Mimmulin hyvä ja paha päivä

Mimmi kävi eläinlääkärissä tarkastettavana, ja sain vihdoin varmistuksen sille, että jokin aika sitten löytämäni "luomi" (*oma nimitys pahkuralle, koska en muista miksikä lääkäri sitä kutsui) Mimmin viiksien seassa on aivan vaaraton tapaus. Pallero huolestutti myös sijaintinsa vuoksi ja voikin olla, että se poltetaan irti vaarattomuudestaan huolimatta syksyllä, kun menemme hammaskiven poistoon. Tikit huulten lähistöllä kuulostaa ihan siltä, että kauluritötsää tullaan tarvitsemaan. Jonkinnäköinen arpikin mahdollisesta leikkauksesta tulisi jäämään ja sitä tässä juuri mietitään, häiritsisikö tuleva arpi Mimmiä enemmän kuin nykyinen luomi, joka ei Mimmiä vaivaa. Muuten lääkärireissu meni ihan hyvin, vaikka pehvaa taas ronklittiinkin ja tehostepiikki tuikattiin niskaan. 

Olin niin helpottunut hyvistä uutisista, että uskaltauduin ottamaan muutaman kuvan päivän sankarista. (Jotain hyötyä on muuten ahkerasta kuvaamisestakin: valokuvasta näin alunperin tuon luomenkin, livenä sitä ei niin erota.) 

 M: Hus pois, nyt on mun päivä!

 A: No pakko vähän terotella kynsiä...

 M: Munki pitää!

 Mutta mikäs tuolla vilahti?

 Joku supermarsu varmasti!

 Oon aika vikkeläkinttunen, kun on tarvis..

 A: Voi noita amatöörikuvia, hehehee... :D

 M: Ja tämänkö puun ajattelit hävittää?

 Ei saa hävittää mitään, koskaan, IKINÄ! Raapimapaikkoja ei ainakaan ole koskaan liikaa!

Ööö, totaa niinkö, öö ootas.... Piip, piip, piip, piiiip - lähetys vastaanotettu, raju villiyskohtaus tulossa! Lähtölaskenta ralliin alkaa än yy tee...

Tiirasitko turhaan? Näissä kuvissa luomea ei näy. ;)

Heikkoja hetkiä

Muistiinpanoja myös itselle. Juju ei saa lukea, Mimmi pyytää! <3

"Taas näitä juttuja." 21.2.2017

Mimmikin kävi sitten lääkärissä. Ei tullut otettua ääniraitaa mourusta autossa, koska olin itse sen verran jännittyneessä tilassa tulevan rauhoituksen takia. Lääkäri totesi suuta katsottuaan, että kyllähän siellä hammaskiveä oli poistettavaksi asti. Mimmi oli heti sisälle päästyään ihan kauhuissaan ja jouduin irrottamaan kopan kannen, että sain tytskän edes esille. Hampaat tutkittiin niin, että Mimmi oli mun sylissä eli taitaa olla turha toivoa, että Mimmi jatkossakaan haluaisi itse tulla syliin.

Odoteltiin paikan päällä, eikä hommassa kauaa kestänyt (puolisen tuntia kai). Kun lääkäri oli valmis ja kutsui meidät huoneeseensa, oli hänen ensimmäinen kommenttinsa "onko Mimmi ollut ihan hyvä syömään?" ja mullahan heti raksutti että mitähän nyt on löytynyt... 

21.2.2017 Mimmin levein haukotus.

Mimmin minimaalinen suu oli tuonut lääkärille yllättäviä haasteita. Suu ei aukea niin paljoa, että se-joku-väline olisi mahtunut suuhun pitämään leukoja erillään. En ole itse tajunnut ajatellakaan moista, vaikka olen kyllä huomannut, että Alfredilla haukotus on paaaljon leveämpi kuin Mimmillä. Ennemminkin olen ajatellut, että Alffilla on "monsterisuu". :D No, eipä tuolle kai mitään mahda eikä lääkärikään siitä sen enempää virkkonut. Oma ajatukseni oli, että saattaahan tuolla suun koolla olla jotain vaikutusta puremisinnokkuuteen (lähinnä sen puutteeseen). Lisäksi Mimmin hampaat on ilmeisesti tosi pienikokoiset.

