Hajurako

Olen tainnut muutaman kerran mainita, että Miss Fancypants haluaa pitää muihin elollisiin pienen hajuraon. Alfred-poloinen sai tuta kuinka käy, jos uhmaa tuota halua...

Miss Fancy havaitsi tyhjän tason puussa ja aikoi vallata sen päiväunipaikakseen. Ihan yksin.

"Ah, oma rauha, omat päikkärit. Varvaspesua vaille valmis uni."

Joku aikoo olla näin lähellä Miss Häijyä, vielä päikkäriaikana! Joku ajatteli ruoan päälle pestä kasvonsa ja asettua levolle kiipeilypuuhun, joka kissoille yhteiseksi hankittiin..

 M: "Ei onnistu, sanottiin pankissa!!!"

A: "täh"

Miss Häijy: "EI ONNISTU, mä sanoin!!!"

"Nnngh menehän nyt siitä"

Alfred-parka: "En mene, mee ite!!"

A: "Ok ok mä meen, ei kynsiä! Ei saa käyttää kynsiä!!"

Miss Myrtsi: "Yks sana: hajurako."

Niin vain oli toisen siirryttävä kiipeilypuun pehmusteista sohvan ääreen. :( Pakkohan onneaan on toisinaan kokeilla, jos vaikka vielä jonain päivänä onnistuisi lepuuttamaan luomiaan valkoinen valkoista fliissiä vasten. Onneksi on (näemmä) sentään puhdas lakana raikastamassa unosia.

Voittajafiilis. Paitsi että tämän nujakoinnin jälkeen Mimmiä ei enää nukuttanutkaan ja kiipeilypuu jäi loppupelissä tyhjäksi.


*Nujakointi kesti noin puoli minuuttia, eikä äitynyt kovin pahaksi. Joskus käy vain mielessä, eikö nuo naperot voisi edes hetkisen olla bestfriendejä. Ei meillä koko aikaa onneksi kuitenkaan taistella. Eikä Mimmi oikeasti ole häijy vaan väärinymmärretty pikku mussukka. <3*
(Pahoittelut epätarkoista ja ylimuokatuista kuvista, kuvaaja ei ehtinyt tilanteen tasalle koko kuvausaikana.. :p)

Juhannusnahina

Juhannus.

Se, miten Mimmi päätyi tähän kiehnäämään, nähdään ylipitkällä videolla, jonka hyvä kuvaaja olisi kuvannut vähän kauempaa, mutta noh, aina ei voi voittaa..

Videosta ei ehkä uskoisi, mutta alunperin Alfred oli se, joka taistelun aloitti. Mimmi on sen verran pitkävihainen, että hampaankoloon jäänyt häviö piti käydä kuittaamassa, jotta pystyi jälleen rentoutumaan ja rauhoittumaan omalla matolla.

Meillä juhannustylsistyminen pääsi siis aiheuttamaan pienen pientä turhautumista, jonka kissat sitten tietysti purkivat toisiinsa. Yleensä keskeytän nahistelut (säikäyttämällä) siinä vaiheessa, kun otteet menevät liian kovakouraisiksi ja hännät pörhistyvät, eikä kummallakaan/kenelläkään ole enää kivaa. Sähinää tai muuta ääntä näistä kummastakaan ei ole toistaiseksi nahistellessa lähtenyt, onneksi.

Eikös siis Mimmi-mussukan kuulukin naaraana olla se "pomo", luulisin. Alfredin on ilmeisesti nyt vaikea hyväksyä tosiasioita, kun pitää aina välillä käydä haukkaamassa toista niskasta tai kaulasta, ja sitten ihmetellään, kuinka Mimmi nyt noin suuttui... Toistaiseksi Mimmi on kähinöissä kuitenkin jäänyt lopulta voiton puolelle ja Alfred luovuttanut hetkeksi.

Näyttääkö normaalilta vai joko täällä tarvitaan kissakuiskaajaa? :p

Johtaja.

Nettailun säännöstelijä

"Aina vaan niitä blogijuttuja... Mäpä näytän miten käy jos mua ei noteerata. Koita keksiä jotain omaa tekemistä, mulle sanottiin... pah."

 "Että omaa tekemistä? Ok sitte, hyvä on. Mitähän sitä keksis..

 Mikäs täällä on...

 Oho, ylläri!

 Ähhnnh...

 Gnngghh..

 Tällanen! Mutta pöh.

Se oli Mimmin typerä paperitollero!

MÄYYYYY!!!! Tahtoo tekemistä!! Sun kans eikä mitään typerää omaa tekemistä!"

- Alfred

Ja palvelija totteli :)