Kuvausta vaille valmis

Lähes vuosi sitten Alfred jakoi vinkkejä, kuinka vältellä kameraa ja kuvattavanaoloa. Tällä kertaa kissat näyttävät, kuinka poseerata nätisti. Iän myötä vastustus kameraa kohtaan taitaa pikkuhiljaa lieventyä. Jotain napistavaa silti löytyy...

1. "Näin voi esim. maata pitkin pituuttaan, ja katsoa kevyesti kameran ohi 'kaihoisasti'. Sillehän me ei mitään voida, jos kuvaaja ei osaa tarkentaa kameraansa mun piiiitkään kroppaan.. Huomatkaa, että tässä on myös pehvajumppa menossa."

2. "Luulis, että tämä olisi helppo kuvausasento, kun pötkötän nätisti paikallani. Silti kuvaaja on katkassu mun kropan ja kaunis häntäni jää kuvan ulkopuolelle. Väritkin on mitä sattuu..."

3. "Osaan mä istuaki enkä makoile ihan koko aikaa, vaikka siltä jostakusta saattaa hetkittäin tuntuakin. Minkä mä sille voin, että tää on kameran mielestä pimee nurkka, eikä valkotasapaino oo kohdillaan. Mun turkki kyllä on tasapainossa."

4. "Näin nätisti voi tönöttää, niin saa hienon sivuprofillin. Huomatkaa, että makuualusta kesän alkupuolelta on edelleen hyvä ja käytössä, ton silkkilakanan vaan vois ehkä jo vaihtaa puhtaaseen... Pimeetä on juu. Kantsis harkita sitä salamalaitetta."

5. "Kaunis asento keskellä keittiön pöytää. Valaistuskin on kunnossa, kun valo tulee suoraan yläpuolelta. Mikä voisi mennä vikaan? Jälkimuokkaukset voi tietenkin vetää överiksi, niinkuin varjostuksien suhteen vaikkapa. Ja mites sen kissanhalkaisun kans olikaan. Ja köh, se windowsin valokuvavalikoima ja paint ei oikeestaan oo mikään kunnollinen kuvankäsittelyohjelma.."

6. "Joskus, harvoin, saattaa olla kuvaajalla kaikki tähdet kohdillaan ja se pääsee ikuistamaan tällaisen hetken. Mä olin niin söpönä tuolla kuin mahdollista ja paistattelin kameran räpsyessä ja silloin.. Saapui kuvanpilaaja-Mimmi ja keskeytti mun mallinhommat. Se siitä sitten, Mimmi oikeassa laidassa, var so kuu!"

"No, ehti palvelija ehkä yhen toisen kelvollisen kuvan saada. Ei tuu nimittäin toistumaan nää pönötykset taas ihan hetkeen. Tienattiin näillä mallintöillä jo puolen vuoden herkut, että katotaan sitten sen jälkeen taas uudestaan.

Pus o kram! Niinku miespalvelija varmaan sanoo, kunhan palaa reissultaan..."

Mägöttejä

M: "Kukkuu! Täällä ollaan! Palvelijat katos viikoks kotoo ja tällee mä tervehdin mamia, ku se heräs ekan kotiyön jälkeen. Vähän piti esittää yrmyä, ku sillon ku se tuli ni ei ehtiny, ku piti tutkia matkalaukkua ja outoja tuoksuja, joita tulvi joka puolelta.. Nii ja oli niin ikävä, ettei sillon yöllä viittiny kauaa yrmyttää.

Vähänkö hienosti esitin kuitenki hapanta: sain herkkuaamiaisen, jota tavoittelinkin näyttelylläni! Juoni onnistui!

Hiphei!

