21.12.

Niin vain vierähti lähes puoli vuotta ilman blogipäivityksiä. Jatkoa emme uskalla luvata, mutta nyt kurkataan, miten Mimmin synttäriaamu alkoi.

Alfred oli tapansa mukaan valmiina mihin tahansa aktiviteettiin, mitä olisikaan luvassa. Joku ihme nyssäkkä pöydälle aamun aikana ilmestyi. Huhu kertoi, että nyssäkkä olisi Mimmille.

Joulukalenteri paljasti, että oli jo 21. päivä, eikä herkkuluukkuja ollut enää monta jäljellä. Sehän tietää sitä, että on Mimmin syntymäpäivä ja nyssäkässä on varmasti Mimmin lahja!

M: "Story of my life"

Alfred ehti iskeä hampaansa kassista paljastuneeseen uuteen leluun heti tuoreeltaan. Mimmi ei oikeastaan yllättynyt, koska Alfred nyt vaan on sellainen, hätähousu.

Vihdoin oli Mimmin vuoro tutkia lahjaansa ja sehän oli varman päälle pelattu. Maailman paras kissanminttu toimii aina!

"YOLO", Mimmi huudahti sateenkaaren tuolta puolen, eikä välittänyt siitä, onko nuorison sanonta enää muotia vai ei.

Yeowww:n lelut ovat täällä olleet ehdoton hitti, vaikka ovatkin Jenkkilästä kotoisin. ;)

Sateenkaaribileet jatkuivat lattialla. Toiveissa oli, että jatkoilla muistettaisiin myös kaverin olemassaolo ja tarjottaisiin tällekin vähän hyvää..

Mimmi raaski luopua hyvin kuolatusta kaarestaan ja Alfred sai luvan kanssa nuolla lelun puhtaaksi.

M: "Kaikille tilaa riittää, kaikille minttua ooon..."

Kehveli Mimmi! Muovipussissa, jossa lahja oli, riitti edelleen tuoksuteltavaa, vaikka itse lelu menikin jo Alfredille.

Täydellinen aamunavaus!

M: "Saispa vielä ruuaks broileria..."

Meidän "vanha rouva" mussukka täytti kuusi vuotta. Vanhaksi rouvaksi Mimmiä on siis nimitetty pennusta lähtien.

Mimmulin hyvä ja paha päivä

Mimmi kävi eläinlääkärissä tarkastettavana, ja sain vihdoin varmistuksen sille, että jokin aika sitten löytämäni "luomi" (*oma nimitys pahkuralle, koska en muista miksikä lääkäri sitä kutsui) Mimmin viiksien seassa on aivan vaaraton tapaus. Pallero huolestutti myös sijaintinsa vuoksi ja voikin olla, että se poltetaan irti vaarattomuudestaan huolimatta syksyllä, kun menemme hammaskiven poistoon. Tikit huulten lähistöllä kuulostaa ihan siltä, että kauluritötsää tullaan tarvitsemaan. Jonkinnäköinen arpikin mahdollisesta leikkauksesta tulisi jäämään ja sitä tässä juuri mietitään, häiritsisikö tuleva arpi Mimmiä enemmän kuin nykyinen luomi, joka ei Mimmiä vaivaa. Muuten lääkärireissu meni ihan hyvin, vaikka pehvaa taas ronklittiinkin ja tehostepiikki tuikattiin niskaan. 

Olin niin helpottunut hyvistä uutisista, että uskaltauduin ottamaan muutaman kuvan päivän sankarista. (Jotain hyötyä on muuten ahkerasta kuvaamisestakin: valokuvasta näin alunperin tuon luomenkin, livenä sitä ei niin erota.) 

 M: Hus pois, nyt on mun päivä!

 A: No pakko vähän terotella kynsiä...

 M: Munki pitää!

 Mutta mikäs tuolla vilahti?

 Joku supermarsu varmasti!

 Oon aika vikkeläkinttunen, kun on tarvis..

 A: Voi noita amatöörikuvia, hehehee... :D

 M: Ja tämänkö puun ajattelit hävittää?

 Ei saa hävittää mitään, koskaan, IKINÄ! Raapimapaikkoja ei ainakaan ole koskaan liikaa!

Ööö, totaa niinkö, öö ootas.... Piip, piip, piip, piiiip - lähetys vastaanotettu, raju villiyskohtaus tulossa! Lähtölaskenta ralliin alkaa än yy tee...