Hammaskiven lisäksi muita ongelmia ei ilmennyt ja nyt on alligaattorihymy kohdillaan! Yritämme jatkossa pitääkin sen kunnossa, ettei kiveä tarvitsisi ihan joka vuosi poistella. Jujulta saimmekin jo oppia, kuinka hammaspeikko karkotetaan. Jännityksellä lähdemme kokeilemaan harjankäyttöä käytännössä.

21.2.2017 "Eihän tarvi lääkäriin jos istuu selkä suorana?!"

Saman rauhoituksen yhteydessä myös Mimmi-raukan anaalirauhaset tyhjennettiin kunnolla. Jonkin verran ne toimivat itsestäänkin, mutta eritettä oli kuitenkin kertynyt liikaa rauhasiinkin. Mimmi pitäisi saada juomaan vettä entistäkin enemmän, että kakan koostumus olisi vähemmän kuivaa ja enemmän pötköä kuin papanaa. Lääkärin tassuunkin oli tyhjennyksen yhteydessä tarttunut yksi papana, jonka (ja kertomani) perusteella suositteli nesteen lisäämistä ruokaan. Ehdottihan tuo kissojen "suihkulähdettäkin", jos Mimmi innostuisi siitä juomaan. 
(Pitäisiköhän laittaa tilausta nimeltämainitsemattomaan nettikauppaan.. Raksuja en ole vielä jättämässä pois ruokavaliosta, koska lisäravinteiden antaminen on yhtä taistelua Mimmin ja raakaruokavalion kanssa - vain kalsium menee ruuan seassa.) 

21.2.2017 "Nyt riitti."

Lopuksi Mimmille annettiin vielä pieni määrä herätettä, kun sanoin viime rauhoituksen kestäneen lähes yöhön asti. Sitten päästiinkin kotiin, missä odotti erityislämpimäksi asennettu kylppärin lattia ja viltti. Alfred oli kovasti kummissaan ja säpsyi joka kerta, kun hoksasi Mimmin viltin alla. Kummallista, kun toisella oli silmät auki ja siltikään ei ollut hereillä. :(

25.2.2017 "No hei kertoisitko vielä vähän lisää mun intiimialueista."

Huokaisin helpotuksesta, kun Mimmi sai ensimmäisen kerran kakattua perjantaina. Varmasti on pehva hellänä tuollaisen käsittelyn jälkeen, vaikka kipulääkettä toki saikin. Ruoka alkoi maistua samantien, kun Mimmi alkoi heräillä sen verran, että pystyi syömään. Keskiviikkona klo 11 oli lääkäriaika ja neljän-viiden aikaan Mimmi hoiperteli jo kohti keittiötä. Juominen oli haastavaa vielä torstaiaamunakin, veden pinta oli hiukan hukkapiilossa. Nukutuksesta heräilevä kissa on niin suojeltavan piinaavaa katsottavaa, että ihan sydämessä riipii. (Miltähän se tuntuisi, jos kyseessä olisi oma lapsi, voin vain kuvitella) 

Painoa 4,6kg. Seuraava käynti tarpeen mukaan, varsinainen rokotusaika on vasta parin vuoden päästä. Veikkaisin, että seuraavalla kerralla Mimmiä on jo mahdoton saada kantokoppaan, kun aina käy näin kurjasti kun lähdetään johonkin. Nytkin yritettiin jo viime metreillä paeta kopasta jo kotona. :(

"Oliksiinä kaikki jo!!"

P.s. Selvisi sekin, mistä tietää, että Mimmi ei ole ihan teräskunnossa. Yleensä kun sanomme "tuukko sykkyyn", Mimmi kurisee ja kipittää karkuun. Pehva hellänä samassa tilanteessa Mimmi kiepsahtikin vain katolleen ja odotteli rapsutuksia. <3

Aunuksesta

Vastahan kirjoitin Alfredin eläinlääkärireissusta, ja nyt oli jo Mimmin vuoro käydä tutkittavana ja rokotuksessa. Piikki (joka uusitaan kolmen vuoden päästä)* oli tällä kertaa se käynnin helpoin ja nopein osuus...

"Onko pakko paljastaa ihan kaikki??"

Mimmi 2,5 vuotta. 4,5kg. Rinnanympärys 38cm, kaulanympärys 18-19cm. (nämä mitat otin ihan itse kotona jotain tiettyä tarkoitusta varten joskus tässä lähiaikoina).

