HYVÄÄ JOULUA!

 Haluamme toivottaa rauhaisaa joulua

 ja onnekasta tulevaa vuotta!

Huomatkaa myös meidän jouluyllätys: julkaistiin myös "oikea" postaus! :)

Hyvää Joulua!

Kivaa joulua ja leikkisää tulevaa vuotta kaikille kissoille, kissaihmisille ja kaikille muillekin tutuille ja tuntemattomille!

Ollaan kissoiksi!

...

Nämä kuvat eivät varmaankaan kaipaa selityksiä...

SE aika vuodesta on taas käsillä. Mimmi ja Alfred olivat jälleen mielellään joulukorttikuvien päätähtiä. Ainakin hetken aikaa, tai ainakin Alfred oli. Mimmi tarjosi vaihtoehtoisia kuvakulmia kaavoihinsa kangistuneelle palvelijalle. Se, otinko opikseni, jää nähtäväksi.

Pääsiäispesä

M&A: "Tää on ehkä paras juhlapyhä koskaan! Saatiin viikolla lahja pääsiäispupulta, jota ollaan toivottu joulupukilta jo monta vuotta. Se ei oo sitä koskaan meille tuonu, mutta pupu toi!!"

Joka tapauksessa, se lahja on tällainen huopapesä.

Siellä on hyvä köllötellä, jos vain saa olla rauhassa..

Oviaukkokin on juuri sopivan kokoinen - ei jää mahastaan kiinni isompikaan kaveri!

Viihdyttävimmillään maja on katollaan. Mimmi nauttii kattoikkunallisesta keikkuvasta veneestään suunnattomasti. Muutenkin lahja taisi olla enemmän Mimmin mieleen, tai ainakin Mimmuli on ehtinyt useammin varaamaan unipaikkansa pesästä. 

Tietysti se oli Mimmi itse, joka hoksasi keikauttaa majan katolleen. Ensityrmistyksen jälkeen Mimmi hyppäsi suoraan entistäkin hauskempaan majaansa.

Valtavan hyvä lahja! Pääsiäispupu pääsee jatkoon, joulupukki ei. Ja jos huonekalujen siirtelystä seuraa aina jotain näin mukavaa, Mimmi saattaa olla valmis tekemään joitain kompromisseja vuosien mittaan. Ei ihan heti, tosin. ;)
_ _ _
Vaikka meillä ei pääsiäistä sen suuremmin vietetäkään, pääsi tipujengi tänäkin vuonna poterostaan hetkeksi toivottamaan hyvää ja lääkäritöntä pääsiäistä ihan kaikille!
(Nyt tiput ovat jo turvassa kissojen hampailta. :))

Juu, ylläoleva säälittävä ruoho on allekirjoittaneen kasvattama. Väitän siemeniä vanhoiksi tai vähintään sekundaksi. ;) Onneksi ihana anoppi toi kissoille lahjaksi omat ohransa, jotka ovatkin ykkösluokan ruohoa. Mimmi ja Alfred ovat oikein tyytyväisiä vallitsevaan kissanmielistelytilanteeseen. :D

Onneks varapalvelija osaa! Tätä voin jopa syödäkin.

Laiskamadon matoleikki

Palvelijan tarjoamat aktivoinnit eivät tällä hetkellä kiinnosta pätkääkään. Vielä vähemmän, jos kamera käy. Kamera onkin käynyt viime aikoina toivottoman vähän. Asiaan kaivataan muutosta pikimmiten, viimeistään luonnonvalon lisääntyessä.

Joulun kohokohtana olivat tietysti Mimmin ja Alfredin saamat joululahjat. Kiltteinä olivat taas olleet, kuinkas muuten.

"Hoohhoiii, pitäskö sitä herätä hetkeks.."

Innostunutta porukkaa

Lahjapaperin sisältönä kissinminttuuu ja virmajuurta

Kissat saivat varapalvelijoilta joulupukilta ruokaa ja meiltä tontuilta leluja ja herkkuja. Täydellistä. :)

"Täydellistä joo paitsi herkkuja ei oo herunu sen kalenterin jälkeen. :("

Vuosikin vaihtui totuttuun tapaan. Kissat eivät olleet rakettien poksumisesta millänsäkään, kunnes naapuritalon asukkaat räjäyttelivät pomminsa tuossa kadulla. Mimmin piti sitä päästä katsomaan ja kuuntelemaan puolen yön jälkeen, toki turvallisen välimatkan päästä yläkerran kaiteiden välistä. Onneksi naapurit eivät tällä kertaa osuneet meidän kattoon...