Tiirasitko turhaan? Näissä kuvissa luomea ei näy. ;)

Sankarillista

Meillä on juhlapäivä! Mimmi täyttää tänään 5 vuotta! Vietimme torstaina jo etukäteisjuhlat lähestyvän synttäripäivän kunniaksi.

5-vuotias <3

Päivänsankari vaikutti leikin tiimellyksessä pikemminkin kissanpennulta kuin keski-ikää lähestyvältä nuorelta rouvalta. (Tässä pitää asettaa sanansa korrektisti, koska olemme Mimmin kanssa nyt lähes samanikäisiä... ;) ) 

Mimmi sai päättää juhlien kulun ja tällä kertaa päädyimme perustamaan lelumeren juhlapaikalle. On aina yhtä hauskaa nähdä, haistella ja maistella kaikki lelut, mitä jemmalaatikosta löytyy!

Unholaan jääneitä helmiä (ja sikoja). Jemmoista löytyy lelu jos toinenkin, toinen toistaan parempia. Millähän sitä malttaisi leikkiä?!

Mimmi päätyi yllättävää kyllä isoimpaan mahdolliseen leluun: Thaimaasta tuotu kala tuoksui vastustamattoman hyvältä. Kalassa on joku sellainen erityinen aromi, mistä Suomen kamaralla ei ole ennen nautiskeltu. Ainakaan meillä.. Kala sai kyytiä jemmalaatikon kannen päällä kunnes oli vuoro siirtyä seuraavaan osioon.

"Missähän mun Juju viipyy..."

Eli siihen lootaan! Laatikosta käsin on hyvä käskyttää palvelijaa esittelemään leluja, joihin on iskenyt silmänsä.

(Kieli ei livenä ole noin vaalea.. :p)

Mimmi maiskutteli huulia kutittelevaa sulkahärpäkettä 

ja nuuskutteli puskien ihanaa kauan kadoksissa ollutta matatabitikkua.

Tällä välin juhlavieras sai kunnian leikkiä keltaisella hiirellä. Vieras oli hieman hämmentynyt tällaisista synttärikekkereistä, koska hänen omansa olivat hiukan villimmät. Pienimuotoiset juhlat sopivat kuitenkin ujommalle sankarille kuin nenä päähän, mihin lopputulokseen myös Alfred päätyi ja antoi Mimmin leikkiä omia leikkejään.

Lopulta tuli aika päättää bileet ja sulkea jemmalaatikon kansi. Ehkä palaamme laatikon ääreen pikemmin kuin Mimmi ja Alfred uskovatkaan..

Lähtövalmisteluihin kuului arvovieraiden kuvaus. Alfred oli mielissään tittelistään ja poseerasi komeasti kiitellessään päivänsankaria oivista juhlista. Juhlat olivat Mimminkin mielestä oikein sopivat lukuun ottamatta yhden tietyn vieraan puuttumista..

After partyjä vietettiin kameran sammumisen jälkeen alakerrassa. Vaihdoimme esillä olevat lelut "uusiin", joten taas kelpaa leikkiä hetken aikaa.

Oikeana synttäripäivänä jatketaan lahjojen ja herkkujen merkeissä, kameran kanssa tai ilman, kuinka nyt arvon madamelle sopii.

Paljon onnea meidän rakas kultamussukka, olet minulle tosi tärkeä! <3

(Tätä mieltä rusetista oikeasti oltiin.)

Pönöttäjä

Luulin haluavani pönötyskuvia kissoista ja nyt sain sellaisen otettua. Kas tässä.

Mimmi pönöttää eläinten viikon kunniaksi.

Mutta koska pönötys on oikeastaan aika tylsää, päätimme palata normaaliin ja julkaista myös ne pönötyksen jälkeiset otokset.

M: "Hei sun heiluvilles ja enkai mä näytä paksulta tässä turkissa?"

 "Mikäs se heiluville muuten on? Liittyykö tähän jotain, mitä mä en haluu tietää..."

 "Tää ei ainakaan heilu kohta enää!" 

Eläinten viikko alkoi torstaina kissojen kannalta surkeissa merkeissä, sillä päätin juuri kyseisenä päivänä IMUROIDA. Miten käsittämätöntä ja väärin!