Olikin sitten mukava päivä, kun oltiin kotosalla ja saatiin leikkiä ja hellyyttä viikon edestä. Mami oli saanut kuulla, että mä en ollut oikein halunnut syödä mitään ikävissäni ja se sitte tietenki raahas meidät molemmat heti puntarille.. Öh, sanotaanko nyt vaikka niin, että ehkä mä taisin kuitenki syödä ainaki kuivaruokaa sillai ihan sopivissa määrin. Typerä puntari. (No ei Alfredkaan syömättä ollu, pakko laverrella.) 

Missä ihmiset sitte oli? Ainaki ne oli nähny tämmösiä kavereita:

Jostain syystä meitä on nyt kutsuttu "mamin omiksi mägöteiksi" ja berberiapinoiksi, en tiiä miks. Toi näyttää kyllä ihan hauskalta karvaselta ihmiseltä ja näyttää siltä, että toi on ainaki poseerannu ennenki kameroille.
(Palv.huom. Gibraltarin apinoita käytiin kuvailemassa Espanjan reissun aikana.)   

Me ollaan oltu vähän hiljasia myös Alfredin takia. Lavertelen vielä senki, että se on tässä viime viikkoina jyrsiny omaa tassuansa aika pahasti. Mä veikkaan, että se imee itteensä sitä, ku palvelija ressaa.. Palvelijan mielestä se saattaa kyllä olla allergiaakin, mistä noista tietää. No, enivei, tilanne eskaloitu niin pahaks, että Mr. Sensitive (tääki lempinimi on nyt saanu uusia merkityksiä harjainhon lisäksi) sai tötterön päähänsä joksku aikaa. :O Lääkäriin se pääsee, jos haava ei pikapuoliin umpeudu kokonaan.

"Elä mami ressaa, ethän.."

Tötterö on auttanu tosi paljon ku se ei pääse jyrsiin sitä tassuansa ja siihen kasvaakin jo karvaa takasin. Mä oon tykänny jahdata Alfua sen tötterönsä kans, on niiiin hauskaa ku kuuluu aina klonks ku se törmää johonki... (Palvelijaa ei kumma kyllä naurata ja onhan se nyt kieltämättä vähän reppana, raasu.)

Semmosta meille tällä kertaa. Käydään kuikuilemassa teidän kuulumisia heti kun ehditään!"

Kuu kärpäsestä kesään

Ensimmäinen kärpänen pyydystetty ja syöty, tänään! Ihmiset sen pihalta pyydystivät sisätiloihin, ja koska kärpänen taisi olla vielä kevätkohmeessa, Alfred söi sen suihinsa noin viidessä sekunnissa. Ei kerennyt kärpänen sisäilmaa haistella, ei. Ja koska toimitus oli noin nopea, en ehtinyt kaivella kameraa pölykerroksen alta toimintakuntoon. Palaamme siis aikaan ennen kärpästä ja jatkamme tästä harrastuksesta myöhemmässä vaiheessa.

"Tässä sitä vasta haaveillaan kesästä ja kärpäsistä, enää puuttuu se kesä."

Meillä on tässä ollut ihan tyhmiä viikkoja, kun jonkun pitää olla jatkuvasti tienaamassa, eikä ehditä arkisin tekemään oikeastaan mitään muuta. Alfred päätti sitten antaa muuta ajattelemisen aihetta, kun lopetti syömisen kokonaan keskiviikkoaamun jälkeen, oksennettuaan edellisyönä joitain kertoja (5 läjää klo 01.30, läjistä vain yksi matolla!).

"Tällanen olo mulla oli: burp-blaaaggh. :p"

Emo-palvelija huolestui tosissaan, kun miespalvelija oli ehkä ensimmäistä kertaa ikinä huolissaan kissasta. Luojan kiitos torstaina Alfred kuitenkin söi jo pikkuisen annoksen, ja kaupasta kipaistu vehnänoras kelpasi ja luultavasti auttoikin mahakipuihin. Syöminen tapahtui viimetipassa, tuon ruokailun jälkeen olisimme kiikuttaneet pojan jo lääkäriin, jos ruoka ei olisi maistunut. Sen verran nuupahtaneita täällä jo oltiin, että ei kelvanneet herkkunamit eikä narupelit, joihin Alfred on edelleen normaalitilanteessa koukussa.

