Alffilla on asiaa

A: Olisikohan meillä Teillä hetki aikaa keskustella kissa-asioista?

Asia on tärkeä ja se koskee kaikkia kissoja. Haluaisimme muistuttaa, kuinka ehdottoman tärkeää on ehtiä levätä tarpeeksi myös kesällä. Tiedämme, että kärpäset ja kaikki muut öttiäiset valtaavat taas mielen ja on vaikea keskittyä muihin puuhiin niiden saalistamiselta, mutta tehkäämme kaikkemme!

Tässä siis Mimmin yksinkertainen demonstraatio päivälevolle, osa 1: Näin asetut mukavaan asentoon. Huomaa herpaantumaton katse ja hännän tarkka asettelu!

Luota itseesi ja siihen, että petipaikka on pysynyt samana kuin edelliskerrallakin. Näin voit keskittyä vielä hetken aikaa kuuntelemaan kärpäsen surinaa samalla, kun asetut pötkötysasemiin.

Luota siihen, että kärpäsiä löytyy myös päiväunien jälkeen. Muista, että niitä löytyy varmasti vielä yöaikaankin, jolloin saalistaminen on kaikkein kivointa!

Bonuksena voit mulkaista rauhan rikkojaa eli kuvaajaa, joka häiritsee tämän tärkeän rituaalin toteuttamista. Se saattaa ymmärtää häipyä loitommalle, jos hyvä tuuri käy.

Ja näin olet valmis ummistamaan silmäsi ja uneksimaan pulleista kärpäsistä ja uskomattoman mahtavista saalistustaidoistasi!

Paitsi että Mimmi unohti tietysti sen ekaksi tärkeimmän jutun eli mitä pitää tehdä ENNEN pehkuihin menoa. Hammashuolto!

Mä hoidan edelleen itse omia hampaitani pureskelemalla tällaista nystyräpalloa. Siinä on muuten jo reikä eli palvelija: saisinko ystävällisesti taas uuden pinkin pallon, se vihreä näistä ei kelpaa, kiitos. ^.^

Sunnuntaimysteeri

A: Miks aina ei vois olla viikonloppu? Viikonloput on kivoja!

 Tätä joutuu oikein pohtia..

 Lauantai, sunnuntai, lauantai, sunnuntai, lau...

 Zzzzz....

M: No hei tietysti siks, kun viikonloput ei tuntuis miltään, jos ei olis muitakin päiviä välissä.

A: Ooh, nyt valkeni! Kuulen unessa äänen, joka puhuu viisaita!

M: Hih, niin sen täytyy olla ja

ihana, että nyt ON viikonloppu! ^.^

Välipäivä

Alfred tietää, kuinka sunnuntaiset vapaapäivät tulee viettää.

"Nää on tärkeitä juttuja."

 Varpaanvälit puhtaana...

 on hyvä ottaa ihan pienet tirsat,

puolen vuorokauden mittaiset.

Mitä sitä turhia hötkyilemään, valmiissa maailmassa.

Viime vuonna horroskausi alkoi olla täydessä vauhdissa vasta marraskuussa, tänä vuonna ollaan näemmä ajoissa.

Projekti 3/2

Edellisessä "höynäytysjutussa" selvisi, etten ole näyttänyt blogissa helmikuisen "pahamaineisen" kiipeilypuumme muokattua versiota vielä ollenkaan. Poistin ajat sitten sen puisen riippumatto-osan, jota meillä ei osattu käyttää, ja myöhemmin vielä ylimmän pesän, jonne kumpikaan kissoista ei uskaltanut kiivetä. Ei, vaikka sinne olisi päässyt helposti takan kautta. Pientä pintaremonttia puu on siis käynyt läpi, ja näin hehkeältä se tänä päivänä näyttää:

Alfred, puussa! ^_^

Mimmi, puussa! ^_^ 

Molemmat puussa!

Jokainen taso on jokseenkin käytössä. Mieluisin paikka on aina se, johon paistaa aurinko. Puussa on todistettavasti nukuttu myös päikkäreitä.

Tähän päädyttiin näin helposti:

Mimmi & Alfred SYDÄN vessan nyppymatto -->
matto puussa -->
Mimmi & Alfred SYDÄN kiipeilypuu!

"Vähänkö meni palvelijalta kauan tajuta näin simppeli juttu."

Kiipeilypuu ei siis loppupeleissä jäänyt ihan käyttämättömäksi ja maton lisäyksen jälkeen myös peti on alkanut kelvata. Itse puuta kehun edelleen, se on todella tukeva ja kestävää laatua. Ehkä vielä jonain päivänä muistan laittaa pehmusteet pesukoneeseen, että se uutuudenkarheus katoaisi niistä pikkuhiljaa...

