Alfredin vuoro

Kuinka ollakaan, alienit tekivät paluun! Tällä kertaa oli laiskajaakon Alfredin vuoro yrittää häätää pienet pahantekijät..

A: "Sehän jäi heti nalkkiin. Mikä tässä nyt oli niin kamalan vaikeeta? Kantsii pitää vaan kieli keskellä suuta, kun meinaa tapp..."

 "Se karkaa!!!"

 "En varmana päästä sitä häviämään niinku Mimmi"

 "Otetaan muukalainen kiinni ja säilötään se punajuuripurkkiin!"

 "KÄÄKKk, nyt se kietoo pienet vihreät kissansyöjärihmastonsa muhun! MITÄ MÄ TEEN??"

 "Kerta kukaan ei auta, ni teen mitä parhaiten osaan eli purasen alienia pehvasta. Hauk."

 "No mihin se hävis?? Oikeelle?"

 "Vai vasemmalle? Mikä oli oikee ja mikä vasen, hei palvelija??"

 "Anna lisää niitä nameja, se olio katosi jo."

Huiputus

Pyysin Mimmiä apurikseni ja lupailin, että tiedossa olisi jotain kivaa. Mimmi oli tietysti heti valmiina mihin vain varsinkin, kun lupasin, että Alfredia ei huolita mukaan...

 M: "Mitäs tää nyt on? Pelkkää mustaa! Vähän niinku olisin Alfredin pääkopassa, hihi."

 "Nuuh, vai onko tää musta aukko?"

 "Mmmhhäää, en saa hajusta selvää! Tää on aivan uutta ja jännää!"

 "Mutta tuollahan mönkii joku ennennäkemätön avaruusolento!!"

 "Onko se E.T., missä Scully??"

 "No mä hoidan tän kerta pelastajia ei näy."

Muukalainen näköpiirissä! Se on Pelottava Alieni verhoutuneena mustaan taikakaapuun! Ei siis E.T. vaan P.A., aivan uusi lajike näillä tienoilla!

 "Mihin se meni? Vasemmalle?"

 "Oikeelle?"

 "KÄÄÄÄÄKKK! Siinä se menee! Mä näen pieniä vihreitä kissansyöjärihmastoja!"

 "Nyt se katos. Hyvä, pysykin poissa meiltä!"

Hetken kuluttua:
 
"Miks minusta tuntuu, että tällä kertaa mua on jymäytetty."

Kisakivaa

Ja miten tähän päätepisteeseen päädyttiin...

Aloitimme lopusta ja kelaamme samantien alkuun.

Hupsu ja tosi höpsö pujottelivat hetki sitten mestarin elkein ja siitäpä se ajatus sitten lähti, kun Sandra meidät kommenttikentässä haastoi kokeilemaan aloittelijan tuuriamme suurpujottelussa. Kumisaappaita ei tolpiksi tosin löytynyt ja jouduimme tyytymään muihin tolppavärkkeihin, eikä haaste juhannukseksikaan ehtinyt, mutta urheilijan sanoin: "parhaani tein - katsotaan mihin se riittää". 

Tässä siis epätarkka video Alfredin ja palvelijan kunnianhimoisesta yrityksestä päihittää parhaista parhaat suihkijat de Puippi ja de Nupperspuikku. Haluamme tosin huomauttaa, että videolla nähtävä suoritus on vasta-alkajan tasoa. Treenasimme pujottelua vain pari kierrosta ennen kuvausta ja ennen tätä päivää ei moisia agilitytolppia ole meillä nähty. Säälikää meitä, köh. :'D

Katastrofi 9 sekunnin kohdalla taisi koitua kohtalokkaaksi virheeksi. Tolppa nurin ja heti alkuvaiheessa! Toinen kierros meni ilman kaatumisia, mutta vönniminen taisi kostautua kierrosnopeuden hidastumisena. Yhteenvetona: hyvin meni, mutta aina se ei riitä.
Kevennyksenä vaihdoimme palvelijan niiskutuksen ja köhimisen tilalle jotain aiheeseen sopivampaa kuunneltavaa. ;)

Joudumme siis tunnustamaan karvaan tappiomme ja antamaan tunnustusta mestareille: uskomaton suoritus Hupsulassa! Jatkamme kuitenkin harjoituksia ja palaamme kisaamaan, kunhan treenikertoja on takana muutama enemmän ja kokemus on karttunut. Ei tämä totta puhuen silti hassummin mennyt ja pujottelu oli molemmista mukavaa puuhaa. Agility menee harrastuksena ehdottomasti jatkoon, vaikkakin kotikutoisella välineistöllä.