"Mutta nyt oonki jo ihan fine!"

Nyt tilanne on jo paljon parempi, eikä syömisongelmaa enää ole. Vihdoin hiekkalaatikosta löytyi myös Alfredin kakkoshätä, jota olen odotellut, että saa huokaista helpotuksesta. Tiedä sitten, mikä tuohon syömättömyyteen oli syynä.
Tänään on sitten ollutkin jo ihan kiva päivä, ollaan kärpäsensyönnin lisäksi värkkäilty kissojen kanssa kaikennäköistä. Suurin syy "kaikenlaiseen värkkäilyyn" on varmaan siinä, että yritän vältellä siivousta kaikin keinoin. :D 

"Alamainen hommiin siitä, hophop!!"

Ei kai tässä auta kuin totella, kun Kapteeni Käskee. Sitä ennen, Alfredin päivän mietintä:

"Jos palvelija meinaa huomenna antaa äänensä jollekulle, miten se aikoo jatkossa lässyttää meille??"

- Alfred ja "vähä väsyny" palvelija, lottovoittoa odotellessa

Pöytäliina

Meillä ei ikinä ole ollut pöytäliinaa. Nyt on. :)

Päivä 1, lauantai: Tutkinta

Häntä :D

"Kaikki ennallaan?"

"Hämmentävää."

"Vieläkö tästä pääsee alas.."

"Täälläkin kaikki ennallaan?"

"Kaikki on nähtävästi ennallaan. Hyvä."

Vain kolme jalkaa :O

Kaikki raajat tallessa :)

Päivä 2, sunnuntai: Hyväksyntä

"Pystyy tässä pöydällä vieläki temppuileen! :)"

"Hiiopp, näin!"

"Uuups, jaiks, kiikkerä tuoli!!"

"Täs ei tuu käymään hyvin"

Mimmi-höpöliini on täällä taas! Sekuntia myöhemmin Schmimi tipahti pöydältä tuolille niinkuin arvata saattaa, en ehtinyt kissaa sanoa. Mun höntti mussukka. <3

Laukku+naru=lempileikki

M:
Jokos te tiiätte, mistä mä tykkään ihan hirveesti?

 Mä tykkään

 tästä iänikusesta elämää nähneestä palvelijan työkassista,

 koska sen kanssa tapahtuu välillä jänniä!

 Hih, SIIMAHÄNTÄ! ^.^

 Se tuli laukusta ja mä SYÖN sen! Mmmuummss...

Siis. Syön??

Khöh, se ehti karata.

Siimis tuli takasin, se kiersi vaan laukun ympäri! Aika tyhmä tapaus... Slurps!

Tästä leikistä mä tykkään, päivästä toiseen ja tosi paljon. Vauhdin määrä vain vaihtelee. :)

(Myös Alfred tykkää samasta leikistä, mutta sillä on niin nopeet liikkeet, ettei palvelija ehdi kuvaamaan ja heiluttamaan keppiä samanaikaisesti. Alfu on ihan "raivona" ton siimahännän kans! :D)

-Mimmi

Tyhjäkäynnillä

Kukkuu. Täällä ollaan. Aika vaisu viikko on ollut, pelkkää pärskimistä ja niistämistä, sohvalla röhnöttämistä ja uinumista. Ja töitä, tietenkin.

Koska riehumisleikit on olleet nuhan takia vähän jäissä, on pitänyt kehitellä pikkumajoja. Juoksu- ja hengästymishommissa kissoja on auttanut laservalo, jota palvelija on sohvalta käsin heilutellut.. Normaaleihin ralleihin ei palvelijaa ole tarvittu. Hoitavat sen ihan kaksin, onneksi. :)

"Äkkiä pois ennenku Mimmi hyökkää..."

