Mimmulin hyvä ja paha päivä

Mimmi kävi eläinlääkärissä tarkastettavana, ja sain vihdoin varmistuksen sille, että jokin aika sitten löytämäni "luomi" (*oma nimitys pahkuralle, koska en muista miksikä lääkäri sitä kutsui) Mimmin viiksien seassa on aivan vaaraton tapaus. Pallero huolestutti myös sijaintinsa vuoksi ja voikin olla, että se poltetaan irti vaarattomuudestaan huolimatta syksyllä, kun menemme hammaskiven poistoon. Tikit huulten lähistöllä kuulostaa ihan siltä, että kauluritötsää tullaan tarvitsemaan. Jonkinnäköinen arpikin mahdollisesta leikkauksesta tulisi jäämään ja sitä tässä juuri mietitään, häiritsisikö tuleva arpi Mimmiä enemmän kuin nykyinen luomi, joka ei Mimmiä vaivaa. Muuten lääkärireissu meni ihan hyvin, vaikka pehvaa taas ronklittiinkin ja tehostepiikki tuikattiin niskaan. 

Olin niin helpottunut hyvistä uutisista, että uskaltauduin ottamaan muutaman kuvan päivän sankarista. (Jotain hyötyä on muuten ahkerasta kuvaamisestakin: valokuvasta näin alunperin tuon luomenkin, livenä sitä ei niin erota.) 

 M: Hus pois, nyt on mun päivä!

 A: No pakko vähän terotella kynsiä...

 M: Munki pitää!

 Mutta mikäs tuolla vilahti?

 Joku supermarsu varmasti!

 Oon aika vikkeläkinttunen, kun on tarvis..

 A: Voi noita amatöörikuvia, hehehee... :D

 M: Ja tämänkö puun ajattelit hävittää?

 Ei saa hävittää mitään, koskaan, IKINÄ! Raapimapaikkoja ei ainakaan ole koskaan liikaa!

Ööö, totaa niinkö, öö ootas.... Piip, piip, piip, piiiip - lähetys vastaanotettu, raju villiyskohtaus tulossa! Lähtölaskenta ralliin alkaa än yy tee...

Tiirasitko turhaan? Näissä kuvissa luomea ei näy. ;)

Mägöttejä

M: "Kukkuu! Täällä ollaan! Palvelijat katos viikoks kotoo ja tällee mä tervehdin mamia, ku se heräs ekan kotiyön jälkeen. Vähän piti esittää yrmyä, ku sillon ku se tuli ni ei ehtiny, ku piti tutkia matkalaukkua ja outoja tuoksuja, joita tulvi joka puolelta.. Nii ja oli niin ikävä, ettei sillon yöllä viittiny kauaa yrmyttää.

Vähänkö hienosti esitin kuitenki hapanta: sain herkkuaamiaisen, jota tavoittelinkin näyttelylläni! Juoni onnistui!

Hiphei!

Olikin sitten mukava päivä, kun oltiin kotosalla ja saatiin leikkiä ja hellyyttä viikon edestä. Mami oli saanut kuulla, että mä en ollut oikein halunnut syödä mitään ikävissäni ja se sitte tietenki raahas meidät molemmat heti puntarille.. Öh, sanotaanko nyt vaikka niin, että ehkä mä taisin kuitenki syödä ainaki kuivaruokaa sillai ihan sopivissa määrin. Typerä puntari. (No ei Alfredkaan syömättä ollu, pakko laverrella.) 

Missä ihmiset sitte oli? Ainaki ne oli nähny tämmösiä kavereita:

Jostain syystä meitä on nyt kutsuttu "mamin omiksi mägöteiksi" ja berberiapinoiksi, en tiiä miks. Toi näyttää kyllä ihan hauskalta karvaselta ihmiseltä ja näyttää siltä, että toi on ainaki poseerannu ennenki kameroille.
(Palv.huom. Gibraltarin apinoita käytiin kuvailemassa Espanjan reissun aikana.)   

