Tanssitusta

 Alfred:

Valmis.

Mimmi:

*TOMERA täti* tulee ilmeestä mieleen ^.^

Lopulta...

Valmis!

Cat dancer! Toimii! Ja molemmille, sama lelu!! Onko teillä rautalankaisia jahdattavia?

Poistin käytöstä kommentoinnin sanavahvistuksen. Nyt vasta huomasin, että sellainen oli ollut käytössä. :O Kiitos, että olette silti jaksaneet kommentoida! :)

Projekti 2/2

Mimmi jatkaa siitä, mihin edellisellä kerralla jäätiin:
"Mun tötterörauha olikin ihan liian hyvää ollakseen totta, se valkonen ja maukuva ilmestyi kuin ilmestyikin taas näköpiiriini...

Eihän siinä auttanut ku ulostautua tötsästä. Onneks se meni sentään roskiin niin ettei Alfred päässy tötteröimään.

Vihdoin yhtenä päivänä ihmiset sitten rupes kasaamaan noita kamoja vähän parempaan järjestykseen. Oltiin kyllä molemmat aika hämillään, ei ois välttämättä kyllä tarttettu mitään muutoksia meijän kotiin..

Vähän käytiin haisteleen tuota isoo pesää, mutta ei nyt oikein inspiroi... Alfred tykkäs olla tuolla pesän sisällä vähän aikaa, mutta ei kyllä enää sen jälkeen, ku tuo pehmike meni sinne.

Apuna oltiin siinä kohtaa, ku ruuveja ruuvailtiin ja siitä ei oo kuvaa ku ihmisillä oli mukamas hermot pinteessä. Pöh, helppo hommahan se näytti olevan, tarttenu muutako ruuvata menemään ja varoo, ettei ruuvaa meijän häntiä tai viiksiä mukana. Lopulta se sitte oli valamis ja tämmönen siitä tuli!

Kärppänä paikalla

Yhteistuumin hypättiin tietysti heti ylimmälle oksalle! On muuten pelottava tää kiipeilypuu!! Tollasta puuta vaan, mistä liukuu vaan eikä saa otetta ollenkaan. Melkein tapahtu jo monta onnettomuutta ku rynnittiin yhtäaikaa puussa.. Alfred taisi tipahtaa siitä tasosta, missä on se riippumatto ku se ei osannu varoo sitä liukkautta. Piti varmistaa, että se on kunnossa, on se silti mun kaveri vaikka vähän haukun sitä välillä.. Onneks sille ei käyny kuinkaan, mutta taisipa tuo saada traumat tämän puun suhteen.

Parasta tässä puussa on pahvialusta, jonka palvelija askarteli meille. Mukavan lämmin pehvan alla. Mää vähän meinasinki, ettei sitä isoo pahvilaatikkoo voi ihan heti roskiin heittää.

Hyvä on, oon mää pari kertaa käyny koemakaamassa nuo jättipesät, ihan vaan että Alfred pääsee vähän hajulle, mikä tän rotiskon käyttötarkotus on. On muuten ihan liian isot! Nuo pesät. Sinnehän hukkuu! Toistaseks oon sitte kuitenki siirtyny nukkuun muualle, haisee vielä liian karvattomalta ja uudelta nuo kankaat.

Testasin myös tuon riippumaton. Palvelija oli ihan järkyttyny ku se ajatteli, että se jää ihan varmasti käyttämättömäks. Ei siihenkään nukkumaan voinu jäähä, mutta tulipa pötkötettyä hetken aikaa.. Siihen on muuten pakko astua, jos meinaa päästä takan päälle!

Yllätysveto, en ois ikipäivänä uskonu näkeväni tätä :)

Mää sanon nyt tässä kohtaa, että mulla on ikävä sitä vanhaa puuta! Se on onneks siirretty vaan yläkertaan, mutta silti, miksi se piti vaihtaa ku se oli vielä ihan hyvä!? Vähäsen vaan heilu ja natisi, ja vain yks osa oli katkennu ja loput naulattu kiinni. En ymmärrä. Ehkä me saadaan se vielä takasi entiselle paikalleen, jos vaan ei suostuta käyttämään tota uutta??"

