Parhaat palat

Mimmi ja Alfred olivat sunnuntain kotona aivan yksinään (miespalvelijan kanssa), kun itse olin kahvittelemassa. Koko konkkaronkka oli vetänyt niin pitkät päikkärit, ettei edes päiväruokaa oltu laitettu tarjolle! Korjasin tilanteen hetimmiten ensin normaalisapuskalla ja jälkiruuaksi tarjoilin Primacatin herkkuja. Sponsorikassista saamamme märkä- ja kuivaruuat jätin suosiolla Pesu ry:n kissoille, koska meiltä ne olisivat kuitenkin päätyneet paikalliselle löytöeläintalolle Mimmin ja Alfredin nirsouden vuoksi. (Lähinnä en itse juuri tällä hetkellä jaksa lyödä päätäni seinään kissojen ruokavalioiden kanssa.)

M: "Nää kaniinirinkulat on ihan hyviä. Pistä pöydälle ni syön siitä, en sormista."

Hetki herkkuja ihmeteltiin ja haisteltiin. Lopulta Mimmi rohkeni maistaa kanirinkulaa ja totesi sen syömäkelpoiseksi! Tuulettelin hiljaa mielessäni saadessamme ehkä vaihtoehdon viljapitoisille nameille, joita Mimmi kaikkein mieluiten haluaisi. Alfred ei vielä ehtinyt keskittymään kaniineihin muiden uusien tuoksujen vuoksi...

Kiskatit yllättivät meidät totaalisesti muistamisellaan! Saimme tuliaiseksi suuren karvaisen hajupallon ja voi miten ihana se on, yhden nimeltä mainitsemattoman herran mielestä aivan vastustamattoman ihana!!

A: "Tuoksuu NELJÄLTÄ neitoselta!! Mmmm..."

 Alfred haisteli Rokkimimmien sulotuoksuja ihan täpinöissään. 

Mimmikin kävi nuuhkimassa todeten, että noin suuri pallo ei voi olla hänestä peräisin. Tuoksut olivatkin aivan uudet! Kuitenkin kissaiset!

"Tuleeks sieltä meille uusia kissakavereita???"

Mimmi vähän säikähti, että joutuu luovuttamaan reviiriään vielä uusille kissoille. Yhdessä valkoisessa pomottajassa on hänelle jo tarpeeksi kestämistä. Pitkällisen varmistelun jälkeen sain Schmimpulan uskomaan (?), että meidän kissakiintiö on täynnä eikä uusia kissoja ole tulossa, niin ihania kuin Purnauskiksen pennut olivatkin ja niin suloisia tuoksuja kuin pallurasta lähteekin.

A: "M-mmm...."

Kiitos tuoksupallosta Pate, Rudi, Eddie, Eppu ja teidän palvelija! Siitä tuli Alffiksen aarre. ^.^ 

Mutta ei tässäkään vielä kaikki. Ehdimme käymään kahvilaanmenomatkalla aiheeseen löyhästi liittyen tiikerikaupassa (tiger, köh) ja voi miten innostuin, kun löysin Alfredille täydellisen tuliaisen!

A: "KARVAMATOJA LÄJÄ! TÄMÄ EKA!!!!"

Olen etsinyt uutta pinkkiä matoa edellisen tultua lopulta käyttöikänsä päähän. Mistään en vastaavaa kuitenkaan ollut löytänyt ennenkuin viime viikolla. Pari matoa nappasin mukaani ennen reissua myös lähimarketista, mutta pitihän leluja saada varastoon useampi, ettei kohta olla taas suru puserossa. Ja kyllä taas hippulat vinkuu matojahdissa!

"JEA! Mutta etsäviittisitsä leikata mun kannuskynnen.."

Alfredin pupillit ainakin on sen verran laajoina, että uskaltaisin väittää ostosteni olleen onnistuneita. Leikkihetki oli pitkästä aikaa tarpeeksi pitkäkestoinen ja riemuisaa kaikista osapuolista (paitsi tietty matosen mielestä).

A: "Jos tuliaiset on tätä luokkaa ni voit mennä uudestaankin johonkin!!"

Näillä matosilla pärjätään taas varmaan puoli vuotta, josko sitten keksisimme jo jotain uutta. ;)

M: "Oiskohan kohta mun vuoro jahdata matoa..."