Vuoden 2018 tavoite olisi vähän seurailla kissojen kuluja ja mahdollisuuksien mukaan vähän pienentää ruokakuluja. Pikaisen laskutoimituksen tein ja sen mukaan meillä menee pelkkään märkäruokaan n.50e/kk per kissa, eikä meillä ole edes mitään erityisruokavalioita. Siihen kuivaruoka ja hiekat plus muut härpäkkeet päälle niin alkaa kuulostaa suurelta summalta. Zooplus taitaa kutsua enenevässä määrin.

Kaikesta huolimatta on väistämätöntä, että tässä mennään jo valoisampia aikoja kohti, mistä olemme todella kiitollisia. Parempaa ja leppoisampaa tätä vuotta odotellen ja kaikille toivottaen,

Mimmi & Alfred ja palvelija

(Oliver voi jo paremmin, kun lääkitys saatiin kohdilleen. <3)

Mimmi 4v.

Mimmi täytti torstaina neljä vuotta. Juhlimme merkkipäivää vain pienesti perheen kesken. Mimmille taidettiinkin tänä vuonna pitää ensimmäistä kertaa oikeat synttärijuhlat, edellisinä vuosina joulukiireet ovat aina olleet esteenä kunnon pileille. Varapalvelijat toivat päivänsankarille lahjaksi herkkuja, mutta mitä teki Mimmi? Ryntäsi ovikellon soidessa yläkertaan ja pysyi siellä vieraiden lähtöön asti. No, aina ei kiinnosta juhlia vanhenemistaan.. ;)

Itse ostin Mimmille lahjaksi älypelin, mutta voi kuinka sen kanssa kävi. Brittiläisten lyhytleukaisuus ja isotassuisuus iski jälleen päin kasvoja (haha.), kun älypelin koko ja mittasuhteet selvisivät. Eihän Mimmin pikkuinen suu yletä napsimaan herkkuja pelin alimmista lokeroista, eivätkä tassut mahdu kaapimaan niitä lokeroista ulos. Voe rähmä. Onneksi varapalvelija hoksasi ehdottaa pientä modifiointia peliin ja ehkäpä pienen tuunauksen jälkeen pääsemme oikeasti pelailemaan. (Askartelemme koloihin pahvista pienet "nostatukset"..)

Mimmi fiksuna kyllä hoksasi, mikä älypelissä oli ideana, mutta turhautui heti, kun tajusi myös sen, ettei pääse käsiksi namusiin. 

Paras osa lahjaa: oma lahjapaperi!

Toisiin herkkuihin on päästy käsiksi joka päivä, joulukalenteriherkkuihin siis! Cosma-kalenteri ei pettänyt tänäkään vuonna ja saimme yllätyspostina Primacatilta uuden kalenterin vanhan tilalle. Tämä täti meinasi ihan herkistyä niin hienosta asiakaspalvelusta!

Mimmillä taisi tosin mennä vähän pasmat sekaisin, kun saikin aloittaa yhtäkkiä uuden kalenterin. Herkuilla on joinain päivinä pelkästään leikitty ja odotettu tilalle aiemmin saatuja maitonappeja ja muita korvikeherkkuja.. Saa nähdä, kuinka ensi vuonna käy.

"Tää on mun eikö ookki?"

Alfred ei tänäkään vuonna halunnut ymmärtää, miksi hänen paketointiapuruuttaan ei oikein arvostettu. Lahjanaruja tässä taloudessa ei jatkossa näy yhtään ainutta, sen verran halukkaasti sen kimppuun hyökkäiltiin ja lopulta löysin itseni vessasta paketoimasta.. :D

"No tuo ainaki on mun."

Vanha herra Oliver (12,5v.) on aiheuttanut viime aikoina itse kullekin sydämentykytyksiä ja haikein mielin paketoin koirulin lahjaa. Ei voi tässä vaiheessa tietää, onko tämä Ollin viimeinen joulu. :'( Tiedossa ollut sydänvika alkaa olla aika pahana ja lääkäri kontrolloi tilannetta tarkkaan, vielä ei hänen mukaansa kannata kuitenkaan toivoa menettää. Toivomme tietysti, että lääkitys saadaan vielä kohdilleen, mutta on hurja nähdä ennen niin iloisen koiran lamaantuvan..

