Pihamaalla vol.2

Ollaan oltu niin pitkään poissa linjoilta, ettei enää tiedä, mistä aloittaisi tai miten.

A: Painat vaan sitä julkasunappia ni ens kerralla on jo helpompaa.

Alkukesä on soljunut nopeasti Alfredin kanssa ulkoillessa. Pihalla ollaan oltu enemmän kuin koskaan aiemmin punkkipelostani huolimatta.

"Pihalle pliis"

Henkselit eivät ahdista Alfredia enää yhtään, ainakaan jos näköpiiriin ilmaantuu perhonen tai mikä vielä parempaa, lintu. Niitä me sitten pihalla kytätään ja perhosia myös jahdataan. Toistaiseksi yhtään ötykkää ei olla saatu hengiltä. Kyttäilyn lisäksi Alfredia houkuttaa ilmainen ruohobuffetti, mutta valtoimenaan kasvavat epämääräiset ruohonkorret eivät kuitenkaan ole yhtä laadukkaita kuin sisätilojen ruukutetut täsmäantimet talvisin. Runsas buffet ajaa silti toki asiansa.

Ulkoiluyritys vuodelta 2016: "Mä kuristun!!"

Saattaa olla, että osansa valjashalvauksesta aiheutti edelliset valjaat. Nyt meillä on (jo toista vuotta) käytössä tavalliset nahkavaljaat, jotka ovat ainakin sopivammankokoiset Alfredille. Valkoiset Vänttiset jäivät Mimmin käyttöön, vaikka Mimmi ei ulkoilusta innostukaan. Ei sitä silti koskaan tiedä... Vanhat valjaat ovat Mimmille sopivat, eli ne olivat Alfredille auttamattomasti liian pienet jo ostettaessa.

On ollut hauska huomata, että tietyt rutiinit toistuvat joka kerta. Omat reviirit ja plantaasit käydään tutkimassa aina samassa järjestyksessä, eikä poluilta juurikaan poistuta. Nyt olen kantanut Alfredia vähän pitemmällekin vinkiksi, että talon seinustan viereltä on ihan mahdollista ja sallittua poistua.

Vaikka ulkoilu on Alfredille rankempaa henkisesti kuin fyysisesti, uni maittaa aina punkkitarkastuksen ja yltiömäisen rapsuttelun jälkeen. Saattaapa söör saada muutaman makupalankin kiltisti oltuaan. Ja ainahan meillä ollaan kiltisti. ^.^ 

Toistaiseksi yhtään punkkia ei olla havaittu, onneksi.  

Pihamaalla?

Pikkuinen ulkoistusprojekti alkoi jo keväällä, kun lumet sulivat ja aurinko paistoi aiempaa lämpimämmin. Kaikki lähti liikkeelle Alexin turvallistakin turvallisemmasta tavasta ulkoilla: kantokopasta käsin on ilmiselvästi ihan huippua nuuskutella ulkoilmaa. Niinpä yhtenä sopivan aurinkoisena päivänä päätin viedä Alfredinkin pihalle nauttimaan raittiista ilmasta ja lintujen laulusta..

Ja voi miten hauskaa Alfredilla olikaan! Kaikenlaisia uusia hajuja, ääniä, värejä ja makuja! Tuore oikea ruoho oli maukasta suoraan mullasta nyhdettynä, kaltereiden läpi tarjoiltuna. Pihalla olo oli niin ihastuttavaa, että päätin ottaa heti seuraavan askeleen ja tilata Alffille... valjaat!

Sitten homma ei enää sujunutkaan niinkuin siellä Strömsseissä...

"Apua."

Punaiset valjaat oli vähän niinkuin kokeilussa meillä, että saatiin osviittaa oikeasta koosta. Ei jäänyt arvailujen varaan, mitä mieltä Alfred kahleistaan oli.

"Inte kiva, en liiku."

"Nyt läks, valjaat ja minä!!"

Päädyin sitten vaihtamaan valjaat mittatilausvaljaisiin, joissa kiristysnamiska on hieman normaalista poikkeavassa kohdassa, ja tarkoitus oli, että myös kaulalenkki olisi ollut vähän pitempi. Jos Alfredilta kysytään -ja tottakai kysytään!- vastaus mittatilausvaljaiden miellyttävyydestä tulee tässä:

"En haluu, apua! :( "

"En liiku, en pysty, en kykene!!"

Ja tämän pitemmälle emme olekaan tämän kesän aikana ehtineet. :D En voi viedä Alfredia ulos asti pelkissä valjaissa, kun se ei tähän mennessä ole suostunut niissä liikkumaan yhtään enkä siis tiedä, onnistuuko se keplottelemaan itsensä irti noista. Ulkona en halua saada sitä selville! 

Ehkä valjaissa ulkoilu ei sitten ole meillä ainakaan tämän kesän juttu, kokeillaan ensi kesänä (kenties uusin valjain) taas hommaa uudelleen. Tällä hetkellä Alfred pentumaukuu heti, kun valjaat sujautetaan pään yli ja haluaa niistä pois..

Eli, meillä ulkoillaan sään ollessa sopivan lämmin ja selkeä, jatkossakin näin:

Huom! Valjaat päällä, tän kerran!

"Oho, perhonen!!"

Kerran olemme tämän kesän aikana läpituulettaneet kotiamme etu- ja takaovi sepposen selällään ja vielä niin, että molemmat kissat olivat kopeissansa ja saivat tuntea ilmavirran. Mimmistä ei pihakoppakuvia tulla näkemään, koska neiti päätti jo parin minuutin tuuletuksen aikana, että hänhän ei sitten rupea kopassa asumaan ja mankui ja kaapi tietään pois ansasta. Onneksi ei ole pakko tehdä mitään, jos ei halua.. Ainakaan, jos sattuu olemaan kissa <3

P.s. Tänään oli juhlapäivä: koko yön kissat saivat metsästää sisälle eksynyttä yöperhosta, joka koki kohtalonsa vasta aamun valjetessa palvelijan minimaalisella avustuksella. Päivällä urhea miespalvelija pyydysti ulkoa kärpäsen ja toi sen sisälle aktivoimaan kissoja! Miten hienosti miespalvelija onkin jo koulutettu! ^.^