Alfred halusi vielä loppuun kirjottaa oman mielipiteensä tosta puusta:

"PERSEESTÄ!!! Ainoo hyvä juttu on, että pääsen vielä takan päälle, sitä ei multa viety! Alas joutuuki hyppäämään suoraan täältä korkeuksista ku puuta ei voi alastuloon käyttää liukastumisvaaran takia! Kyllä mää sanon että typerä akka ja minkä tempun nyt teit! Vanha puu takas ja heti, ennen en oo tyytyväinen.

Tarkennan vielä näin ensitunnelmissa: Tuo alin taso on käyttökelvoton tuon karvakankaan takia, ällöttävän tuntunen tassuissa. Puisessa pesässä voi käyä pyörähtämässä mutta ei sinnekään asumaan jäädä, sitäpaitsi sieltäki joutuu hyppään suoraan alas, koska edelleen tuo kangas tuossa on ÄLLÖ. Yläpeti on oikeestaan tosi korkeella.
No, voi tuota pitkää puuta pitkin kiivetä riippumatolle asti ja kasvattaa hauista. Ja voi tuota puuta raapiaki, kivat uudet narut niissä. Tuo alapahviki on kiva, sinne alle voi tukkia hiiren ja kaivaa sitte ulos se sieltä ja sitte pinkoa karkuun sitä..."

"Tänne minut on nyt ajettu nukkumaan"

Että sellaista. Puu on siis viime tiistaina kasattu ja viikko tässä on nyt totuteltu uuteen. Katsotaan nyt vielä tunnelmia pari viikkoa, mutta just tällä hetkellä ei oikein vakuuta ja vähän epäroin, pitäisikö entinen puu tuoda takaisin alas, kunnes se hajoaa ihan täysin. Alfred ei tosiaan ole mikään ketteryyden perikuva ja aina, kun Alf kiipeää puuta pitkin, mulla pomppaa sydän kurkkuun, että nytkö se taittaa koipensa ja murtaa luunsa tuossa. Oon myös huomannut, että jos toinen on vallannut minkä tahansa kohdan puusta ja toinen on ylempänä, alas ei pääse muuten kuin hyppäämällä suoraan takan päältä lattialle. Vieläköhän tämä iloksi muuttuu.. Vielä yksi jatko-osa saattaa ilmestyä jossain vaiheessa :D

Projekti, osa 1/2

Mimmi: "Omg mitä täällä on tapahtunut, koko elämä on menny ihan uusiin puihin! Yhtenä päivänä saatiin ei yks, vaan kaks pakettia siltä pakettiautoäijältä!! Ja tiiettiin heti että ne oli taas just meille, ku ne vihreet narut paljasti sen samantien...

Pikkulaatikko oli täynnä tota mun suosikkia, ilmapatjamuovia! JEE!! Oli hauska hyppiä siinä ja laatikkoki oli tosi kiva! Ihan meijän lempparia nyt tää touhu.

Tollanen kassi sieltä laatikosta lopulta löyty, meille tietenki. Palvelija vähän pyöritteli silmiään ja meinas että olis jääny kassi tilaamatta, jos ois arvannu että sen takia menee kahteen laatikkoon nää kamat. Mitä enempi laatikkoja, sen hauskempi meille! Olishan tuonne toki jotain ruokaaki voinu mahtua noitten muovien lisäks, jos palvelija ois ajatellu yhtään mitään tilausvaiheessa..

Sitte tuli myös tää toinen laatikko, ihan valtava! Huudettiin että teipit auki ja sassiin, ku sieltä tuli niin mehevä haju. Ja oikeessa oltiin, aika superdupertuoksu!

 A: Tää on kyllä mun paikka!

M: No jos sää kerran nousit ylös, ni mää tukin sitte tassuni tänne sisälle ja jään tähän...

Tässä on hyvä...

...Ei vaan, välissä piti käydä kattomassa, osaako ihmiset tehä sitä jotain lihasoppaa, mitä ne rupes tekeen kesken laatikonpurun. Aikani kuovin typerän mallista ruokakippoo, mutta se oli ja pysy tyhjänä!