Me ollaan oltu vähän hiljasia myös Alfredin takia. Lavertelen vielä senki, että se on tässä viime viikkoina jyrsiny omaa tassuansa aika pahasti. Mä veikkaan, että se imee itteensä sitä, ku palvelija ressaa.. Palvelijan mielestä se saattaa kyllä olla allergiaakin, mistä noista tietää. No, enivei, tilanne eskaloitu niin pahaks, että Mr. Sensitive (tääki lempinimi on nyt saanu uusia merkityksiä harjainhon lisäksi) sai tötterön päähänsä joksku aikaa. :O Lääkäriin se pääsee, jos haava ei pikapuoliin umpeudu kokonaan.

"Elä mami ressaa, ethän.."

Tötterö on auttanu tosi paljon ku se ei pääse jyrsiin sitä tassuansa ja siihen kasvaakin jo karvaa takasin. Mä oon tykänny jahdata Alfua sen tötterönsä kans, on niiiin hauskaa ku kuuluu aina klonks ku se törmää johonki... (Palvelijaa ei kumma kyllä naurata ja onhan se nyt kieltämättä vähän reppana, raasu.)

Semmosta meille tällä kertaa. Käydään kuikuilemassa teidän kuulumisia heti kun ehditään!"

Heikkoja hetkiä

Muistiinpanoja myös itselle. Juju ei saa lukea, Mimmi pyytää! <3

"Taas näitä juttuja." 21.2.2017

Mimmikin kävi sitten lääkärissä. Ei tullut otettua ääniraitaa mourusta autossa, koska olin itse sen verran jännittyneessä tilassa tulevan rauhoituksen takia. Lääkäri totesi suuta katsottuaan, että kyllähän siellä hammaskiveä oli poistettavaksi asti. Mimmi oli heti sisälle päästyään ihan kauhuissaan ja jouduin irrottamaan kopan kannen, että sain tytskän edes esille. Hampaat tutkittiin niin, että Mimmi oli mun sylissä eli taitaa olla turha toivoa, että Mimmi jatkossakaan haluaisi itse tulla syliin.

Odoteltiin paikan päällä, eikä hommassa kauaa kestänyt (puolisen tuntia kai). Kun lääkäri oli valmis ja kutsui meidät huoneeseensa, oli hänen ensimmäinen kommenttinsa "onko Mimmi ollut ihan hyvä syömään?" ja mullahan heti raksutti että mitähän nyt on löytynyt... 

21.2.2017 Mimmin levein haukotus.

Mimmin minimaalinen suu oli tuonut lääkärille yllättäviä haasteita. Suu ei aukea niin paljoa, että se-joku-väline olisi mahtunut suuhun pitämään leukoja erillään. En ole itse tajunnut ajatellakaan moista, vaikka olen kyllä huomannut, että Alfredilla haukotus on paaaljon leveämpi kuin Mimmillä. Ennemminkin olen ajatellut, että Alffilla on "monsterisuu". :D No, eipä tuolle kai mitään mahda eikä lääkärikään siitä sen enempää virkkonut. Oma ajatukseni oli, että saattaahan tuolla suun koolla olla jotain vaikutusta puremisinnokkuuteen (lähinnä sen puutteeseen). Lisäksi Mimmin hampaat on ilmeisesti tosi pienikokoiset.

Hammaskiven lisäksi muita ongelmia ei ilmennyt ja nyt on alligaattorihymy kohdillaan! Yritämme jatkossa pitääkin sen kunnossa, ettei kiveä tarvitsisi ihan joka vuosi poistella. Jujulta saimmekin jo oppia, kuinka hammaspeikko karkotetaan. Jännityksellä lähdemme kokeilemaan harjankäyttöä käytännössä.

21.2.2017 "Eihän tarvi lääkäriin jos istuu selkä suorana?!"

Saman rauhoituksen yhteydessä myös Mimmi-raukan anaalirauhaset tyhjennettiin kunnolla. Jonkin verran ne toimivat itsestäänkin, mutta eritettä oli kuitenkin kertynyt liikaa rauhasiinkin. Mimmi pitäisi saada juomaan vettä entistäkin enemmän, että kakan koostumus olisi vähemmän kuivaa ja enemmän pötköä kuin papanaa. Lääkärin tassuunkin oli tyhjennyksen yhteydessä tarttunut yksi papana, jonka (ja kertomani) perusteella suositteli nesteen lisäämistä ruokaan. Ehdottihan tuo kissojen "suihkulähdettäkin", jos Mimmi innostuisi siitä juomaan. 
(Pitäisiköhän laittaa tilausta nimeltämainitsemattomaan nettikauppaan.. Raksuja en ole vielä jättämässä pois ruokavaliosta, koska lisäravinteiden antaminen on yhtä taistelua Mimmin ja raakaruokavalion kanssa - vain kalsium menee ruuan seassa.) 