Leikkihuone

Alas. Mimmi oli porrasmietinnöissään tulossa alaspäin. Mutta että pääsee alas, on ainakin joskus mentävä ylös, ja siitä päästään asiaan. Kävin apulaisteni kanssa yläkerrassa ottamassa kuvan "työhuoneesta", joka pienen muokkauksen jälkeen taisi muuntua kissojen leikkihuoneeksi..

Meillä lainassa ollut sohva lähti työhuoneesta takaisin oikeille omistajilleen ja huoneen järjestystä piti vähän muuttaa. Pientä salapoliisin taitoa käyttämällä selvitin, että se sohva taisi olla Mimmin yöunipaikka (sohvalla ollut karvainen fleece-peitto paljasti :D). Ei tainnut olla taas hyvä homma ollenkaan, että näin suuria muutoksia tehdään. Vastahan tässä aletaan toipua kiipeilypuun siirtymisestä!

Kuten arvata saattaa, kissat olivat innoissaan saadessaan rakkaan kiipeilypuunsa ikkunan alle. Sieltä on erinomaisen hienoa katsella lentäviä lintuja ja ohikulkevia autoja, saattaapa välillä naapurin puissa asusteleva oravakin vilkuttaa ikkunaa kohti.

"Näkyiskö oravaa.."

Nyt ei ikkunasta ehditty sen kauempaa tiirailemaan, kun kerrankin huoneessa tapahtui muutakin..

Häiriötekijä tirppa-tv:ssä

Mimmi sai unipaikakseen laatikon, jonka pohjalle laitoin sen peiton, joka oli jo valmiiksi karvoitettu oikean hajuiseksi. Alfred kävi testaamassa paikan ja totesi nukkuvansa yönsä kuitenkin mieluummin palvelijan jalkopäässä..

"Se oli varmaan Mimmille..."

Mutta entäs Mimmi?

"Siis ei tää oo enää se mun sohva?!"

 Vaikeata on, näköjään.

"Sohva takas. En tykkää."

Parempia aikoja kissoille saattaa kuitenkin olla luvassa, sillä musta vähän tuntuu, että tuo vanha kiipeilypuu palaa vielä takaisin entiselle paikalleen alakertaan. Hienohan meidän uusi puu on, mutta turhaa se tyhjän panttina vie vain (yllättävän paljon) tilaa alhaalta. Ei muuten ole yksi eikä kaksi kertaa, kun olen törmännyt riippumattotasoon makkarista könytessäni.. :p
Puun osto menee kyllä "kaikkien aikojen surkeimmat ostokset kissoille" -top kolmoseen heittämällä! Puu itsessään kyllä on sitä mitä lupaakin: upea, tukeva ja kestävän oloinen, pesät konepestävät ja paksujen tolppien köysi erittäin raapimakelpoista. Ei vaan voi aina onnistua kissojen miellyttämisessä ja taas olen (ehkä & todellakin toivottavasti) hitusen viisaampi siitä, mikä just meidän kissoille saattaisi toimia...

Talviunille vaan..

Tällä viikolla olen ollut täystyöllistetty kissanpitelijä. Alfred on halunnut tulla ihan joka ilta syliin nukkumaan, parhaimpina iltoina oonkin maannut sohvalla puolitoista tuntia kissa sylissä. En vain raaski nostaa Alfredia pois sylistä, kun kerran toinen siinä haluaa nukkua! Kameraa ei tietenkään ole ikinä ollut käden ulottuvilla, että olisin nämä hetket saanut ikuistettua.. Läheisyyshetket on niitä parhaimpia hetkiä kissojen kanssa, Mimmi vain haluaa hellyyshetkensä muualta kuin sylistä käsin.

Nenu <3

Asennot Alfredilla ovat olleet brittimäisen veikeitä: selällään makuuta ketarat kohti taivasta ja pää retkottaa mun kainalossa, välillä ollaan kyljellään ja sitten valutaan pikkuhiljaa mahan päältä kainaloa kohti. Jos asento uhkaa repsahtaa ihan tyystin, pitää nousta istumaan ja maukaista muutaman kerran silmät kiinni, leipoa mun mahaa ja pötkähtää taas uudelleen.

Palvelija ei halunnut naamaansa kuvaan :P

Tähän tyyliin. Näissä kuvissa ollaan jo tipahdettu kyytistä, mutta uni on niin sikeää, ettei jaksa enää kavuta takaisin mahan päälle. Loppuviikosta asennot on näistä hurjistuneet, nyt retkotetaan oikeasti ihan reteesti ja oletetaan, että mami kyllä pitää kiinni niin, ettei ihan tyystin putoa.

