Löysäilyviikko

Alfredilla on ollut viime päivinä jotenkin tosi tiukassa hetket, jolloin se jaksaa oikeasti kiinnostua jostain leikistä. Poika haluaisi aina mennä sata lasissa, ja joskus ei itse vain osaa leikkiä niin aggressiivisesti kuin toinen haluaisi. Onneksi Mimmi kuitenkin osallistuu näihin raivokkaampiin leikkeihin, mitä itse en osaa. Melkein takuuvarma leikki ihmisen kanssa on silti jonkin lelun tulo jostain piilosta, onkileluja esimerkiksi on kiva saalistaa iltaisin löytyvien hyttysten lisäksi..

Joka tapauksessa, tässä lauantain leikkihetkestä muutama kuvanen.

Noniin, tuleeksesieltä jo!

Alapuolelta onki paremmat mahdollisuudet napata ötökkä!

Näin mä vedän saaliin pois piilopaikastaan

 

Sitten se viedään omaan jemmaan myöhempää tarkoitusta varten..

Alfred kantaa aina häntä pystyssä saaliinsa muualle, tällä kertaa piilo ei ollutkaan keittiön pöydän alla. Leikkihän ei tokikaan lopu tähän, vaan palvelija saa luvan hakea lelun takaisin ja taas jatketaan! Näiden kuvien jälkeen leikittiin taas edellisen postauksen valojahtia ja Alfred juoksi niin, että läähätti. Taitaisi pieni kunnon kohotus tehdä ihan hyvää meidän molemmille kissoille (Mimmikin välillä juoksentelee itsensä läkähdyksiin)..

Läähätetäänkö teillä ikinä?

- Palvelija

Valoja

"Palvelija löysi kamerastaan jonkun pop-väriasetuksen (?!) ja mehän tiiettiin, että joudutaan heti tulilinjalle, kun se rupes räiskimään sillä punasella valolla meitä. Aurinko onneks häikäsi sen verran, ettei se punanen sitte niin paljoo häirinnykään..

Alfred photobomb

 Just näin siinä aina käy: pääsee makuulle, ni jotain tapahtuu! Alfred tuli pilaamaan kuvan, kun kerranki yritin olla söpönä..

Se oliki nähnyt jotain jännää täällä makkarin ovella. Mäki näin vilahduksen siitä, mutta se katos! Nyt ollaan varmaan jännän äärellä..

Ihan varmasti se valojuova meni tuota seinää pitkin, mutta mihin se hävis?? Jahdattiin välillä sitä makkariin ja takasi, ja sit se aina katos! Se liikkui seinää pitkin edestakasin ja muka huomasin, että palvelija heilutteli tuota kameraansa samaan tahtiin valon kans.. Me huudettiin palvelijalle, että halutaan vielä jahdata valoa, mutta se ei muka tienny mistään mitään.

Lopulta oli pakko uskoo, ettei se valo tuu takasi ja luovutettiin. Palvelijakin laitto jo kameran piiloon. Se valo oli vähän samanlainen kuin meijän laservaloissa on, mutta isompi. Laaserit on vähän tyhmiä, kun niitä ei saa ikinä kiinni ja ne valot menee aina lopuksi sohvan alle piiloon. :(

Mutta eikö vaan mulla ookin kauniin väriset silmät näissä pop-kuvissa.. :)"

-Mimmi

Majat

Palvelija on nyt unohtanu napsia meistä kuvia, niin ajateltiin esitellä majoja, joita se on meille tehny tässä kuukausien varrella! Majat on aina hauskoja, mutta ne vaan hajotetaan samana tai seuraavana päivänä. Se on kyllä vähän tylsää, mutta kuulemma aina tulee uudenlainen maja sitte seuraavalla kerralla..