21.2.2017 "Nyt riitti."

Lopuksi Mimmille annettiin vielä pieni määrä herätettä, kun sanoin viime rauhoituksen kestäneen lähes yöhön asti. Sitten päästiinkin kotiin, missä odotti erityislämpimäksi asennettu kylppärin lattia ja viltti. Alfred oli kovasti kummissaan ja säpsyi joka kerta, kun hoksasi Mimmin viltin alla. Kummallista, kun toisella oli silmät auki ja siltikään ei ollut hereillä. :(

25.2.2017 "No hei kertoisitko vielä vähän lisää mun intiimialueista."

Huokaisin helpotuksesta, kun Mimmi sai ensimmäisen kerran kakattua perjantaina. Varmasti on pehva hellänä tuollaisen käsittelyn jälkeen, vaikka kipulääkettä toki saikin. Ruoka alkoi maistua samantien, kun Mimmi alkoi heräillä sen verran, että pystyi syömään. Keskiviikkona klo 11 oli lääkäriaika ja neljän-viiden aikaan Mimmi hoiperteli jo kohti keittiötä. Juominen oli haastavaa vielä torstaiaamunakin, veden pinta oli hiukan hukkapiilossa. Nukutuksesta heräilevä kissa on niin suojeltavan piinaavaa katsottavaa, että ihan sydämessä riipii. (Miltähän se tuntuisi, jos kyseessä olisi oma lapsi, voin vain kuvitella) 

Painoa 4,6kg. Seuraava käynti tarpeen mukaan, varsinainen rokotusaika on vasta parin vuoden päästä. Veikkaisin, että seuraavalla kerralla Mimmiä on jo mahdoton saada kantokoppaan, kun aina käy näin kurjasti kun lähdetään johonkin. Nytkin yritettiin jo viime metreillä paeta kopasta jo kotona. :(

"Oliksiinä kaikki jo!!"

P.s. Selvisi sekin, mistä tietää, että Mimmi ei ole ihan teräskunnossa. Yleensä kun sanomme "tuukko sykkyyn", Mimmi kurisee ja kipittää karkuun. Pehva hellänä samassa tilanteessa Mimmi kiepsahtikin vain katolleen ja odotteli rapsutuksia. <3

Keikka kaupungilla

Kahden ihmisen käsialanäyte ^.^

Alfred pääsi jälleen autokyytiin, kun oli vuositarkastuksen aika eläinlääkärillä. Kuskia kritisoitiin kovasti ja koko matkan ajan, miten kyyti olikin niin epätasaista!

Video on sen verran surkea, etten viitsi sitä youtuben kautta ladata. Kuskikin siellä möykkää taustalla. Tässä on kuitenkin tulos siitä, kun kissaa ei totuteta pennusta lähtien matkustamaan, hyvä minä. :p Ei kiinnostaneet kanaherkut tai naruvideot ajomatkalla. Sen verran kaameaa oli olla autossa, että piti keskittyä hengissäpysymiseen ja maukua varuiksi koko ajan... ;)

"Karmee keikka, oon viikon väsyny ton jälkeen!!"

Lääkärissä menikin taas ihan oivasti, kaikki on ok. Ihan pienesti on hammaskiveä havaittavissa, mutta tilanne ei vaadi jatkotoimenpiteitä. Nyt olisikin hyvä aika aloitella hampaiden harjausta, sillä Mimmi joutuu ensi viikolla samaan "rääkkiin" ja aika on varattuna hammaskiven poistoon! :( Suun kunto toki tarkastetaan ensin, mutta todennäköisesti Mimmi sitten samalla reissulla rauhoitetaan ja suu hoidetaan puhtaaksi.

