Yhteistuumin yhtä vastaan

A: "Jaahas, se alkaa taas olla se aika vuodesta, kun noita syötäväks kelpaamattomia rehuja alkaa ilmestyä nurkkiin. Tuu sääki Mimmi kattoon, mitä täällä taas yritetään."

M: "Ei tää taas hyvältä vaikuta. Ei toi palvelija opi mitään ikinä!"

 A: "Paitsi mikäs se tää on, tällasta täällä ei oo vielä ollukaan. Mitä noi valkoset päät on?"

A: "Vaikuttaa mahdolliselta luovuttajalta. Kaktus ilman piikkejä, mikä se sellanen on olevinaan?"

M: "Hivelee hajuhermoja nuo valkoset, voikohan niillä leikkiä..."

 A: "Tälle saa ainaki heittää samantien hyvästit. Muorinkukat täällä ei oo ikään ennenkään menestyny, ni en kyllä usko, että nytkään."

 M: "Juu, ei tuu onnistuun! Miks se edes toi tän."

A: "Miten vähän nää oikeen tarvikaan vettä.. No, ainaki enemmän ku mitä se yks sai ja vähemmän ku se toinen, joka kylpi vedessä monta viikkoa..."

A: "Nythän täällä voi taas hetken aikaa leikkiä viidakon kuningasta, ROaaarRR!"

M: "Painotetaan sanaa 'hetken'. Etkä sä mikään kuningas kyllä oo. Toi karjuntaki oli aika säälittävä.."

 "Mä sentään olen oikea kaktuistyttö!"

 A: "Kaktuistytöistä en oo ennen kuullukaan, kuninkaista sentään oon. Annettaisko tällä kertaa armoa palvelijalle, tää on kuitenki vasta harjotuskierros ennen niitä seuraavia kasveja, jotka saattaa elää kesään asti?"

 M: "Hyvä on sitte. Nää on ennen pääsiäistä selvät, katotaan mitä tänne sen jälkeen tuuaan."

Mitä mä sanoin

A: "Mä niin tiesin tän. Peperomia Schumi Red ei oo sun juttu, ehkei nuo muorinkukat ylipäätään. Se ei missään nimessä ois halunnu olla kuuman patterin päälle, etkä sä ees kastellu sitä koskaan melkein koskaan.

Kuukausi ja yks kasvi on jo poissa, ei noissa lopuissakaan kauaa mene. Yllättävän hyvin oot kyllä pärjänny noitten piileoiden kanssa, vaikka se toinen niistä kasvaaki ylös- eikä alaspäin niinku sen pitäis. Väittäisin, että sitä pitäis ehkä sumutella joskus, koska se maistuu vähän kuivalta.."

Tosiaan, viherpeukalopalvelija onnistui jo menettämään yhden vasta hankkimistaan viherkasveista ja tässä vielä todistusaineistoa:

Tarkempi "ruumiinavaus" tosin paljasti, että tällä kasvilla ei ollut oikeastaan minkäännäköisiä juuria, joten kenen vika lopulta onkaan, ettei kasvi selviytynyt...

Mimmiä ei kasvit kiinnosta, vaan enemmänkin mielessä pyörii huominen vappu ja mahdollisuus riehua serpentiinin kanssa! Saa nähdä, hellynkö antamaan moisia tänä vuonna leikittäväksi. Ehkä ihan hetkeksi, ja valvottuna, koska vuosi sitten serpentiini oli Mimmistä tosi hauskaa. :)

"Muistatkos tämän hetken?! ^.^"

Jos hassuttelupaperia ei heru, Mimmi uhkaa painella teleporttiin ja häipyä ikiajoiksi jonnekin, missä serpentiinejä riittää loputtomiin eikä ilmapalloista ole uhkaa (niitähän siis pitää pelätä, tiedä mitä vielä tekevät ja haisevatkin pahalta).

"Kas näin mä häivyn jos et anna serppua"

Serpentiiniä odottaen toivotamme hulvatonta vappua lumisateista huolimatta! Olkaahan kiltisti, pikku simasuut! ^.^

Viherkäpälät

Tällä kertaa höpsähtänyt on palvelija itse. Jostain syystä keväisin tekee mieli vihertää, vaikka tiedän, että viherpeukalo ei valitettavasti periytynyt tähän osoitteeseen. Vuosi sitten ostetuista kolmesta "helposta" huonekasvista jäljelle on jäänyt riutuva muorinkukka, joka sai tänä vuonna muutaman uuden kaverin. Jospa näistä taas joku selviytyisi hengissä "vaativissa olosuhteissa"...

A: "Jahas, piileoita ja mehiruusuke. Mitäs sä nyt taas oikein yrität, etkö muista miten viimeks kävi?"

"Osaaksää edes hoitaa näitä? Tapat nää kuitenki, aika vaativia lajeja oot valinnu."

 "Nuuhhh.. Tuoksuu tuoreelta. Vielä."

"Kai sulle on sanottu, että näitä pitää kastella? Tää pilea peperomioides on nimittäin jo kuiva."

"Musta vähän tuntuu, että tuut tuputtaan tuolle ruusukkeelle liikaa vettä. Sillä ei oo niin jano."

"No, onnea nyt vaan. Sitä ainaki nuo kasvit tarvii."

Kissojen mielestä parasta tässä höpsähtämisessä on varmastikin yläkertaan ilmestynyt ikkunalauta. Siihen jäi juuri yhden kissan mentävä kolo, josta voi vakoilla pihan tapahtumia ihan uudesta näkövinkkelistä. Naapurin puolen puissa on kesäisin vipeltänyt oravapariskunta, joskohan kissat näkisivät nyt näistä edes vilauksen. :) Yhden kissan mentävä kolo siksi, koska palvelijoiden remontti- ja ruuvaustaidoista(kaan) ei ole täyttä varmuutta ja totesin, että kaipa lauta ainakin yhden kissan painon kestää. :D 

"Tää saint pauliahan on pysyny elossa jo pari viikkoa, historiallista! Hienoa!" -Alfred, kasvitietäjä

Lauta onkin ollut jo kovassa käytössä. Harmittavasti myös laudalla olevat kasvit ovat olleet kiinnostuksen kohteena. Kumma juttu, miten sama kasvi (punaisessa ruukussa) keittiön pöydällä ei kiinnostanut yhtään, nyt laudalla ollessaan molemmat sitä käpälöivät. No, ainakaan omien tutkimusteni mukaan nämä eivät ole hengenvaarallisia lajeja kissoille, vaikka vähän maistaisivatkin. Saa mieluusti korjata, mikäli olen väärässä, googlesta kun löytyi toisiaan kumoavia sivuja pilvin pimein..