin ottaa ohjat omiin käsiini ennen onnettomuutta ja siirsin kiipeilypuun takan viereen, että Alfred pääsee siitä hyppäämään ylemmäs. Mimmille siirto oli kova pala, koska takan päällys on ollut Mimmin pakopaikka, jonne Alfred ei ole päässyt. Tästä pääsemmekin asiaan, eli kaksikon pieneen välikohtaukseen kiipeilypuun siirron yhteydessä...

Missä mää oon hei upeeta, mahtavaa!!

 Kauaa ei Alfredin tarvinnut yksin paikassa kelliä...

Mitä sää oikeen teit, siirsit meijän puun?!!

 

Et tuu tänne, tää on nyt mun paikka!

"Tulenpas, ootahan vain!"

Mites nyt suu pannaan, kumpi voittaa?

Välitauko, hännän vispausta ja luomien lepuutusta hetkinen...

Että sellainen päivä täällä tänään. Muutenkin kaksikko on ollut vauhdissa koko päivän, mikälie loppukesän kärpänen puraissut! Katsotaan nyt, millaisia temppuja tuo takanpäälle pääsy tuo tullessaan. Toivon mukaan ei mitään liian uskaliasta, Alfredille kun tuottaa välillä tuskaa päästä hyppäämään tiskipöydällekin.. :D

- Palvelija