Toukokuu 2015

 Tässä palvelija piti vaan sängyn päiväpeittoo raollaan ja me tietysti hyökättiin sinne väliin vähän piilosta leikkimään. Kahdelle kissalle tuo oli vähän kehnonlainen maja, kun ei tohon rakoon oikein mahtunu kunnolla.. Samaa me harrastetaan aina, kun täällä vaihdetaan lakanoita tai puhtaita viikataan. Kotihommiin menee kuulemma viis kertaa enemmän aikaa kuin ennen kissoja, mitä sitte! :D

Elokuu 2014

 Tää oli kans toisenlainen versio sänkymajasta. Tyynyillä sai hyvin tuettua peiton niin, että syntyi onkaloita, joissa Mimmi viihtyi lämpimikseen jonkin aikaa.

Kesäkuu 2015

 Huippumaja, jossa saatiin leikkiä vissiin pariki päivää! Siinä oli tunnelia ja linnaketta! Leikittiin ihan rauhassa kahdestaan, oli tosi tosi kivaa! Syöksyttiin tuolta tunnelista aina, kun sitä vähiten osattiin odottaa, ja säikäytettiin ihmiset! Niilläkin oli tosi kivaa, kun leikkivät meijän kans!

Helmikuu 2015

 Hätätilassa kelpaa tällaiset vähän minimaalisemmatkin majat. Palvelija laittoi vain maton katkenneen raapimapuun päälle ja kyllä me siitäkin osattiin leikki aloittaa! Tällasii meillä on vähän väliä, mutta aina ne on yhtä mukavia.

Kesäkuu 2015, Mimmi majan sisäpuolella :)

 Maja Grand DeLuxe! Tää oli ihan hulppee rakennelma! Siinä yhdisty pahviloota, pari raapimapuuta ja tunneli. Pysyttiin tuolla piilossa ja hihitettiin hiljaa kauan aikaa ja monta päivää! Pahoitellaan sotkua huoneessa, mutta eikös se oo elämää?! :D Tuolta rakosista me vaanittiin, kun nähtiin, että jotain liikku ulkopuolella. Saatiin kiinni ainaki hiiriä ja yks lintu!

Pitäiskin ehdottaa, että saatais taas tollanen iso maja. Palvelija meinaa ruveta nyt imuroimaan, ni sitte onki hyvä taas levittää kaikki kamat ympäri huushollia!

-Mimmi & Alfred
 
Oikeasti olen tutkinut raakaruokinnan saloja, ja laskenut ravintolisiä. Taidamme siirtyä pikkuhiljaa enemmältikin raa´an ruuan pariin, jos vain Mimmi suostuu laajentamaan ruokarepertuaariaan... -palvelija

(Palvelijan) aktivointia

Joskus ei vaan kiinnosta mikään ja sillon saa palvelija tehä kaikkensa, että sais meijät leikkiin mukaan. Tässä yks päivä saatiin se jumppaamaan ihan kunnolla ja kauan se jakso viuhtooki! Me vaan kateltiin vuoronperään sitä ja sen lelua, ei oikeen nyt napeksinu lähtee jahtaamaan huiskaa tällä kertaa. 

 Meijän mielestä on ihan riittävän kova ruumiillinen ponnistus, että käännettiin päätä sitä mukaa, mihin se huiska lenteli. Eipä tee palvelijallekaan pahaa vähän jumppailla välillä.. ;) Kyllä me tiietään, että se sitä huiskaa heiluttaa, ei me ihan tyhmiä olla. Sitte vaan ku innostuu, ni unohtaa tuon pikkuasian...

 Joo-o, sielä se lenteli, mutta ketä kiinnostaa hypeksiä!

 Eikstää jo riitä, ku pää pyörii ku väkkärä??

Jotkut ne väittää meitä vähän laiskanpuoleisiks, mutta me ollaan sitä mieltä, että saavutetuista linjoista on pidettävä kiinni! Kyllä sen verran ollaan vaivaa nähty näitten muotojen eteen, ettei ihan aina huvita kuluttaa kaloreita.. Tai oikeestaan me kyllä liikutaan, mutta palvelijalla on ollu liian tylsät leikit, että me sitte mieluummin nahistellaan keskenään ja juostaan päättömästi sinnetänne!

Me voitais kyllä ehkä joskus opettaa tuolle palvelijalle jotain uusia temppuja, kun nää vanhat alkaa olla nähtyjä.. Osaiskohan se piilosta?! Tai jotain pallon pyöritystä?