Kaikesta huolimatta täällä valmistaudutaan rauhallisin mielin joulun viettoon, ja haluammekin toivottaa teille oikein maukasta ja hyväntuulista joulua! Olkaahan kiltisti! ^.^ 

Ainahan kaikki kissat on kiltisti!

Iloista joulua!

Toivoo Mimmi & Alfred ja palvelija

Round II / Missio

Meillä on tänä vuonna ilmeisesti joku missio saada onnistunut joulukuva. Eilen pidimme uusintakuvaukset hieman eri rekvisiitalla. Tälläkään kertaa kaikki ei sujunut ihan niinkuin piti, alkaen salaman pattereiden loppumisesta heti alkuunsa. (Huomio itselle: varmista kaluston toimivuus ennen kuin teet mitään muuta...)

Mimmi ja Alfred pitivät huolen, että kuvaukset jatkuvat tämän toisenkin session jälkeen. Vaikka toki näistäkin kuvista voisi valikoida vähän erilaisen korttikuvan.. ;) 

M: Tää lamppu on vähän vinossa, mä korjaan! Hups. Hei Alfred mihin sä meet??

A: Tässähän mä. Joko niitä herkkuja tippuilee? Mikäs ton kuusen tilanne on, pallot vielä puussa kiinni?

M: Joojoo mut tää lamppu....

M: Okei, sun vuoro. Tee kaikkes!

Pari kuusenkaatoa myöhemmin...
A: Mums.

(Tässä kohtaa palvelijalle tuli kiire saada koriste Alffilta. En suosittele kuusileikkejä mikäli kissa on supernopea ja arvaamaton *toisin kuin Alffis* liikkeissään.)

M: Noniin mä oon söpömpänä ku koskaan täällä, ota se kuva!
A: Kuivattuja lihaherkkuja, nams......

A: Noniin, mä tapitan nyt nätisti täällä, ota se kuva jo!
M: Pah. Mulle riitti.

Kun kamera oli jo sammuksissa, Mimmi palasi takaisin. Kuvaussession saldona oli yksi kappale hajonneita kuusenpalloja (piti repiä siitä katkennut naru irti). Uskalsin heittää pallon Mimmille leikittäväksi, se kun ei suuhunsa mitään normaalisti laita.

 M: No nyt! Mun lempparitouhua!

M: Jee, tarttuu kivasti kynsiin kiinni! Jatketaanhan taas uudemman kerran tätä leikkiä!

Juu, jatketaan. Ainakin niin kauan kun kaikilla osapuolilla on hauskaa. Ja kaikkein hauskintahan on silloin, kun typerät koristeet on viety pois ja jäljellä on enää liukuva päiväpeitto ja pingispallo tai paperitollero.


Tänä vuonna en ehtinyt panostamaan joulukalenteriin blogissa, mutta ehkäpä joku muu sellaisen on väkertänyt. Jännityksellä odotamme huomista, kun ekat luukut kalentereista aukeaa. :)
Ai niin, Mimmi - pian 4v. - maistoi kuvauksissa ihka ensimmäistä kertaa uutta herkkupalaa: kylmäkuivattua beeffiä. Taisi ollakin hyvää, kun saalisti useammankin murusen. ^.^

Round I

Alkaa olla jo kiire, mikäli aikoo saada tuoreet kuvat joulukortteihin. (Siis niihin, joita ei lopulta viime vuonnakaan tullut teetettyä, köh.) 
Tänään meillä oli harjoituskierros joulukuvauksia, seuraavaan kertaan valmistaudutaan ehkä jo vähän huolellisemmin (siis palvelija valmistautuu opettelemalla kameran asetuksia ja sommittelemalla joulukoristeet vähän moniulotteisemmin..) 

Molemmat kuvassa! Voiko enempää edes pyytää?

Kissat suoriutuivat osastaan todella hyvin, Mimmikin jopa käväisi estradilla. Kaikkea, kuten kameraan katsomista, ei todellakaan voi vaatia heti kättelyssä. ;) 

Mihin se nami lensi..

Palvelija oli tällä kertaa ajan hermolla ja oli varustautunut kuvauksiin kissojen herkuilla. Niiden ansiosta jopa Mimmi pysyi hetkisen kuvattavana. Alfredia ei tunnetusti tarvinnut paljoa maanitella herkkujen luo.