Alfred sai pikkuisen noottia painostaan (6kg). Pitäisi ilmeisesti saada poika vähän liikkumaan, ettei ihan pullukaksi ajan saatossa kehkeydy. Alfredia on vaikea motivoida, kun mikään (herkuton) aktivointi ei tunnu kiinnostavan. Onneksi sentään Mimmin kanssa juoksentelevat ympäri taloa, ettei täällä aivan sohvan pohjalle olla liimauduttu. Alfred ei arvostanut yhtään masunsa kopelointia ja päättikin sähistä lääkärille, että tajuaisi lopettaa hyvän sään aikana. Oli outoa kuulla sähinää, kun ei tuo normaalisti sähise turhia.. (Turhaksi ei lueta fleecepeittomyttyjä, ne on ihan oikeasti vaarallisia ja niille kuuluu sähistä!! :D )

Sitten oltiinkin jo rokotusta vaille valmiita lähtemään kotiin, seuraava rokotusaika on nyt Alfredillakin vasta kolmen vuoden päästä.

Nyt jännätään tosissaan jo Mimmin vuoroa. Steriloinnin yhteydessä Mimmi on viimeksi nukutettu, ja silloin oli tosi surkeaa seurata toisen epätoivoista heräilyä. Ensimmäinen nukutuspiikki ei silloin tehnyt tehtäväänsä, ja toinen annos sai Mimmin nukkumaan turhankin pitkään. Muistaakseni meni myöhään iltaan ennenkuin pystyin antamaan mussukalle aamupalaa. Hirvittää jo valmiiksi tämänkertainen rauhoitus (täällähän ei mitään heräämispiikkejä laiteta). :(
 
Somemaailman Brittikissojen omistajilta kuulin kommenttia, että Alfred näyttää ainakin kuvissa ihan sopivalta, eikä laihduttamisen tarvetta ole.

Lovee sulle, lovee mulle

Meidän iltarutiinit on vähän kaavoihinsa kangistuneet, mutta eipä haittaa, pikemminkin päinvastoin. Palvelija ainakin rakastaa näitä jokailtaisia hellyyshetkiä..

Lovee palvelijalle <3 
Alfred olisi varmaan valmis ylentämään palvelijan Emoksi, mikäli uskomme väitettä siitä, että ihmisen vatsaa leipova kissa pitää tätä ihmistä emonaan..
  

Lovee Alfredille <3 <3 <3 


Tässä rakkauspuuskassa toivotamme lovee myös teidän viikonloppuunne! <3 

_ _ _ _
Rupesin nyt katsomaan Alfun suupielien karvattomuutta (jälkimmäinen video) ja järkytyin, onko meillä nyt allergikko-kissa vai mistähän tuo johtuu. Ennen siinä on kyllä ollut karvoja. Myös ohimot näyttää harventuneen karvoista. Apua. Ja tämä taitaa olla aihe, joka vaatii vähän kissoihin perehtyneemmän eläinlääkärin. :(

Juhlapäivä

Alfred täyttää tänään kaksi vuotta!

Vuoden "virallinen" potretti otettiin takan päältä niinkuin viime vuonnakin ja kyllähän tuosta näkee, että muutosta on vuodessa tapahtunut. Kyllä Alfu olikin pieeeni! <3

"Passikuva"

Alfred, olkoon juhlapäiväsi täynnä rakkautta ja hellyyttä, leikkiä ja lepoa sekä hyvää ruokaa ja hivenen herkkuja!

Mun kultapieni 2v.

Kriittiset mitat:
Paino: 5,9kg, hännän pituus: 25cm, kaulanympärys: 23cm, rinnanympärys: 40cm, tassukoko ja viiksen mitta: tähän hetkeen juuri sopiva ^_^

Kerran vuoteen

Ensin Alfred, sitten Mimmi.

"Onko taaaas pakko..."

"On vissiin..."

Pipuli- ja pukluviikko kissoilla. Onneksi Alfredin "tauti" kesti vain pari päivää ja Mimminkin vointi alkaa olla jo parempi. Jätetään herkut taas vähän vähemmälle, jos niistä menee massu ihan sekaisin (muuta poikkeavaa ei ruokavaliossa ole tapahtunut).

