Kestosuosikit

Kahdesta emme luovu, ja toinen niistä on raapimatolppa. Pääsiäisenä taloon saatiin tolppa numero neljä, joka on aivan yhtä mahtava kuin kolme edeltäjäänsäkin.

 Kolmessa kuukaudessa tolpalle ei ole saatu vielä mitään kovin näkyvää tuhoa aikaan.

Se toinen pakollinen varuste on pitkävartinen onkilelulintu, joka on Mimmin ikisuosikki. Pitkän tauon jälkeen lintulelu on kuin uusi, ja palvelijakin onnistui tällä kertaa imitoimaan oikean linnun liikkeitä niin hyvin, että Alfredkin innostui juoksentelemaan linnun perässä. Tipu-tv:n katselemisaika ei ole mennyt keneltäkään hukkaan.

Lintu numero X:n osto lähestyy, sillä joku istahti vahingossa nykyisen linttaan ja yksi sulista katkesi. Kukalie jätti linnun sohvalle ja pötkähti sitten sen päälle. Köh.

Mimmin mielestä tolpassa numero kolme on narua vielä runsaasti jäljellä. Siksipä siitä ei ole vielä hennottu luopua. Seuraavaksi saatamme kokeilla vähän paksumpaa tolppaa, jonka päällä pystyisi istumaan. Ostohetki lähestyy ensi vuoden puolella, jos nykyinen raapimistahti jatkuu.

Onko teillä ikisuosikkeja, joiden katoaminen aiheuttaisi paniikkikohtauksen?

Jos kuvaa nro 2 tiiraa ja tsuumailee tarkkaan, näkee sen Mimmin "patin" viiksien seassa. Terveystilanteessa ei toistaiseksi muutoksia.

DIY osa 1: Kissan onkilelu

Uusi postaussarja kertoo helppoja ja halpoja vinkkejä kissan viihdyttämiseen. En osaa sanoa, tuleeko sarjaan lisää osia ja milloin, mutta aina välillä tulee näitä "loistoideoita", joita kissat joko vihaavat tai rakastavat. Tällä kertaa keksintö on jakamisen arvoinen.

Uutta onkilelua varten tarvitset vain vanhan onkilelun narullisen varren, josta itse lelu on jo eliminoitu. Näitähän kertyy, koska monet kauppojen onget hajoavat hyvin nopeasti käytössä. Meidän suosikki on onki, jossa on erityisen pitkä varsi.

Muokattu onkilelu saa Alfredin salamaakin nopeammaksi, eikä pitkä poika mahdu vauhteinensa edes kuvaan!

 Takajalkojen asennosta toivottavasti huomaa, että hauskaa on!

Vauhtia riittää enemmän kuin aikoihin! Viuh viuh, sanoo teltta, kun Alfred suihkii sen läpi jahdatakseen mysteerilelua.

Lady Mimmikin havaitsi jotain erikoista. Jotain rapisevaa ja kahisevaa.

Vastustamatonta! Tämä saalis on saatava nalkkiin!

Nyt on tosi kyseessä, kun edes Mimmero ei mahdu kuvaan!!

Kaikennäköiset valelelut peittävät lattia-alan ja se oikea leijuu hieman kauempana, erottaako Mimmi oikean väärästä, osuuko antura koukkuun...??

Supersaalistaja onnistuu, tietenkin!

Täydellisen leikkihetken jälkeen Mimmi näyttää tältä.

Ja se onkilelu, se näyttää tältä:

DIY: Kissan onkilelu. Repäise sopivankokoinen pala (leivin)paperia, ryttää se tolleroksi, avaa tollero ja solmi vanhan onkilelun naru paperinpalaan kiinni. Valmis leikkeihin! ^.^

Sankarillista

Meillä on juhlapäivä! Mimmi täyttää tänään 5 vuotta! Vietimme torstaina jo etukäteisjuhlat lähestyvän synttäripäivän kunniaksi.

5-vuotias <3

Päivänsankari vaikutti leikin tiimellyksessä pikemminkin kissanpennulta kuin keski-ikää lähestyvältä nuorelta rouvalta. (Tässä pitää asettaa sanansa korrektisti, koska olemme Mimmin kanssa nyt lähes samanikäisiä... ;) ) 

Mimmi sai päättää juhlien kulun ja tällä kertaa päädyimme perustamaan lelumeren juhlapaikalle. On aina yhtä hauskaa nähdä, haistella ja maistella kaikki lelut, mitä jemmalaatikosta löytyy!

