DIY osa 1: Kissan onkilelu

Uusi postaussarja kertoo helppoja ja halpoja vinkkejä kissan viihdyttämiseen. En osaa sanoa, tuleeko sarjaan lisää osia ja milloin, mutta aina välillä tulee näitä "loistoideoita", joita kissat joko vihaavat tai rakastavat. Tällä kertaa keksintö on jakamisen arvoinen.

Uutta onkilelua varten tarvitset vain vanhan onkilelun narullisen varren, josta itse lelu on jo eliminoitu. Näitähän kertyy, koska monet kauppojen onget hajoavat hyvin nopeasti käytössä. Meidän suosikki on onki, jossa on erityisen pitkä varsi.

Muokattu onkilelu saa Alfredin salamaakin nopeammaksi, eikä pitkä poika mahdu vauhteinensa edes kuvaan!

 Takajalkojen asennosta toivottavasti huomaa, että hauskaa on!

Vauhtia riittää enemmän kuin aikoihin! Viuh viuh, sanoo teltta, kun Alfred suihkii sen läpi jahdatakseen mysteerilelua.

Lady Mimmikin havaitsi jotain erikoista. Jotain rapisevaa ja kahisevaa.

Vastustamatonta! Tämä saalis on saatava nalkkiin!

Nyt on tosi kyseessä, kun edes Mimmero ei mahdu kuvaan!!

Kaikennäköiset valelelut peittävät lattia-alan ja se oikea leijuu hieman kauempana, erottaako Mimmi oikean väärästä, osuuko antura koukkuun...??

Supersaalistaja onnistuu, tietenkin!

Täydellisen leikkihetken jälkeen Mimmi näyttää tältä.

Ja se onkilelu, se näyttää tältä:

DIY: Kissan onkilelu. Repäise sopivankokoinen pala (leivin)paperia, ryttää se tolleroksi, avaa tollero ja solmi vanhan onkilelun naru paperinpalaan kiinni. Valmis leikkeihin! ^.^

Pönöttäjä

Luulin haluavani pönötyskuvia kissoista ja nyt sain sellaisen otettua. Kas tässä.

Mimmi pönöttää eläinten viikon kunniaksi.

Mutta koska pönötys on oikeastaan aika tylsää, päätimme palata normaaliin ja julkaista myös ne pönötyksen jälkeiset otokset.

M: "Hei sun heiluvilles ja enkai mä näytä paksulta tässä turkissa?"

 "Mikäs se heiluville muuten on? Liittyykö tähän jotain, mitä mä en haluu tietää..."

 "Tää ei ainakaan heilu kohta enää!" 

Eläinten viikko alkoi torstaina kissojen kannalta surkeissa merkeissä, sillä päätin juuri kyseisenä päivänä IMUROIDA. Miten käsittämätöntä ja väärin!

Onneksi imuroinnin aiheuttama mielipaha unohtui nopeasti leikin tiimellyksessä ja loppujen lopuksi olimme kaikki hyvällä tuulella. Seuraavat päivät mennäänkin tällä meiningillä:

*tirsk*

Hauskaa loppua eläinten viikkoa! ^.^

Eläinten viikon (4.-10.10.) teemana on tänä vuonna lemmikkieläimen vastuullinen hankinta ja omistajuus. Lue SEYn koululaisille suunnattu esite tärkeästä aiheesta täällä.

Pinkki ötökkä osa 2

Ikivanha sudenkorento päätti tiputtaa siipensä ja korennosta kuoriutui toukka. Ei välitetä siitä, mitenpäin muodonmuutoksen tulisi oikeasti tapahtua. ;) Alfredin mielestä toukka on maailman paras lelu, miljoona kertaa parempi kuin alkuperäinen surenkorento!

Se lähestyy!

HAHAA!

Leikki jatkuu ja jatkuu...