Onneksi imuroinnin aiheuttama mielipaha unohtui nopeasti leikin tiimellyksessä ja loppujen lopuksi olimme kaikki hyvällä tuulella. Seuraavat päivät mennäänkin tällä meiningillä:

*tirsk*

Hauskaa loppua eläinten viikkoa! ^.^

Eläinten viikon (4.-10.10.) teemana on tänä vuonna lemmikkieläimen vastuullinen hankinta ja omistajuus. Lue SEYn koululaisille suunnattu esite tärkeästä aiheesta täällä.

Mimmi 4v.

Mimmi täytti torstaina neljä vuotta. Juhlimme merkkipäivää vain pienesti perheen kesken. Mimmille taidettiinkin tänä vuonna pitää ensimmäistä kertaa oikeat synttärijuhlat, edellisinä vuosina joulukiireet ovat aina olleet esteenä kunnon pileille. Varapalvelijat toivat päivänsankarille lahjaksi herkkuja, mutta mitä teki Mimmi? Ryntäsi ovikellon soidessa yläkertaan ja pysyi siellä vieraiden lähtöön asti. No, aina ei kiinnosta juhlia vanhenemistaan.. ;)

Itse ostin Mimmille lahjaksi älypelin, mutta voi kuinka sen kanssa kävi. Brittiläisten lyhytleukaisuus ja isotassuisuus iski jälleen päin kasvoja (haha.), kun älypelin koko ja mittasuhteet selvisivät. Eihän Mimmin pikkuinen suu yletä napsimaan herkkuja pelin alimmista lokeroista, eivätkä tassut mahdu kaapimaan niitä lokeroista ulos. Voe rähmä. Onneksi varapalvelija hoksasi ehdottaa pientä modifiointia peliin ja ehkäpä pienen tuunauksen jälkeen pääsemme oikeasti pelailemaan. (Askartelemme koloihin pahvista pienet "nostatukset"..)

Mimmi fiksuna kyllä hoksasi, mikä älypelissä oli ideana, mutta turhautui heti, kun tajusi myös sen, ettei pääse käsiksi namusiin. 

Paras osa lahjaa: oma lahjapaperi!

Toisiin herkkuihin on päästy käsiksi joka päivä, joulukalenteriherkkuihin siis! Cosma-kalenteri ei pettänyt tänäkään vuonna ja saimme yllätyspostina Primacatilta uuden kalenterin vanhan tilalle. Tämä täti meinasi ihan herkistyä niin hienosta asiakaspalvelusta!

Mimmillä taisi tosin mennä vähän pasmat sekaisin, kun saikin aloittaa yhtäkkiä uuden kalenterin. Herkuilla on joinain päivinä pelkästään leikitty ja odotettu tilalle aiemmin saatuja maitonappeja ja muita korvikeherkkuja.. Saa nähdä, kuinka ensi vuonna käy.

"Tää on mun eikö ookki?"

Alfred ei tänäkään vuonna halunnut ymmärtää, miksi hänen paketointiapuruuttaan ei oikein arvostettu. Lahjanaruja tässä taloudessa ei jatkossa näy yhtään ainutta, sen verran halukkaasti sen kimppuun hyökkäiltiin ja lopulta löysin itseni vessasta paketoimasta.. :D

"No tuo ainaki on mun."

Vanha herra Oliver (12,5v.) on aiheuttanut viime aikoina itse kullekin sydämentykytyksiä ja haikein mielin paketoin koirulin lahjaa. Ei voi tässä vaiheessa tietää, onko tämä Ollin viimeinen joulu. :'( Tiedossa ollut sydänvika alkaa olla aika pahana ja lääkäri kontrolloi tilannetta tarkkaan, vielä ei hänen mukaansa kannata kuitenkaan toivoa menettää. Toivomme tietysti, että lääkitys saadaan vielä kohdilleen, mutta on hurja nähdä ennen niin iloisen koiran lamaantuvan..

Kaikesta huolimatta täällä valmistaudutaan rauhallisin mielin joulun viettoon, ja haluammekin toivottaa teille oikein maukasta ja hyväntuulista joulua! Olkaahan kiltisti! ^.^ 

Ainahan kaikki kissat on kiltisti!

Iloista joulua!

Toivoo Mimmi & Alfred ja palvelija

Tassujen ulottuvilla

Mimmi on hoksannut, että aamuaurinko paistaa keittiön ikkunasta suoraan matolle ja lämmittääkin jo. Perjantaiaamun hassutteluhepuli ei sanoja kaivanne, paitsi sen verran, että nyt leikittiin sillä, mitä oli tassujen ulottuvilla. :)

Aito mussukka. <3