-Alfred & Mimmi

(Pahoittelut tummista kuvista, aurinko paistoi väärästä suunnasta.. :P )

Uusia juonia

Appivanhemmat kävi eilen meillä kylässä, ja jo sen puolen tunnin aikana appiukko ehti opettaa Alfredille uusia metkuja.. Ihmettelin kovasti eilen illalla, kun Alfred yritti yläkerran kaiteiden välistä pujahtaa alas ja pelkäsinkin, että yön aikana tapahtuu jotain katastrofaalista. Pudotusta on kuitenkin muutama metri, eikä tuo pullukka (kaikella rakkaudella) välttämättä osaa laskeutua niinkuin kissan kuuluu.. Onneksi tämä häröily jatkui vasta tänään, kun olin itsekin näkemässä tapahtumia ja tajusin, mistä kiikastaa.

Alfred nostettiin siis yhden kerran takan päälle (kiitoksia appiukolle :D) ja nyt ukkeli monkui ja pyrki sinne ihan itse. Konstit vaan oli kehnonlaiset, kun yläkerrasta yritti sinne hypätä.. Päätin kerrankin ottaa ohjat omiin käsiini ennen onnettomuutta ja siirsin kiipeilypuun takan viereen, että Alfred pääsee siitä hyppäämään ylemmäs. Mimmille siirto oli kova pala, koska takan päällys on ollut Mimmin pakopaikka, jonne Alfred ei ole päässyt. Tästä pääsemmekin asiaan, eli kaksikon pieneen välikohtaukseen kiipeilypuun siirron yhteydessä...

Missä mää oon hei upeeta, mahtavaa!!

 Kauaa ei Alfredin tarvinnut yksin paikassa kelliä...

Mitä sää oikeen teit, siirsit meijän puun?!!

 

Et tuu tänne, tää on nyt mun paikka!

"Tulenpas, ootahan vain!"

Mites nyt suu pannaan, kumpi voittaa?

Välitauko, hännän vispausta ja luomien lepuutusta hetkinen...

Että sellainen päivä täällä tänään. Muutenkin kaksikko on ollut vauhdissa koko päivän, mikälie loppukesän kärpänen puraissut! Katsotaan nyt, millaisia temppuja tuo takanpäälle pääsy tuo tullessaan. Toivon mukaan ei mitään liian uskaliasta, Alfredille kun tuottaa välillä tuskaa päästä hyppäämään tiskipöydällekin.. :D

- Palvelija

Unten mailla

Koska kissat nukkuu (ihmisten mielestä) aika suuren osan päivästä, on Alfredin mielestä kohtuullisen olennaista näyttää, missä hän sikeitänsä vetelee. Aika usein vakipaikka vie voiton, mutta joskus uni yllättää eikä ehdi vetäytyä rauhalliseen paikkaan..

"Alotetaans yöunipaikasta. Täällä mää koisin melkein kaikki yöni. Joskus käyn palvelijan jalkopäässä pötköttämässä, mutta kun tuo palvelija heiluu koko ajan ja heittelee peittoa ja liikkuu, niin ei siinä oikein saa nukuttua. Sillon ihan vauva-aikana nukuin sen pään vieressä, siinä oli kiva nukkua! Miksköhän en oo enää muistanukaan mennä siihen..

No okei, nukun mä kopassa melkein joka päivä päikkäritki! Koppa on vaan niin sopivan kokonen, turvallisen pieni. Koppa on siis ihmisten makkarissa ja tykkään olla niitten lähellä yöllä. Ne ei vaan oikein arvosta, kun mun pitää keskellä yötä vähän raapia noita reunoja samalla, ku vaihdan asentoa..

Näin mä vedän päikkärit! Selkä pysyy kunnossa, ku on välillä näin päin ja pienellä kierteellä! :) Me brittiläiset viihdytään kuulemma selällään ja ainaki pitää mun kohdalla paikkansa.