 

Pakollinen välikaaputus

"Mihin mä tän kuskaan ettei se karkaa"

ja jatkuu..

 kunnes voimat ehtyvät, mutta ei millään malttaisi lopettaa.

"Viimeisillä voimilla...Äängh."

"Ok. Valmis."

Tässä kohtaa pinkkinä pysynyt toukka painelee jemmalaatikkoon, josta sitä on monta kertaa päivässä mau'uttava ajojahtiin. :)

"Oisko pinkin ötökän ulostuloaika?"

Joskus niillä pienimmilläkin muutoksilla on valtavan suuri merkitys.

(Mimmi on samaa mieltä muutoksista, eikä niin hyvässä mielessä. "Miksi ihmeessä ihmiset menee vaihtelemaan huonekalujen paikkoja, siinä menee kissaparan pää ihan pyörälle ja on pakko mököttää viikko tai pari. Ainakaan en suostu valokuviin. :("

Poks, räks ja kääk

Sellaisia ääniä kuului (tai sitten ei), kun läppärin näyttö simahti. Katsoin "kissojen salaiset elämät" ja sen jälkeen koko näyttö vilkkui sinisenä. Kuusi vuotta elämää koneelta toiselle ja taas jatketaan. Uusi näyttö on ihan erilainen kuin edellisessä iänvanhassa rouskukoneessa, joten kuvien kanssa on vähän kriiseilty. Suorastaan voisi väittää, että kävin läpi pikaisen blogikriisin suttuisten ja tummien kuvien takia. No, toivotaan, että tästä lähtien kuvien laatu paranee eikä heikkene entisestään (kummassa koneessa näyttö onkaan oikeassa?!) ja positiivinen juttu oli se, että ainakin koneen hajottanut kissaohjelma oli hyvä. ;)

Mimmi oli taas "Schbibi-tuulella" ja keikisteli hyväntuulisena leikin tiimellyksessä. Tähän asemaan päädyttiin tietenkin saalistamalla..

M: "Mikäs se siellä piileksii?"

 Kyyry - perän hetkutus - pupillien laajentuminen ja... Zyppy!!

Ohhoh miten pitkät kynnet, mutta huomaa myös viikset ;)

M: "Tsädäm! Se on kiinni ja pysyy! Paitsi palvelija, viittisiks heittää sen lattialta mulle uudestaan..."

Myös Alfred joutui kuvanmuokkauksen koekaniiniksi.

"Voihan sen epätarkkuuden näinkin yrittää korjata.."

Koekaniini ei ole tyytyväinen työnjälkeen ja vaatii roimaa palkankorotusta, jos joutuu jatkossakin esiintymään julkisesti epäedukseen.

Neuvottelut jatkuvat, koska mitään ei voida taata.

Laiskamadon matoleikki

Palvelijan tarjoamat aktivoinnit eivät tällä hetkellä kiinnosta pätkääkään. Vielä vähemmän, jos kamera käy. Kamera onkin käynyt viime aikoina toivottoman vähän. Asiaan kaivataan muutosta pikimmiten, viimeistään luonnonvalon lisääntyessä.

Joulun kohokohtana olivat tietysti Mimmin ja Alfredin saamat joululahjat. Kiltteinä olivat taas olleet, kuinkas muuten.

"Hoohhoiii, pitäskö sitä herätä hetkeks.."

Innostunutta porukkaa

Lahjapaperin sisältönä kissinminttuuu ja virmajuurta

Kissat saivat varapalvelijoilta joulupukilta ruokaa ja meiltä tontuilta leluja ja herkkuja. Täydellistä. :)

"Täydellistä joo paitsi herkkuja ei oo herunu sen kalenterin jälkeen. :("

Vuosikin vaihtui totuttuun tapaan. Kissat eivät olleet rakettien poksumisesta millänsäkään, kunnes naapuritalon asukkaat räjäyttelivät pomminsa tuossa kadulla. Mimmin piti sitä päästä katsomaan ja kuuntelemaan puolen yön jälkeen, toki turvallisen välimatkan päästä yläkerran kaiteiden välistä. Onneksi naapurit eivät tällä kertaa osuneet meidän kattoon...