Lämmin paikka mamin kainalossa

On täällä muutenkin vietetty jonkunnäköistä syyspimeysväsymysviikkoa, tapahtui jotain ennenkuulumatonta! Mimmi ja Alfred ihan lähekkäin, ilman nahistelua! Tokihan Mimmi välillä nuolee Alfredia muutenkin, mutta muutoin eivät kovin lähekkäin vietä aikaa muuten kuin painiessaan. Tai mistä minä tiedän, mitä täällä öiseen aikaan tapahtuu..

Mussukat mahtuivat päivänä muutamana samaan pallorataan nukkumaan, vierekkäin! Pakkohan hetki oli saada tallennettua, vaikka siitä ehkä hitusen verran häiriinnyttiinkin. Kuvanoton jälkeen silmät painuivat taas kiinni. Hihkuin tapahtumaa seuraavaan iltaan, jolloin kissat yllättivät jälleen!

Eilen illalla oltiin jo ihan best friend -tasolla, kylki kyljessä! Taitaa olla tuvassa liian kylmä, kun näin hakevat lämpöä toisistaan. Tai sitten kissat ovat olleetkin parempia ystävyksiä kuin palvelijalle on haluttu paljastaa... :)

Unten mailla

Koska kissat nukkuu (ihmisten mielestä) aika suuren osan päivästä, on Alfredin mielestä kohtuullisen olennaista näyttää, missä hän sikeitänsä vetelee. Aika usein vakipaikka vie voiton, mutta joskus uni yllättää eikä ehdi vetäytyä rauhalliseen paikkaan..

"Alotetaans yöunipaikasta. Täällä mää koisin melkein kaikki yöni. Joskus käyn palvelijan jalkopäässä pötköttämässä, mutta kun tuo palvelija heiluu koko ajan ja heittelee peittoa ja liikkuu, niin ei siinä oikein saa nukuttua. Sillon ihan vauva-aikana nukuin sen pään vieressä, siinä oli kiva nukkua! Miksköhän en oo enää muistanukaan mennä siihen..

No okei, nukun mä kopassa melkein joka päivä päikkäritki! Koppa on vaan niin sopivan kokonen, turvallisen pieni. Koppa on siis ihmisten makkarissa ja tykkään olla niitten lähellä yöllä. Ne ei vaan oikein arvosta, kun mun pitää keskellä yötä vähän raapia noita reunoja samalla, ku vaihdan asentoa..

Näin mä vedän päikkärit! Selkä pysyy kunnossa, ku on välillä näin päin ja pienellä kierteellä! :) Me brittiläiset viihdytään kuulemma selällään ja ainaki pitää mun kohdalla paikkansa.

Alfred 11.1.2015 vasta hetken meillä olleena

Joskus oon nukkunu myös palvelijan sylissä, mutta se ei oikeen pysy sohvallakaan paikoillaan niin kauaa, ku mä haluaisin. Siks käyn yleensä vaan hetken aikaa sylissä ennen päikkäreitä, tuoksuttamassa palvelijan hajuja ja leipomassa sen mahaa. Siitä pääsee oikeeseen unimoodiin! Se onneks tajuaa tulla sohvalle vähäks aikaa, kun mä oikein kovasti mau´un sille.. Ja oikeesti se tykkää ihan tosi paljon siitä, ku mä kehrään ja tapsuttelen sitä!

Ainakin yhet pikkupäikkärit päivässä otan yhdessä Mimmin kans meidän kiipeilypuussa. Se tykkää nukkua näissä pikkusissa tötsissä, vaikka nää on kyllä varmasti tehty joilleki minikissoille! Kumpikaan meistä ei taho mahtua näihin enää, mutta kyllähän tässä olkkarissa on ihan kiva pötköttää silti. Kai me jossain kohti saadaan ihan aikuisten kiipeilypuu?!

Joskus sitte vaan käy niin, ettei tiedä mistä herää! Sillon saattaa mennä pasmat sekasin ja oon loppupäivän ihan väsyny. Pitäis varmaan ottaa oppia Mimmistä ja pitää noista rutiineista kiinni. Se nukkuu oikeestaan aina päikkärit tossa puussa ja siitä siirtyy ehkä sohvalle jatkaan, jos haluu nukkua muuten kuin ihan kerällä. Yöks se hipsii aina yläkertaan, palvelijatkaan ei tiiä missä Mimmi nukkuu!
Joku tömähys sieltä iltasin kuuluu, että kai se johonki ylemmäs hyppää, tai sitte seki nukkuu omassa kopassaan siellä. Sillä on vähän isompi koppa ku mulla, tai yhteisiä ne kuulemma on mukamas...

Onko teillä aina samat nukkumapaikat ja onko teille hommattu oikeita petejä sitä varten?"

- Alfred