Unholaan jääneitä helmiä (ja sikoja). Jemmoista löytyy lelu jos toinenkin, toinen toistaan parempia. Millähän sitä malttaisi leikkiä?!

Mimmi päätyi yllättävää kyllä isoimpaan mahdolliseen leluun: Thaimaasta tuotu kala tuoksui vastustamattoman hyvältä. Kalassa on joku sellainen erityinen aromi, mistä Suomen kamaralla ei ole ennen nautiskeltu. Ainakaan meillä.. Kala sai kyytiä jemmalaatikon kannen päällä kunnes oli vuoro siirtyä seuraavaan osioon.

"Missähän mun Juju viipyy..."

Eli siihen lootaan! Laatikosta käsin on hyvä käskyttää palvelijaa esittelemään leluja, joihin on iskenyt silmänsä.

(Kieli ei livenä ole noin vaalea.. :p)

Mimmi maiskutteli huulia kutittelevaa sulkahärpäkettä 

ja nuuskutteli puskien ihanaa kauan kadoksissa ollutta matatabitikkua.

Tällä välin juhlavieras sai kunnian leikkiä keltaisella hiirellä. Vieras oli hieman hämmentynyt tällaisista synttärikekkereistä, koska hänen omansa olivat hiukan villimmät. Pienimuotoiset juhlat sopivat kuitenkin ujommalle sankarille kuin nenä päähän, mihin lopputulokseen myös Alfred päätyi ja antoi Mimmin leikkiä omia leikkejään.

Lopulta tuli aika päättää bileet ja sulkea jemmalaatikon kansi. Ehkä palaamme laatikon ääreen pikemmin kuin Mimmi ja Alfred uskovatkaan..

Lähtövalmisteluihin kuului arvovieraiden kuvaus. Alfred oli mielissään tittelistään ja poseerasi komeasti kiitellessään päivänsankaria oivista juhlista. Juhlat olivat Mimminkin mielestä oikein sopivat lukuun ottamatta yhden tietyn vieraan puuttumista..

After partyjä vietettiin kameran sammumisen jälkeen alakerrassa. Vaihdoimme esillä olevat lelut "uusiin", joten taas kelpaa leikkiä hetken aikaa.

Oikeana synttäripäivänä jatketaan lahjojen ja herkkujen merkeissä, kameran kanssa tai ilman, kuinka nyt arvon madamelle sopii.

Paljon onnea meidän rakas kultamussukka, olet minulle tosi tärkeä! <3

(Tätä mieltä rusetista oikeasti oltiin.)

Hiphei

On kulunut jo kolme vuotta siitä, kun tassuttelimme julkisuuteen painamalla bloggerin "julkaise"-näppäintä ensimmäistä kertaa. Kolmeen vuoteen on mahtunut mieleenpainuvia juttuja, joista suurempi osa iloisia huolimatta kissojen ehkä vähän krantusta suhtautumisesta uusia asioita kohtaan. Kauas on tultu noista ajoista, jolloin kiipeilypuu oli vielä uudentuoksuinen ja moni lelu uunituore...

A: "Uusia juttuja, HAH! Ei oo näkyny enää viime aikoina. Uudeks leluks saatiin vuosipäivän kunniaksi pullonkorkki! Salli mun nauraa."

M: "Viherkasvitkin näyttelee nykyisin sujuvasti sivuosaa tässä blogissa ja hyvä niin, koska ne häipyy täältä aina lopulta vähin äänin. Niinkuin tuo Nukkumattikin. Ennemmin tai myöhemmin.."

A: "Entä muistatko sen kerran, kun opetin blogissa miten vältellä kuvauksia? Lupasinkohan mä silloin aiheelle jonkun jatko-osan. Hmm.."

M: "Niin, kyllä, juu. Mutta eiköhän nyt nautita näistä meidän vuosipäiväeväistä, mitä palvelija tyrkyttää?" 

 A: "Jepulis. Että hiphei."