Seuraavaan kertaan varustaudutaan hieman erilaisin ratkaisuin. Joka tapauksessa mukana on oltava herkkupaloja. Ne helpottivat hommaa huomattavasti ja ihmettelenkin, miten en ole ennen tajunnut niitä hyödyntää. :D

"Häh, eiktää mallina olo muka jo riittäny?! :O"

Brittiläisten rauhallisuus näkyy näissäkin kuvissa. Tai sitten rauhallisuus johtuu päikkäriajasta, joka viivästyi kuvausten takia.

"Joko nuo koristeet on hyvin, mä ainakin oon."

Kuvaukset keskeytyivät mallin pyynnöstä. Päikkäriaika on päikkäriaika ja päikkärit päikkäröidään vaikka sitten lavasteissa. Round II odotettavissa ehkä 23.12. ;D

15 sekuntia

Hellou!

Joulukalenteri oli ja meni, nyt palataan riimittömään reaaliaikaan ainakin vuodeksi. Se olkoon meidän tuleva uudenvuodenlupauksemme. Joulukin alkaa olla tältä vuodelta paketissa, kunhan viimeiset tortut ja suklaat on saatu ahmittua..

"Ai nääkö on tyhjiä nyt???"

Meidän omat joulunamukalenterimme olivat yllättäväkin menestys: Alfred söi suurella nautinnolla cosma-kalenterin herkut (joita tosin oli Alfun mielestä tosi vähän päivää kohden) ja Mimmi oli todellinen yllättäjä Primacatin kalenterin kanssa. Siinä oli ensimmäiset "kunnon" namit koskaan, mitä Mimmi on suostunut syömään! Ei siis mikään turha ostos ja nyt tiedetään, minkä merkin hyllyille suunnataan sitten, kun nykyiset karkit on huvenneet. Palvelijan oma Veikkauksen kalenteriarpa ei sen sijaan tällä(kään) kertaa suonut voittoa.

"En usko. Anna namia. Ai, tää oliki Alfun namuloota."

"Välttää tää petinäkin."

Sitten otsikon sekunteihin.

 

"Kunhan kattelen!"

Halusin riemastuttaa kissoja tänäkin vuonna joulukuusella. Viime vuonna riemua riitti muutamaksi aattoillan tunniksi ja vähän odotinkin, että sama meno jatkuu. Niinhän siinä kävi, että kuusen nökötettyä koristeltuna paikoillaan noin 15 sekuntia...:

"Oooho. Miten se nyt tuollee tipahti.."

"En tiiä mutta kivoja palloja!"

Kiusasin lähinnä itseäni vuorokauden ajan joulukuusen kanssa. Kissat hoitivat oman osuutensa kiusaamisesta kiitettävästi, omaa kaavaansa uskollisesti noudattaen. Vuoden hauskin leikkihän tämä kissoille oli, ei siinä mitään. Kunhan ihminen ottaa kissain kuusijuhlan huumorilla.

"Kunhan kattelen!..." (Vol. 38)

Joulukuusi vietti yönsä ihmisten vessassa. Onneksi sillä ei ollut siellä yksinäistä, koska jouluöitään hyyssissä viettävät myös glitterinen tulilatva sekä jouluiset valot, joita ei turvallisuussyistä uskalleta jättää kissojen armoille. Kilttejähän nämä meidän kissat tietysti ovat, yleensä. Joulukuusi pääsi turvaan omaan pikku poteroonsa heti joulupäivän iltana ja uusi kuusijuhla on luvassa heti taas kohta vuoden kuluttua.

Joulun parasta antia oli lopultakin tyhjentynyt tuppervaara-astia. Kissat pistivät kipon todelliseen testiin: pitäähän sen nyt kaksi kissaa kestää!

"VIHDOIN TYHJÄ! Miten sulla meniki niin kauan syyä ne suklaat..."

"Mun vuoro! :3 "

"Mä vietänki jouluni tässä. Palataan astialle!"

Ja hyvin kestääkin. Mimmi oli joulutoivotustensa mukaisesti ratkiriemukkaan hauska kuopiessaan tuota kippoa isommaksi. Siinä touhussa oli lähellä mennä sananmukaisesti kuppi nurin, mutta onneksi neitin tasapainoaisti on kohdillaan ja tupperikin piti pintansa.

Ainiin, ja paras tietysti viimeisenä, vaikka puhelinkuva onkin. Mimmi nautiskeli täysin rinnoin myös joulusaunasta. Maha broilerinfilettä pullollaan oli hyvä jammailla joululaulujen tahdissa...

P.s. Tulihan sekin päivä eteen, kun kissat vuorotellen tunkivat kauniit päänsä väkisin toistensa kuviin... :D