Tilasin eilen ihan vahingossa itselleni uuden objektiivin palkinnoksi työntäyteisestä kuukaudesta. Sain sen jo heti tänään käyttööni ja käyttöä harjoitellaankin vähintään seuraava vuosikymmen...

"Kohde on (edelleen) liian tumma", sanoo kamera.

Onpa testattu Litter Locker perusteellisesti (toimii!) ja tulipa testattua myös kissojen kyky sietää pyllynpesua (hienosti antavat pestä). :)

Mr. Sensitive ja turkinhoito

Herra Hienohipiä ja harjaaminen eivät sovi samaan lauseeseen. Alan olla tuskastunut irtokarvan määrään kotona, kun Alfredia ei vain kertakaikkiaan saa harjata, ei niin minkäänmallisella välineellä. Ajattelin koota yhteen kaikki, mitä on tullut kokeiltua ja onko maailmassa enää mitään, mitä ei olisi jo kokeiltu.

Tästäkin puuttuu vielä Zooplussalta joskus tilattu "harjauskäsine" tmv., jonka heitin aikapäivää sitten roskiin, koska aiheutti kissoissa lähinnä vain paniikkia, jos yritin se kädessä lähestyä niitä. :D

No mutta Alfred, miten olis

pikkuinen Furminointi ja karstaus päälle?

"ET KOSKE NOILLA MUHUN! Sitä paitsi ne on Mimmin!!"

No entäs nää sitten?

"Onko tuo joku vauvojen karsta? Ei onnistu!"

Hei mutta täähän näyttää kivalta, kokeiltaisko edes??

"EI."

Viimeinen toivo: tällasesta siilimunasta moni kissa on tykänny! Sellasetkin, jotka ei niin turkinhoitoapua kaipaa. Jooookooo?!

"Hmm... Ei!"

Huoh. Toivotonta.

Ainoa keino poistaa edes osa irtokarvoista on silittää ja rapsutella Alfredia kostein käsin. Pölisevätpä karvat sitten edes kerralla ja vähän pienemmälle alueelle kuin ilman mitään. Metallikammalla saa muutaman vedon kammata, jos Alfred on tarpeeksi suopealla tuulella moiseen puuhaan.. Toinen kyseenalainen harja on ihan perus tiskiharja, sillä vaan ei tahdo karvat edes lähteä. :D

Ehkä en sittenkään enää ihmettele, miksei mr. Sensitive vain voi hyväksyä valjaita. Niissäkin se on se vatsaremmi, mikä Alfredia ahdistaa suunnattomasti. Meneehän siinä masukarvat ruttuun!

Ainoa totaalisen hyväksyttävä turkinhoitokeino:

Mimmi saa auttaa! <3 

(Pakko vielä mainita, että Mimmi rakastui tuohon munaharjaan ihan täysin! Kuola valui miss Not-so-Sensitiven suupielistä, kun kokeiltiin harjaa ekaa kertaa ^.^ )

Aunuksesta

Vastahan kirjoitin Alfredin eläinlääkärireissusta, ja nyt oli jo Mimmin vuoro käydä tutkittavana ja rokotuksessa. Piikki (joka uusitaan kolmen vuoden päästä)* oli tällä kertaa se käynnin helpoin ja nopein osuus...

"Onko pakko paljastaa ihan kaikki??"

Mimmi 2,5 vuotta. 4,5kg. Rinnanympärys 38cm, kaulanympärys 18-19cm. (nämä mitat otin ihan itse kotona jotain tiettyä tarkoitusta varten joskus tässä lähiaikoina).

Hammaskiveä Mimmille oli kuulemma jonkin verran ehtinyt jo kertyä ja lääkäri ehdotti hampaiden harjauksen aloittamista, mikäli Mimmi siihen on millään suostuvainen. Voin kyllä melkein veikata, että hommasta ei pitkällä aikavälillä tule mitään, mutta kokeillaan kuitenkin, miten homma lähtisi sujumaan.