Hammaskiveä Mimmille oli kuulemma jonkin verran ehtinyt jo kertyä ja lääkäri ehdotti hampaiden harjauksen aloittamista, mikäli Mimmi siihen on millään suostuvainen. Voin kyllä melkein veikata, että hommasta ei pitkällä aikavälillä tule mitään, mutta kokeillaan kuitenkin, miten homma lähtisi sujumaan.

Ongelmahan on se, että Mimmi ei pureskele oikeastaan mitään ruokaansa. Sama minkä kokoisina paloina ruuan tarjoilee, ruuanpala nielaistaan maksimissaan parin puraisun jälkeen ehjänä. Lääkärin tarjoamat raksutkaan eivät siis luultavasti olisi auttaneet, tuskin niistä on apua ehjinä nieltyinä. Ostin nyt suuhygieniageeliä, jota kokeilen laittaa Mimmin ikeniin, kun hetki on sopiva. :p Lisäksi merilevää tarjoillaan tästä lähtien säännöllisemmin kuin tähän asti, auttoi se hammaskiveen tai ei.. Tilanne ei ollut vielä kuitenkaan niin paha, että hammaskivi olisi pitänyt poistaa samantien, mutta luultavimmin hammaskäynnille joudutaan jo ensi vuonna ellei aikaisemminkin.

"Aiot sitten ihan tosissaan kertoo tämänki häpeällisen jutun?"

Ikään kuin hampaiden ronklimisessa ei Mimmin mielestä ollut jo tarpeeksi katastrofia yhdelle päivälle, seuraavaksi pyysin vilkaisemaan Mimmin hännän alle. Olen miettinyt, toimivatko Mimmin anaalirauhaset ihan normaalisti, kun pyllyssä on näkynyt mustat pisteet molemmin puolin. Täynnähän rauhaset sitten olivat, ja ennen kuin Mimmi huomasikaan, lääkäri oli puristanut rauhaset takilleen ja naamalleen (onneksi lääkärillä oli edes silmälasit suojaamassa)... Oli ensimmäinen kerta, kun oikeasti haistoin sen hajun ja oli ehkä karmein löyhkä ikinä, vaikka monia eritteitä olenkin joutunut haistelemaan. Yäk.

Rauhasten tyhjenemättömyyden syyksi epäilen liian vähäistä kuitua ruuassa. Kakka on aina ollut pienen pientä kanin papanaa, eikä kanin jätöksiä kissalta odottaisi tulevan. Tilanne on jo vähän parantunut, kun raksuina on Canagan eikä Power of Nature, mutta pötkömallista kakkaa haikailen edelleen. Pyllyä nyt sitten vain seuraillaan, ja jos näyttää siltä, etteivät rauhaset tyhjene kunnolla, niin palaamme suosiolla lääkäriin tyhjennyttämään ne. (Iltakakan mukana tuli sitten vielä lisää rauhasnestettä hajusta päätellen. Toivotaan, että pyllyongelma oli vain kertaluonteinen.)

"Vink vink. Et palvelija viittis auttaa??"

Näitten toimenpiteitten jälkeen Mimmi pääsi vihdoin takaisin kuljetuskoppaansa, josta ei alunperinkään halunnut tulla ulos, kun tajusi missä olemme. Maastoutuminen kopan perimmäiseen nurkkaan ja itseään lattiaa vasten punnertaminen ei kuitenkaan tälläkään kertaa auttanut, ja Mimmi taitaa jo miettiä pakosuunnitelmaa seuraavaa eläinlääkärireissua varten.

Itselle jäi paha mieli ja "huono kissanomistaja"-fiilis tästä reissusta, kun en ollut aiemmin vienyt Mimmiä lääkäriin anaalirauhasten takia. Jotain ongelmista saattoi kieliä peräpään nuoleminen ja se, että Alfred on ollut hervottoman kiinnostunut Mimmin pepusta pitemmän aikaa. Mistä sitä tietää, vaikka Mauno-madon tarkoituskin oli auttaa Mimmin pyllyä rentoutumaan, mutta tyhmä palvelija ei sitä tajunnut :( 

Anuksesta, ei aunuksesta.

*Mimmille pistettiin Purevax rcp, Alfredin käytössä Nobivac Tricat Trio