Irtokarvanmetsästäjä

Brittikissoista lähtee kuulemma älyttömästi karvaa. Muista kissoista ei lähde, eihän? ;) Tottahan se tietenkin on, että briteillä karvaa riittää tiheän aluskarvoituksen ansiosta ja sitä myöten irtokarvaakin jonkin verran löytyy. Tuntuu jo ihan normaalilta, että kissaa silittäessä irtokarvat kasaantuvat yhteen klimppiin ja sitä myöten helposti roskikseen.. (Maatiaiskissa-Jallusta ei tällä tavoin lähde karvaa. :))

Kohta alkaakin taas kevään "satokausi" ja olemme jo saaneet esimakua tulevasta karvanlähtöajasta. 

Kas näin! Suuri saalistaja pyydystää omia karvojaan. Ihana keväinen auringonpaiste paljastaa kaikki piiloon pyrkivät karvat. Onnettomat pirulaiset pyrkivät piiloutumaan kaikkiin kankaisiin ja huonekalujen alle. Talven sähköistämänä irronneet karvat saattavat ajautua takaisin kertaalleen jättämäänsä kroppaan, mikä ei varsinaisesti ole kovinkaan pysyvä ratkaisu. Jossain vaiheessa on leijailtava muualle.

A: "Palvelija, etsäviitsisitsä jo pikkuhiljaa lopettaa löpinät ja alkaa imuroida? Ei millään jaksais jokaista karvaa pyydystää manuaalisesti!"

Sillähän niistä piiloutuvista irtsikoista pääsee - imuroimalla. :)

Laukku+naru=lempileikki

M:
Jokos te tiiätte, mistä mä tykkään ihan hirveesti?

 Mä tykkään

 tästä iänikusesta elämää nähneestä palvelijan työkassista,

 koska sen kanssa tapahtuu välillä jänniä!

 Hih, SIIMAHÄNTÄ! ^.^

 Se tuli laukusta ja mä SYÖN sen! Mmmuummss...

Siis. Syön??

Khöh, se ehti karata.

Siimis tuli takasin, se kiersi vaan laukun ympäri! Aika tyhmä tapaus... Slurps!

Tästä leikistä mä tykkään, päivästä toiseen ja tosi paljon. Vauhdin määrä vain vaihtelee. :)

(Myös Alfred tykkää samasta leikistä, mutta sillä on niin nopeet liikkeet, ettei palvelija ehdi kuvaamaan ja heiluttamaan keppiä samanaikaisesti. Alfu on ihan "raivona" ton siimahännän kans! :D)

-Mimmi

Kun lintu tuli majaan

Mimmi oli vaihteeksi lintujahdissa. Palvelijasta alkaa tuntua, että jokin vaihtoehtoinen leikki olisi pitkästä aikaa ihan mukavaa, mutta Mimmi ja Alfred ovat sitä mieltä, että ainoat käyttökelpoiset lelut ovat edelleenkin samat lintu (Mimmi) sekä hiiruli (Alfred) kuin viimeiset puoli vuotta...

"Jumaleissön mikä kotka! Oon aika hyvä jo tässä lintujahdissa ni kyllä tollanen haahka pitäs saada helposti nalkkiin!

Et sää siihen voi jäädä! Se viltti ei kestä mun painoo, en voi hypätä siihen!!

Lehahti se pois siitä, mitäs nyt, tuu takas!

Nääääin, kurootteleennn.. nnhhh...

Hah, helppoo ko heinänteko!" -Mimmi

Alfred oli hengessä mukana, vaikka ei tällä kertaa jaksanutkaan ahteriaan nostaa päikkäripaikalta:

"Älä nyt, heilautin jo todistettavasti tassuaki." -Alfred

Tämän hetkinen maja on myös kuvissa edustettuna. Jatkoin kiipeilypuuta vielä yhdellä tuolilla, että saatiin majasta vielä vähän isompi. Taisi tämäkin maja olla kissoille mieleen, sen verran vauhdikasta menoa täällä eilen illallakin oli. Molemmat jahtasivat toisiaan majasta ulos ja taas sisään takaisin. :) Takaa-ajot tuppaavat vain päättymään siihen, että Mimmillä menee hermot. Häntä pörhistyy ja neiti alkaa nahistella ihan melkein tosissaan, karvat vain pölisee molemmilta. Muutaman kerran olenkin lopettanut nahistelun siinä kohtaa, kun näyttää, että kummallakaan ei enää kauhean hauskaa näytä olevan...

Saalis

Mimmi huomasi yhtäkkiä jotain jännittävää...

"Mikä siellä luuraa?? Nyt jännittää! Jos oon hiljaa ja vaanin hetken, niin ehkä saan napattua tuon lurjuksen..

Siinä se illistelee ja ilkkuu "lälläslää, et saa kiinni, et saa kiinni!"... Mutta minähän näytän tuollasille, kuka täällä määrää!

Kiinni jäit! Mutta...

SE KARKAS!!! Oon nyt tässä valmiina, jos se hyökkää vielä päin. Rauhassa vaan, kyllä se sieltä tulee...

NÄIN! Kyllä mä osaan tän homman! Nyt mä painun tonne pöydän alle tappamaan tämän. Ei kerkii selostaa enempää, pitää vahtii ettei se taas karkaa!"

- Mimmi