Ongelmahan on se, että Mimmi ei pureskele oikeastaan mitään ruokaansa. Sama minkä kokoisina paloina ruuan tarjoilee, ruuanpala nielaistaan maksimissaan parin puraisun jälkeen ehjänä. Lääkärin tarjoamat raksutkaan eivät siis luultavasti olisi auttaneet, tuskin niistä on apua ehjinä nieltyinä. Ostin nyt suuhygieniageeliä, jota kokeilen laittaa Mimmin ikeniin, kun hetki on sopiva. :p Lisäksi merilevää tarjoillaan tästä lähtien säännöllisemmin kuin tähän asti, auttoi se hammaskiveen tai ei.. Tilanne ei ollut vielä kuitenkaan niin paha, että hammaskivi olisi pitänyt poistaa samantien, mutta luultavimmin hammaskäynnille joudutaan jo ensi vuonna ellei aikaisemminkin.

"Aiot sitten ihan tosissaan kertoo tämänki häpeällisen jutun?"

Ikään kuin hampaiden ronklimisessa ei Mimmin mielestä ollut jo tarpeeksi katastrofia yhdelle päivälle, seuraavaksi pyysin vilkaisemaan Mimmin hännän alle. Olen miettinyt, toimivatko Mimmin anaalirauhaset ihan normaalisti, kun pyllyssä on näkynyt mustat pisteet molemmin puolin. Täynnähän rauhaset sitten olivat, ja ennen kuin Mimmi huomasikaan, lääkäri oli puristanut rauhaset takilleen ja naamalleen (onneksi lääkärillä oli edes silmälasit suojaamassa)... Oli ensimmäinen kerta, kun oikeasti haistoin sen hajun ja oli ehkä karmein löyhkä ikinä, vaikka monia eritteitä olenkin joutunut haistelemaan. Yäk.

Rauhasten tyhjenemättömyyden syyksi epäilen liian vähäistä kuitua ruuassa. Kakka on aina ollut pienen pientä kanin papanaa, eikä kanin jätöksiä kissalta odottaisi tulevan. Tilanne on jo vähän parantunut, kun raksuina on Canagan eikä Power of Nature, mutta pötkömallista kakkaa haikailen edelleen. Pyllyä nyt sitten vain seuraillaan, ja jos näyttää siltä, etteivät rauhaset tyhjene kunnolla, niin palaamme suosiolla lääkäriin tyhjennyttämään ne. (Iltakakan mukana tuli sitten vielä lisää rauhasnestettä hajusta päätellen. Toivotaan, että pyllyongelma oli vain kertaluonteinen.)

"Vink vink. Et palvelija viittis auttaa??"

Näitten toimenpiteitten jälkeen Mimmi pääsi vihdoin takaisin kuljetuskoppaansa, josta ei alunperinkään halunnut tulla ulos, kun tajusi missä olemme. Maastoutuminen kopan perimmäiseen nurkkaan ja itseään lattiaa vasten punnertaminen ei kuitenkaan tälläkään kertaa auttanut, ja Mimmi taitaa jo miettiä pakosuunnitelmaa seuraavaa eläinlääkärireissua varten.

Itselle jäi paha mieli ja "huono kissanomistaja"-fiilis tästä reissusta, kun en ollut aiemmin vienyt Mimmiä lääkäriin anaalirauhasten takia. Jotain ongelmista saattoi kieliä peräpään nuoleminen ja se, että Alfred on ollut hervottoman kiinnostunut Mimmin pepusta pitemmän aikaa. Mistä sitä tietää, vaikka Mauno-madon tarkoituskin oli auttaa Mimmin pyllyä rentoutumaan, mutta tyhmä palvelija ei sitä tajunnut :( 

Anuksesta, ei aunuksesta.

*Mimmille pistettiin Purevax rcp, Alfredin käytössä Nobivac Tricat Trio

Autoilemassa

Alfred pääsi tänään ulos talosta, kun oli aika käydä eläinlääkärin juttusilla. Edellisen kerran kävimmekin lääkärissä viime keväänä, kun kissapolon palleroiset poistettiin. Jo matkan aikana kävi erittäin selväksi, että ainakin keuhkot Alfredilla on kyllä kunnossa, sen verran mahtipontista huutoa saimme kuulla koko matkan ajan. Onneksi matka ei kestänyt kymmentä minuuttiakaan..

"No mitä, mä nukun täällä nyt!"

(Meillä ei onneksi ole vaikeuksia koppaan menemisen kanssa...) 