Alfred 11.1.2015 vasta hetken meillä olleena

Joskus oon nukkunu myös palvelijan sylissä, mutta se ei oikeen pysy sohvallakaan paikoillaan niin kauaa, ku mä haluaisin. Siks käyn yleensä vaan hetken aikaa sylissä ennen päikkäreitä, tuoksuttamassa palvelijan hajuja ja leipomassa sen mahaa. Siitä pääsee oikeeseen unimoodiin! Se onneks tajuaa tulla sohvalle vähäks aikaa, kun mä oikein kovasti mau´un sille.. Ja oikeesti se tykkää ihan tosi paljon siitä, ku mä kehrään ja tapsuttelen sitä!

Ainakin yhet pikkupäikkärit päivässä otan yhdessä Mimmin kans meidän kiipeilypuussa. Se tykkää nukkua näissä pikkusissa tötsissä, vaikka nää on kyllä varmasti tehty joilleki minikissoille! Kumpikaan meistä ei taho mahtua näihin enää, mutta kyllähän tässä olkkarissa on ihan kiva pötköttää silti. Kai me jossain kohti saadaan ihan aikuisten kiipeilypuu?!

Joskus sitte vaan käy niin, ettei tiedä mistä herää! Sillon saattaa mennä pasmat sekasin ja oon loppupäivän ihan väsyny. Pitäis varmaan ottaa oppia Mimmistä ja pitää noista rutiineista kiinni. Se nukkuu oikeestaan aina päikkärit tossa puussa ja siitä siirtyy ehkä sohvalle jatkaan, jos haluu nukkua muuten kuin ihan kerällä. Yöks se hipsii aina yläkertaan, palvelijatkaan ei tiiä missä Mimmi nukkuu!
Joku tömähys sieltä iltasin kuuluu, että kai se johonki ylemmäs hyppää, tai sitte seki nukkuu omassa kopassaan siellä. Sillä on vähän isompi koppa ku mulla, tai yhteisiä ne kuulemma on mukamas...

Onko teillä aina samat nukkumapaikat ja onko teille hommattu oikeita petejä sitä varten?"

- Alfred

Saalis

Mimmi huomasi yhtäkkiä jotain jännittävää...

"Mikä siellä luuraa?? Nyt jännittää! Jos oon hiljaa ja vaanin hetken, niin ehkä saan napattua tuon lurjuksen..

Siinä se illistelee ja ilkkuu "lälläslää, et saa kiinni, et saa kiinni!"... Mutta minähän näytän tuollasille, kuka täällä määrää!

Kiinni jäit! Mutta...

SE KARKAS!!! Oon nyt tässä valmiina, jos se hyökkää vielä päin. Rauhassa vaan, kyllä se sieltä tulee...

NÄIN! Kyllä mä osaan tän homman! Nyt mä painun tonne pöydän alle tappamaan tämän. Ei kerkii selostaa enempää, pitää vahtii ettei se taas karkaa!"

- Mimmi

Pysytään laatikoissa vielä

Meille on nyt viikon aikana tuotu melkein joka päivä uusia laatikoita, puhuvat jostain työjutuista.. Nää oli kyllä tosi pieniä, eikä ees haluttu sen koommin käyttää näitä. Toinen meni lelulaatikoks, toi neliskulmanen minilaatikko!

Melkeen kyllä arvattiinki, ettei näitä anneta meille, kun tutkittiin niitä vaan keittiön pöydällä.

Tyhmiä pikkulootia, joihin ei mahu ees istumaan...

 Joo, mä ainaki oon nyt nähny ne, vie pois!!

Oli meillä ihan hetken ihan mahtavaki suuri laatikko tässä yhtenä päivänä, mutta se vietiin meiltä pois! Vaikka palvelija teki siihen meille tirkistysaukkojaki, joista just mahtu tassulla läpsiin kaveria.. Mutta se oli kuulemma kyseenalainen laatikko, ku siinä oli niin paljon teippiä ja jotain irtoovia osia? Me halutaan sellanen reikälaatikko takasi!

Onko teillä reikäsiä laatikoita, vai saatteko tehä reiät ite? :D

- Mimmi & Alfred