Lentävä matto

Torstaina oli vuorossa aktivointiviikon päivä kaksi ja tekstiilipäivä!

"Ei nyt, ehkä illalla?"

Päivän touhuilut suoritettiin tällä kertaa illalla, ja arvatenkin meno oli hiukan vaisuhkoa, ainakin aluksi. Sain Mimmin ja Alfredin heräilemään lähtemällä hiissaamaan makkarin pientä räsymattoa ympäri asuntoa. Pian minulla olikin jo yksi valkoinen karvapallo maton kyydissä, ja hetken päästä kaksi vielä hieman uneliasta kattimattista istui lentävällä matolla..

Matto liiteli makkarista keittiöön ja taas takaisinpäin, välillä palvelija piti kiinni maton toisesta päästä ja välillä toisesta ja välillä matto lensikin eteiseen. Parasta lentävässä matossa on ympäriinsä pyöriskelevät maton hapsut, joita voi jahdata samaan aikaan, kun lennellään! Matto lensi välillä vauhdikkaasti, välillä meno hidastui siksi aikaa, että palvelijan hengitys tasaantui, ja sitten taas mentiin..

Mattoleikkejä helmikuussa 2015

Kun heittäydytään ihan villiksi, voi toinen kissoista vilahtaa maton päältä sen alle samalla, kun matto liikkuu. Maton alle pujahtamisen jälkeen tehtävänä on päästä vielä toiselta puolelta ulos, mikä on kapeahkolla lentoväylällä tarkkuutta vaativa tehtävä, varsinkin kun kaverus kyttää matolla koko ajan suorituksen onnistumista!

Tekstiilipäivän päikkäripaikka on tietenkin puhtaan pyykin seassa!

Tauon jälkeen tekstiilihommelit jatkuivat ja vuorossa oli lakanoiden viikkaus! Tämä on myös molemmista kissoista äärimmäisen hauskaa, ja nytkin molemmat änkivät itsensä lakanan sisään jo ennen kuin viikkausta oltiin edes aloitettu. Siellä sitä sitten keikuttiin ilmassa ja maassa, välillä Mimmi pyörähti jo kuperkeikan, kun heilahdus oli niin kova. Siinä meinasi kissoilla mennä jo pää pyörälle ja vauhtia hiljennettiinkin hieman Mimmin käskevän kurinan ohjeistamana.

Lopulta lakana pysyi vain lattialla, ja siinä kohtaa on Mimmin vuoro loistaa. Mimmi harrastaa (kaksinkerroin taitetun pystysuunnassa olevan) lakanan sisällä syöksymistä reunasta toiseen kuin nettivideoilla konsanaan. Palvelijoitten varpaat olivat jo vaarassa, jos ne olivat liian lähellä sisään- tai ulosmenoaukkoa... Syöksyilyä harrastettiin hetken aikaa, ja sitten Alfred änkesi vielä lakanapussukkaan. Hetkisen siellä tasattiin hengitystä, kunnes palvelija päätti, että aktivointi oli siinä ja että lakanan voisi vihdoin viikata kaappiin. Tänään nauroin, kun näin lakanan pilkottavan vaatekaapin ylähyllyllä; siinä on enemmän karvoja kuin ennen pesua.

"Saako nyt jo vähän relaksoitua?"

Torstain aktivoinnit suoritettiin siis ilman kameraa, mikä oli puuhaan nähden meille ainoa oikea ratkaisu. :)

Vielä pieni sniikpiik perjantain touhuihin:

Mitähän seuraavaksi... ;)

Menin sitten kalibroimaan läppärin näytön, joten kuulen mielelläni, jos värit näyttää olevan pahasti pielessä :D