Automatkaan verrattuna itse lääkärireissu oli Alfredin mielestä jopa hupaisaa. Rohkeasti Alfons tuli heti ulos kopasta eikä millään olisi halunnut pöydällä pysyä. Kaikkea kiinnostavaa ja mielenkiintoisia hajuja olisi ollut huone täynnä! Pari kertaa kolli ehtikin lattialle hypätä, mutta katsoin parhaaksi nostaa karkulaisen samantien syliin, koska huoneessa oli monia monia piilopaikkoja, joista kissaa ei olisi ihan heti saanut pois..

"Joko mennään, mää laitan jo tän oven kii?"

Sielläpä sitä sitten tönötettiin ja oltiin tutkittavana ja kaiken kukkuraksi vielä lyötiin piikki niskaan. Ronklattiin tassut, kuunneltiin sydän, tarkastettiin silmät, suu, korvat ja karvat. Puntarille ei tarvinnut, lääkäri luotti sanaani, että Alfred painaa tällä hetkellä 5,4kg. Tuomio oli, että meillä on A-luokan kissa! Hampaista saatiin erikoismaininta, ovat ihan priimakunnossa. Veikkaisin, että aktiivisessa käytössä olleella nystyräpallolla on osuutensa asiaan. Lääkärikin meinasi, että tekee varmasti hyvää ikenille. :) Tuli myös puhetta kissojen pureskelusta, niillä kun on kuulemma luontainen taipumus olla pureskelematta kunnolla ruokaansa. Mimmin kohdalla tämä tieto ei kyllä yllättänyt, mutta että hiirestäkin purraan vain pää irti ja loput nielaistaan suunnilleen ehjänä, yäk. :D 

M: "Ai nytkö sut viiään. No, morjens, pärjäile!"

Mitään suurempaa häikkää ei siis todettu, eikä meillä moista epäilyä ollutkaan. Biotiinia kävin kuitenkin heti hakemassa lääkärin suosituksesta, kun molemmilla kissoilla on kuivat anturat. (Veikkaisin, että kuivuus johtuu ihan meidän kuivasta huoneilmasta.) Biozinkiä ovat kyllä syöneet, mutta kokeillaan nyt ihan eläinten versiota, josko siitä olisi enemmän apua. Myös Alfredin massupussia tunnusteltiin siihen malliin, että olisi kuulemma hyvä, jos paino ei tästä paljoa enää nousisi. Kuntokuurille joudettais kyllä ihan koko sakki! Kotiin päästyämme Alfred sai tietenkin herkkuja hienosti sujuneesta reissusta, vaikka kotimatka menikin samanlaisen maukunan kourissa kuin menokin. Oon ylpeä pikkuisesta :)

"Toitte sen sitte takasi. En tuu täältä ehkä ikinä pois."

Eläinlääkärinä meillä toimii kunnallinen lääkäri, jolla on yli 30 vuoden kokemus alalta. Hänen suosituksestaan seuraava tarkastus- ja rokoteaika on jälleen vuoden päästä, virallista tietoa uudistuksesta kun ei ollut hänelle asti vielä tullut. Muutoin rokote suojaa kolmekin vuotta, mutta kuulemma kissanuhan osalta tehoste tarvitaan vielä vuosittain. Parempi mieli itselläkin toki näin nuorten kissojen kanssa, että tarkastetaan vuosittain kissojen vointi vähän tarkemmin. 50 euroa mielen huojennuksesta ei ole hinta eikä mikään. :) Toukokuussa onkin sitten Mimmin vuoro...

Miss Karvanakki ja viikon maja

Raakaruokailun aloittaminen sujui tähän viikkoon asti liiankin malliikkaasti, ruokakupit eivät ole ikinä olleet näin nopeasti tyhjinä ruuanannon jälkeen. Molemmat kissat ovat mukisematta syöneet kaiken tarjoamani lihan ja lisäravinteet, eikä nirsoilusta ole ollut tietoakaan. Tällä viikolla sitten ensin Alfred alkoi nirsoilemaan ilmeisesti broilerin kivipiiraa, ja Mimmin ruokahalu katosi hetkellisesti.. Alfredista en ollut huolissani, kun mahastansakin näkee, että poika on kyllä riittävästi ollut ruoka-aikaan kotosalla. Nyt, kun samaa ruokaa tarjotaan nirsoilusta huolimatta, sapuska kelpaakin taas jo ihan hyvin. Piti vain varmaan kokeilla, josko täältä saisi jotain muuta välillä..