"Siis mikä tää on"

Olen myös yrittänyt huijata kissoja leikkimään surisevilla leppiksillä, jotka kirmaavat patterin ansiosta lattialla ympyrää. Ei mene läpi, ei kiinnosta. Ihan ensimmäisellä kerralla oli jännää, sen jälkeen ei. Mimmi ja Alfred ovat tietenkin liian fiksuja leikkimään moisilla muoviotuksilla.. ;)

Tavallinen laatikko on ollut tavallista parempi, kun sen käänsi kyljelleen. Mimmin laatikko!

Eilen tuli sentään käytyä paikallisilla joulumessuilla, ilman kissasukkia en voinut poistua sieltä! ^.^
Mimmi ja Alfred saivat tällä viikolla joulukalenterin, ennen meillä ei ole sellaista ollutkaan. Mulla on villi veikkaus, että se on Alfred, jonka suuhun ne herkut katoaa. Mimmi kun ei namusista niin perusta, vai yllättäisiköhän tuo tämän tätin tällä kertaa...

Viikon tärkeimmät

"Tässä taloudessa on palvelun taso selkeästi laskusuunnassa. Jo viikon ajan ollaan saatu aamupalaa vasta kymmenen kieppeillä! Palvelija höpisee jostain talviaikaan siirtymisestä ja että me nyt liioitellaan.. Ollaan sitte jouduttu syömään raksuja niinku etukäteisaamupalaks, että jaksetaan ootella oikeeta ruokaa.

Pöyristyttävää.

Sitte. Meijän raapimatolppa kipattiin nurin! Tuossa se nyt on monta päivää pönöttäny olkkarin matolla. Haettiin meille uusi samanlainen samalle paikalle, missä tuoki oli. Ollaan kuulemma ilmaistu, että sohva on kivempi raapimispaikka kuin vanha tolppa. No tottahan se on, sohvassa on jo säikeet hyvällä mallilla! Kieltämättä vanha tolppa on nyt kuitenki ihan hauska leikkipaikka, ainakin Mimmin mielestä. Kuvassa näkyy myös se kukkapaperi, jonka Alfred sai synttärilahjaks. Ihanan rapiseva!

Ehkä tää on ihan jees ^.^

Sitte. Pitkästä aikaa meille tilattiin uusi laatikko. Mimmi oli kärkkymässä sitä, mutta Alfred ehti varata paikan ensin. Noi tilpehöörit palvelija otti kyllä itelleen, karmeen hajusia olivatki. Alfred halus vielä väkisin haistella kaikki ne sälät erikseen.

"Onkse mun takana."

Laatikko ollaan saatu toistaseks pitää, mikä on kumma, koska yleensä kaikki kiva viedään aina heti pois. Niinku yks imurilaatikko ja sen sisuslootat, mitkä vietiin heti viikon (kuukauden) jälkeen hävitykseen. Uutta imuria ei onneks oo näkyny.

Mitäs naurat?!

On muuten passeli vihreä laatikko! Se on vähän niinku kissojen sohva. Siinä on tassunojat ja selkätukiki! Ja kaikkein parasta on, että se on just sopivan kokoinen röhnöttämiseen.

Tämmönenki laatikko meillä nyt majailee. Se on vähän tylsä. Tavallinen. Mutta ei sitä saa pois viedä, koska tavallisiaki pitää olla.

räpsräps, se sanoo.

Pahinta tässä viikossa oli pakkasen ja kylmyyden lisäks se, että palvelija kaivo eilen salamin taas kaapista! Nyt rupee kuulemma rätiseen. Saapa nähä, ollaanko paikalla ku rätisee. Kamera onki pysyny piilossa melkein koko viimisen kuukauden. Tänään se tuli esiin, mutta siitä oli akku tyhjänä ni ehti aurinko mennä jo piiloon ennenku se oli latautunnu. Me oltiin ihan että 'voi höh'. ;)

Ai niin, hyvää pyhäinpäivää!"
 
-Mimmi & Alfred