Vuoden 2018 tavoite olisi vähän seurailla kissojen kuluja ja mahdollisuuksien mukaan vähän pienentää ruokakuluja. Pikaisen laskutoimituksen tein ja sen mukaan meillä menee pelkkään märkäruokaan n.50e/kk per kissa, eikä meillä ole edes mitään erityisruokavalioita. Siihen kuivaruoka ja hiekat plus muut härpäkkeet päälle niin alkaa kuulostaa suurelta summalta. Zooplus taitaa kutsua enenevässä määrin.

Kaikesta huolimatta on väistämätöntä, että tässä mennään jo valoisampia aikoja kohti, mistä olemme todella kiitollisia. Parempaa ja leppoisampaa tätä vuotta odotellen ja kaikille toivottaen,

Mimmi & Alfred ja palvelija

(Oliver voi jo paremmin, kun lääkitys saatiin kohdilleen. <3)

Round II / Missio

Meillä on tänä vuonna ilmeisesti joku missio saada onnistunut joulukuva. Eilen pidimme uusintakuvaukset hieman eri rekvisiitalla. Tälläkään kertaa kaikki ei sujunut ihan niinkuin piti, alkaen salaman pattereiden loppumisesta heti alkuunsa. (Huomio itselle: varmista kaluston toimivuus ennen kuin teet mitään muuta...)

Mimmi ja Alfred pitivät huolen, että kuvaukset jatkuvat tämän toisenkin session jälkeen. Vaikka toki näistäkin kuvista voisi valikoida vähän erilaisen korttikuvan.. ;) 

M: Tää lamppu on vähän vinossa, mä korjaan! Hups. Hei Alfred mihin sä meet??

A: Tässähän mä. Joko niitä herkkuja tippuilee? Mikäs ton kuusen tilanne on, pallot vielä puussa kiinni?

M: Joojoo mut tää lamppu....

M: Okei, sun vuoro. Tee kaikkes!

Pari kuusenkaatoa myöhemmin...
A: Mums.

(Tässä kohtaa palvelijalle tuli kiire saada koriste Alffilta. En suosittele kuusileikkejä mikäli kissa on supernopea ja arvaamaton *toisin kuin Alffis* liikkeissään.)

M: Noniin mä oon söpömpänä ku koskaan täällä, ota se kuva!
A: Kuivattuja lihaherkkuja, nams......

A: Noniin, mä tapitan nyt nätisti täällä, ota se kuva jo!
M: Pah. Mulle riitti.

Kun kamera oli jo sammuksissa, Mimmi palasi takaisin. Kuvaussession saldona oli yksi kappale hajonneita kuusenpalloja (piti repiä siitä katkennut naru irti). Uskalsin heittää pallon Mimmille leikittäväksi, se kun ei suuhunsa mitään normaalisti laita.

 M: No nyt! Mun lempparitouhua!

M: Jee, tarttuu kivasti kynsiin kiinni! Jatketaanhan taas uudemman kerran tätä leikkiä!

Juu, jatketaan. Ainakin niin kauan kun kaikilla osapuolilla on hauskaa. Ja kaikkein hauskintahan on silloin, kun typerät koristeet on viety pois ja jäljellä on enää liukuva päiväpeitto ja pingispallo tai paperitollero.


Tänä vuonna en ehtinyt panostamaan joulukalenteriin blogissa, mutta ehkäpä joku muu sellaisen on väkertänyt. Jännityksellä odotamme huomista, kun ekat luukut kalentereista aukeaa. :)
Ai niin, Mimmi - pian 4v. - maistoi kuvauksissa ihka ensimmäistä kertaa uutta herkkupalaa: kylmäkuivattua beeffiä. Taisi ollakin hyvää, kun saalisti useammankin murusen. ^.^