Kävin myös istumassa tuossa lautasella ja sen jälkeen se siirrettiin kylppäriin meille vesikipoks. Yritin kyllä istua toisenki lautasen, mutta se homma on kuulemma tästä lähin kiellettyä, möh...

Sillä aikaa, kun olin apuna ruuanlaitossa, oli se laatikko tyhjentynny ja Alfred tietenkin vallannu koko boksin.

Vallatkoot, päätin, ja lähdin tutkimaan, mitä sieltä oli tullut ulos että Alfred mahtui sisään...

Tutkimusmatka kannatti, löysin mukavan lämpimän muovipetin!

...jonka Alfred tuli sitten ottamaan multa! Voi että mulla menee hermo tuon kans joskus! Vaikka kuinka yritän kouluttaa sitä, ni se ei usko, että leikattu naaras on pomo eikä tuollanen nuori pojankloppi. Miten mä saan sen uskomaan?!!

Löysin sitten vielä viimeisen piilopaikan ja se olikin jännin kaikista, sinne mää jäin joksku aikaa. Ihan sai olla omassa rauhassa eikä näkökenttään ilmestyny mitään valkosta maukuvaa karvasta otusta... Mitähän täällä nyt oikeestaan tapahtuu? Mää en ehkä oikeestaan usko, että nää kamat jää tällain levälleen tänne??

 Kauhun hetket vai ilon päivät käsillä, hmmm..."

Mimmin lintu

Jos viimeksi laatikon kimpussa oli Alfred, nyt vuorossa on Mimmi.

"Saatiin Zooplussalta ruokapaketti, ja tuo pahvilaatikko on niiin paras! Tällä kertaa palvelija suostuu jättämään sen meijän leikkeihin pitemmäks aikaa ku viimeks. Ehtona oli vaan, että luovutaan yhestä laatikosta, joka on ollu mukana menossa jo kai ..öö kohta vuojen verran... Ihminen höpisi jotain jostain rumasta imurilaatikosta... :D

Mimmi babyface

 Mutta oikeestaan mää tulin kertoon tuosta maailman parhaasta lelusta, minkä mää (taas) sain ruuan mukana! Sehän on mun lintu!! Oon mielestäni tappanu jo monta tollasta, mutta näistä laatikoista ilmestyy aina lisää niitä. Ekan linnun aikana murisin Alfredille vinkiksi, että se oli mun! Nyt se jo aika hyvin uskoo, että mulla on etuoikeus lintuihin.
Palvelija vaan avas laatikon ja meni ite syömään, ni määhän nohevana sitten otin omat lintupussukkani jo valmiiks pois laatikosta. (Sattuneista syistä tästä uroteosta ei ole kuvamateriaalia toim.huom.)

Murinaa 21.3.2015

Tää lintuhan on siis sellasen tosi pitkän kepin ja narun päässä kiinni, ja palvelijaki saa hyvin liikuntaa, kun jahtaa lintua meijän kans tai ainaki se kai yrittää. Mää oon mestari tekemään ilmahyppyjä, hyppään ainaki vähintään sata metriä senttiä kevyesti ja nappaan linnun samalla. Jos lintu lentää yläkertaan kaiteiden välistä, mää kipitän samantien hakemaan sen takas alakertaan! Ryökäle yrittää livahtaa karkuun!

Ja siihen on muuten syy, miks en halua Alfredille lintua antaa: se syö sen heti! Pari purasua linnun niskaan ja se ei lennä enää.. :( Onneks palvelija piilottaa tuon yöks Alffilta, saan sitte aamusin hakea sen aamupalan jälkeen vessasta ihan ite. Leikkihetki on sitte ku tuo ihminen saa myrkkynsä juotua (kahviksi kutsuu, pthyi) ja silmänsä aukastua.

Nää kaks kuvaa oli kyllä jo vanhoja, mutta nyt ei olla annettu palvelijan ottaa kuvia, kun sen on pitäny keskittyä leikkimiseen ihan täysillä. Meitä ei kiinnosta poseerata kesken saalistamisen, vois mennä saalis sivu suun.
Räpsitäänkö kaikista kissoista koko ajan kuvia, nukkuakaan ei saa rauhassa??"

- Mimmi