Leikkihuone

Alas. Mimmi oli porrasmietinnöissään tulossa alaspäin. Mutta että pääsee alas, on ainakin joskus mentävä ylös, ja siitä päästään asiaan. Kävin apulaisteni kanssa yläkerrassa ottamassa kuvan "työhuoneesta", joka pienen muokkauksen jälkeen taisi muuntua kissojen leikkihuoneeksi..

Meillä lainassa ollut sohva lähti työhuoneesta takaisin oikeille omistajilleen ja huoneen järjestystä piti vähän muuttaa. Pientä salapoliisin taitoa käyttämällä selvitin, että se sohva taisi olla Mimmin yöunipaikka (sohvalla ollut karvainen fleece-peitto paljasti :D). Ei tainnut olla taas hyvä homma ollenkaan, että näin suuria muutoksia tehdään. Vastahan tässä aletaan toipua kiipeilypuun siirtymisestä!

Kuten arvata saattaa, kissat olivat innoissaan saadessaan rakkaan kiipeilypuunsa ikkunan alle. Sieltä on erinomaisen hienoa katsella lentäviä lintuja ja ohikulkevia autoja, saattaapa välillä naapurin puissa asusteleva oravakin vilkuttaa ikkunaa kohti.

"Näkyiskö oravaa.."

Nyt ei ikkunasta ehditty sen kauempaa tiirailemaan, kun kerrankin huoneessa tapahtui muutakin..

Häiriötekijä tirppa-tv:ssä

Mimmi sai unipaikakseen laatikon, jonka pohjalle laitoin sen peiton, joka oli jo valmiiksi karvoitettu oikean hajuiseksi. Alfred kävi testaamassa paikan ja totesi nukkuvansa yönsä kuitenkin mieluummin palvelijan jalkopäässä..

"Se oli varmaan Mimmille..."

Mutta entäs Mimmi?

"Siis ei tää oo enää se mun sohva?!"

 Vaikeata on, näköjään.

"Sohva takas. En tykkää."

Parempia aikoja kissoille saattaa kuitenkin olla luvassa, sillä musta vähän tuntuu, että tuo vanha kiipeilypuu palaa vielä takaisin entiselle paikalleen alakertaan. Hienohan meidän uusi puu on, mutta turhaa se tyhjän panttina vie vain (yllättävän paljon) tilaa alhaalta. Ei muuten ole yksi eikä kaksi kertaa, kun olen törmännyt riippumattotasoon makkarista könytessäni.. :p
Puun osto menee kyllä "kaikkien aikojen surkeimmat ostokset kissoille" -top kolmoseen heittämällä! Puu itsessään kyllä on sitä mitä lupaakin: upea, tukeva ja kestävän oloinen, pesät konepestävät ja paksujen tolppien köysi erittäin raapimakelpoista. Ei vaan voi aina onnistua kissojen miellyttämisessä ja taas olen (ehkä & todellakin toivottavasti) hitusen viisaampi siitä, mikä just meidän kissoille saattaisi toimia...

Leffailta

"Arvatkaas mikä ilta mulla jokin aika sitten oli?

 LEFFAILTA! 

Oli jännää.. Piti kattoa pätkä kahteen kertaan, ku eka kerralla ei selvinny ihan kaikki!

Meni monta hyvää kohtaa eka kierroksella ohi, ku palvelija koko ajan hötkyili ympäri pöytää. Kumma juttu, ku ei saa rauhassa keskittyä omiin juttuihin!

"Naakat kaakattaa" oli se elokuvan nimi. Kuvas tapahtumia ihan hyvin, mutta juonta en nyt tässä paljasta, ettei kellekään tuu paha mieli. Vähän pitää elokuvia kattoessa kyllä aina kokeilla, josko linnut lehahtais lentoon, ku vähän hivauttaa niitä.. Mutta ei ne lähe.

Leffa laitettiin pyöriin uudestaan, ja siinä kohtaa siirryin kauemmas kattomaan. Oli muuten ihan hyvä idea siirtyä, koska tuo pehva-alunen alkoki olla jo liian kuuma.. Jaksoin peräti puoli tuntia kuulkaa kyttäillä tuota ruutua!

Vähän aikaa katoin myös toista elokuvaa, mutta se oli aika tylsä.

Tänään täällä kävi jotain pikkusia ihmisiä. En oo ennen nähny ja olin vähän ihmeissään niistä, enkä oikein tienny miten niihin olis pitäny suhtautua. Ja sitte ne rupes vielä heitteleen mun puruleluja! Päätin sitte ottaa mallia Mimmistä, ja pysyin niistä muksuista turvallisen välimatkan päässä. Mimmi meni kylläki ihan saunaan asti turvaan. Niillä lapsilla on kuulemma itelläänkin kaksi kissaa ni ne onneks tiesi, että meitä ei saa kiusata. Palvelija höpisi jostain kummiuksesta.. Jännää oli, mutta kiva oli, ku oma rauha palas takasi."

-Alfred, jota vieraanvaraisuus nyt ramasee