"Mun mielestä mä kyllä osasin jo!"

Tuttua ja turvallista

Olemme kehittäneet Alfredin kanssa päivärutiinin. Siihen sisältyy loppumaton määrä naukumista, komentamista, keskustelua ja jonkin verran sohvan raapimista. Lopputuloksena Alfred voittaa ja leikkihetki koittaa, joka kerta. Joskus saan tosin pitää ruokatauon ennen leikkiin ryhtymistä työpäivän jälkeen, sen kompromissin Alfred on toisinaan minua kohtaan suonut.

"Mistäs arvasit että tätä mä halusin"

Pakkomielteisiä kavereita kun ollaan, leluna toimii edelleen se pinkki toukka, pinksu. Pian olemme pulassa, kun toukan vartalo on hiljuksiin katoamassa. Mitä ihmettä me sitten tehdään! (Edellisiä pakkomielteitä olivat mm. narupeli ja muut naruhässäkät, joista olemme sittemmin vieroittautuneet.)

Mihin loppuötökkä on hävinnyt?

Onneksi toukassa riittää silti virtaa, joten seuraavaa aktiivisuutta lisäävää toimenpidettä ei tarvitse vielä miettiä. ;) Mimmikin on innostunut jahtaamaan kaksiosaista ötökkää, mistä pinksu on kauhuissaan ja minä iloinen.

"Kas näin taipuu Alfu, ja Alffu taipuu näin!"

Alfred ei ole pitkään aikaan ollut yhtä aktiivinen kuin nyt pinksun kanssa, mistä olen hyvilläni. Vihdoin löytyi jotain, jolla saa pullukan (<--hellittelynimi) liikkeelle ja kuluttamaan energiaa muuhunkin kuin kiusantekoon. 

"Ketään en kiusaa ikinä."

Ruuvasin muuten kiipeilypuuhun ylimmän tasanteen taas vaihteeksi kiinni. Taso on otettu vanhasta puusta, koska vanhan puun pesiin kapuaminen oli käynyt turhan hankalaksi ahtauden takia. Kangaspäällysteinen taso sopii meidän kissojen tarpeisiin paljon paremmin kuin puinen alkuperäinen taso. Mimmi patsastelee usein ylimmällä tasolla punnerrettuaan (!) itsensä sinne vaikeimman kautta ja onpa tuo yrittänyt tasolla nukkuakin.

"Näin oon ylväänä täällä aina, kukaan mitään mistään putoa!"

Sananmukaisesti yrittänyt, koska kunnolla unessa oltuaan Mimmi putosi kapoisalta tasolta alas. Onneksi vastaan tuli alempi taso ennen lattiaa, jonne ylhäältä on aika pitkä matka.. Tuon kerran jälkeen Mimmi on monesti saanut kuulla varoituksen "älä putoa", kun pötköttää tuolla. Onneksi kolauksen koki onnettomuudessa vain Mimmin itsetunto ja haavereilta vältyttiin. Alfred käyttää ylintä tasoa hyvin vähän ja ehkä ihan hyvä niin. Sellaisia gepardeja on nuo meidän pienet rakkaat marakatit, yhä vain ketteriä kuin kirjahyllyt. <3

"Tää on ainaskin tukeva ja turvallinen pötkötyspaikka"

Tositoimissa

Tiedättekö, mikä on näin hauskaa?

No se, kun saa leikkiä huippuleikin loppuun ilman, että kukaan karkaa etsimään kameraa kesken kaiken. Lakanaleikki on ihan parasta!

Todistusaineistoa ohimenneestä hetkestä

Tämmöinen luisteluleikki onnistuu vain silloin, kun kaikki tähdet ovat kohdillaan. Eli silloin kun lakanat on vastapestyjä ja lattia samoin, mikä on tässä taloudessa aika harvinaista. Leikkihän on siis sama kuin lakananvaihdon yhteydessä sängyssä. Tässä vain luistellaan liukkaalla lattialla, mikä tuo hupailuun vähän lisäjännitystä. ^.^ Mimmi spurttaili onnessaan pitkin lakanaa ja parasta oli, kun heitin vielä paperitolleroa päätyihin. Onni ja ilo tarttui palvelijaankin ja taidammepa harrastaa tätä jatkossakin aina silloin tällöin. Ehkä vielä joskus saan videokuvaakin tohinatytöstä. <3

Kuivaharjoiteltiin myös toista leikkiä. Tässä Alfred on ekspertti.

"Mä tiedän mikä toi on, mä niiin tiedän ton biisin!"