Minustako kirjottelet?

Mimmin jo hiukan paremmin tuntien osasin jo odottaa oksennuksen tuloa, eikä tyttö pettänyt odotuksiani. Ensimmäinen puklu osui nätisti puklumatolle (=olohuoneen matto), mutta toinen okso yllätti kai Mimmin itsensäkin. Siinä onkin tämän päivän puhdetyö saada kylppärin matto ja omat työvaatteet pestyksi, kun Mimmi pulautti sievästi kylppärin tason päälle (jossa myös vaatteet olivat) niin reunalle, että mähmää valui kaapistoa pitkin lattialle ja matolle asti.. Ihanata.

Nyt Mimmi syökin sitten kissanmallasta kuurina muutaman päivän, että saadaan karvat ulos jotain reittiä pitkin. Onneksi mallas kelpaa herkkuna suoraan sormesta nuoltuna.. Tilanne on toistunut sen verran usein, että karvanakki sieltä suurella todennäköisyydellä pyrkii pois. Uloskulkeutumista saattaa vaikeuttaa (en tiedä, en ole asiantuntija) raakaruuan pieni määrä kuitua, joka voisi ehkä helpottaa karvojen liikkumista. Nyt suolessa ei varmaan ole yhtä paljon liikkuvaa "materiaalia" karvojen lisäksi.. Lisäpsyllium ja mallas kuitenkin toivon mukaan riittävät nakin ulostautumiseen.

Olo Mimmillä ei kuitenkaan ole tuskainen, kun vauhtia riittää ja muutenkin kaikki ruumiintoiminnot ovat normaaleita noita paria puklua lukuunottamatta. :)

Tuimana :D

Tällä viikolla meillä on jahdattu kärpäsiä, jotka tunkevat itsensä ikkunan väliin. Raotan lasia sen verran, että kisut pääsevät kärpäsjahtiin. Alfred voisi tuijottaa kärpästä katossa ikuisuuden ja onkin alkanut maukumaan apua saadakseen kärpäsen alemmas. Mimmi puolestaan kyllästyy odottamaan aika nopeasti ja siirtyy suosiolla muualle, kun Alfred kuitenkin lopulta öttiäisen nappaa.

Ja se maja. Maja oli pystyssä monta päivää, vaikkakin ensimmäisen yön aikana sitä joutui kyllä vähän muokkaamaan. Olin kaatanut toisenkin kiipeilypuun lattialle ja peittänyt sen viltillä enkä illalla ajatellut yhtään, mitä yöllä voisi tapahtua.. Kissat aloittivat mahdottoman älämölön, kun eivät päässeetkään normaaliin tapaansa katsomaan ikkunasta ulos. Pakkohan puu oli sitten yöllä käydä nostamassa oikeaan paikkaansa, että pääsi takaisin unten maille. Siis mieheni sen raapimapuun kyllä nosti, itse nukun yöni kuin tukki... :D

Majan riisuttu versio

Tämä maja oli kissojen mielestä ehkä kaikkien aikojen paras! Olihan siinä alunperin kolme kerrosta ja erilaisia rimpuilumahdollisuuksia. Nukkumapesätkin piti sitten ottaa takaisin nukkumakäyttöön ja viltit siirtyivät vähän alemmas.

On hauska katsoa, kun kissat jahtaavat toisiaan ja syöksyvät majaan ja sieltä ulos! Kummasti saa kisuleihin vähän vipinää, kun väkertää jotain uutta. :)

Surusilmän päikkäriaika käsillä

Majojen teko on kyllä kaikkien kannalta näppärää. Siinä kohtaa ei mitkään keppilelut tai muut leikit ihmisen kanssa kiinnosta, kun saa riehua ihan kunnolla kissakaverinsa kanssa ja näin ihmiset saa hetken värkätä hyvällä omallatunnolla jotain muuta. :)

Kuinka usein teillä karvanakkeillaan? Alfred ei olekaan vielä moista kokenut, olisikohan ruohon syönnillä osuutensa asiaan..