"Näytäs nyt mullekin. Mä osaan ihan ite!"

"Anna jo, mä pelaan mun pikkuisilla tassuillani narupeliä!"

Pikaisen älypelituokion jälkeen narupeli yllätti koukuttuneen pelaajan vielä uudestaan...

"Mitä, eikse peli loppunutkaan vielä?"

M: "What in the world! Se tuli tänne livenä!"

"Anna mä hoidan tän! Mä nappaan sen!!"

Mutta mites tässä näin pääsi käymään! Narunryökäle livahti karkuun ja piiloon. Hyvään piiloon. Ekstrasupermegahyvään piiloon. Ehkä se meni takaisin sinne älypeliin, että muutkin saa pelata? Ainakaan täällä sitä ei ole enää näkynyt. ^.^

Länällään

Raapimatolppa nurin! Kyljellään makaava tolppa on mahtava leikkipaikka, miten meillä menikin näin kauan hoksata se!

"Oon pönkkänä, ettei se vaan kaadu enempää"

"Vaanin ja sit kohta hyppään tosta yli!"

"Nääin, ei kerkee kuvaajakaan mukaan!"

Puuma! Leopardi! Gepardi!

"Ton mä vielä nappaan!"

"Voi miten hauskaa!! ^.^ "

Juu, ostin joku hetki sitten uuden tolpan vanhan tilalle, mutta näköjään vanhakin on jäänyt vielä esille. Onhan tuossa vielä ehjää pintaakin vaikka kuinka ja nämä tällaiset on parhaita raapimiseen. :)

Temppukoulussa

Taisimme vihdoin päästä pikkukärpäsistä eroon. Se vaatikin enemmän ponnisteluita kuin olisin uskonut. "Kädettömiä" ihmisiä kun olemme, kesti vajaan viikon saada lavuaariin uudet tiivisteet edellisten hajottua kummallisesti palasiksi. :D Alfred on suunnilleen asunut vessassa tämän viikon, vaikkei kärpäsiä enää ole näkynytkään. On nuo putkihommat niin kiinnostavia!

Kuvasin pienen videon meidän ylävitos-treeneistä. Ne ei nyt ihan menneet nappiin ja harjoiteltavaa riittää kyllä jatkossakin ja vielä tämän nimenomaisen tempun parissa. :D Alfred on jo jonkin verran jyvällä siitä, mitä sen pitäisi tehdä, mutta kun juuri sillä toisella tassulla annetaan ylävitonen ja tällä videolla näkyvällä tassulla "revitään herkut käsistä". Harjoittelu jatkuu vielä, että saadaan se oikein toimiva tassu käyttöön.

 

"Huh miten rankkaa treenaamista."

Mimmi-mussukka on ollut kiireinen treenatessaan kiipeilylihaksiaan. On aina yhtä hauskaa seurata Mimmin kapuamista tuolin avulla pöydälle tai pöydältä alas. Tällä kertaa tuoli vain oli liian kaukana pöydästä, yleensä kipuaminen kestää kauemmin. Homma näyttää vaivalloiselta, mutta temppuilu on Mimmistä varsin hauskaa, sen verran usein tätä kiipeilyä harrastetaan.

 

"Huh mikä kipuaminen, kylläpä otti voimille."

Kyllä meidän on varmaan jonkunsortin opas näihin treeneihin saatava, mikäli useampiakin temppuja haluamme opiskella. Lähinnä opettaja on pihalla kuin lumiukko. Alfred kyllä tekisi kananamien eteen mitä vain, kun vain joku osaisi opettaa. 

Lisäsin muuten Mimmin ja Alfredin instagramiin (kun "kaikki muutkin" on siellä). Meidät löytää niinkin yllättävällä tunnuksella kuin mimmi_alfred. Nähtäväksi jää, kuinka aktiivisia tulemme siellä olemaan. :)

Vekkuliina

Takan päällä on taas riittänyt lämpöä ja kissat nauttivat siitä yhtä aikaa ja vuorotellen. Ketarat kohti taivasta, välillä päin hormia. Aktivoi näitä sitten..

"Uuuu ku lämmin!"

"Mitäs nyt???"

"Mihin se meni??!"

"MENETKÖS SIITÄ HÄIRIMÄSTÄ!!!"

"Aika likellä ettei mee jo hermot!"

"Vien tän sit ite muualle."

*ärrinmurrin* "Siitäs saat!!"

"Ja tästä! Mums. Oppiipahan olemaan häirimättä mun takkahetkeä!"

Ja leikin jälkeen äkkiä takaisin lämpimään. :D