 _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Tästä kuvasta kaikki lähti aikoinaan liikkeelle

 Kiitos seurastanne! <3

T. Mimmi & Alfred ja palvelija

P.S. Koska viime vuonna palvelija unohti tämän tärkeän vuosipäivän, tänä vuonna ollaan vuorokauden verran etuajassa. :D

Parhaat palat

Mimmi ja Alfred olivat sunnuntain kotona aivan yksinään (miespalvelijan kanssa), kun itse olin kahvittelemassa. Koko konkkaronkka oli vetänyt niin pitkät päikkärit, ettei edes päiväruokaa oltu laitettu tarjolle! Korjasin tilanteen hetimmiten ensin normaalisapuskalla ja jälkiruuaksi tarjoilin Primacatin herkkuja. Sponsorikassista saamamme märkä- ja kuivaruuat jätin suosiolla Pesu ry:n kissoille, koska meiltä ne olisivat kuitenkin päätyneet paikalliselle löytöeläintalolle Mimmin ja Alfredin nirsouden vuoksi. (Lähinnä en itse juuri tällä hetkellä jaksa lyödä päätäni seinään kissojen ruokavalioiden kanssa.)

M: "Nää kaniinirinkulat on ihan hyviä. Pistä pöydälle ni syön siitä, en sormista."

Hetki herkkuja ihmeteltiin ja haisteltiin. Lopulta Mimmi rohkeni maistaa kanirinkulaa ja totesi sen syömäkelpoiseksi! Tuulettelin hiljaa mielessäni saadessamme ehkä vaihtoehdon viljapitoisille nameille, joita Mimmi kaikkein mieluiten haluaisi. Alfred ei vielä ehtinyt keskittymään kaniineihin muiden uusien tuoksujen vuoksi...

Kiskatit yllättivät meidät totaalisesti muistamisellaan! Saimme tuliaiseksi suuren karvaisen hajupallon ja voi miten ihana se on, yhden nimeltä mainitsemattoman herran mielestä aivan vastustamattoman ihana!!

A: "Tuoksuu NELJÄLTÄ neitoselta!! Mmmm..."

 Alfred haisteli Rokkimimmien sulotuoksuja ihan täpinöissään. 

Mimmikin kävi nuuhkimassa todeten, että noin suuri pallo ei voi olla hänestä peräisin. Tuoksut olivatkin aivan uudet! Kuitenkin kissaiset!

"Tuleeks sieltä meille uusia kissakavereita???"

Mimmi vähän säikähti, että joutuu luovuttamaan reviiriään vielä uusille kissoille. Yhdessä valkoisessa pomottajassa on hänelle jo tarpeeksi kestämistä. Pitkällisen varmistelun jälkeen sain Schmimpulan uskomaan (?), että meidän kissakiintiö on täynnä eikä uusia kissoja ole tulossa, niin ihania kuin Purnauskiksen pennut olivatkin ja niin suloisia tuoksuja kuin pallurasta lähteekin.

A: "M-mmm...."

Kiitos tuoksupallosta Pate, Rudi, Eddie, Eppu ja teidän palvelija! Siitä tuli Alffiksen aarre. ^.^ 

Mutta ei tässäkään vielä kaikki. Ehdimme käymään kahvilaanmenomatkalla aiheeseen löyhästi liittyen tiikerikaupassa (tiger, köh) ja voi miten innostuin, kun löysin Alfredille täydellisen tuliaisen!

A: "KARVAMATOJA LÄJÄ! TÄMÄ EKA!!!!"

Olen etsinyt uutta pinkkiä matoa edellisen tultua lopulta käyttöikänsä päähän. Mistään en vastaavaa kuitenkaan ollut löytänyt ennenkuin viime viikolla. Pari matoa nappasin mukaani ennen reissua myös lähimarketista, mutta pitihän leluja saada varastoon useampi, ettei kohta olla taas suru puserossa. Ja kyllä taas hippulat vinkuu matojahdissa!

"JEA! Mutta etsäviittisitsä leikata mun kannuskynnen.."

Alfredin pupillit ainakin on sen verran laajoina, että uskaltaisin väittää ostosteni olleen onnistuneita. Leikkihetki oli pitkästä aikaa tarpeeksi pitkäkestoinen ja riemuisaa kaikista osapuolista (paitsi tietty matosen mielestä).

A: "Jos tuliaiset on tätä luokkaa ni voit mennä uudestaankin johonkin!!"

Näillä matosilla pärjätään taas varmaan puoli vuotta, josko sitten keksisimme jo jotain uutta. ;)

M: "Oiskohan kohta mun vuoro jahdata matoa..."

 

Tuttua ja turvallista

Olemme kehittäneet Alfredin kanssa päivärutiinin. Siihen sisältyy loppumaton määrä naukumista, komentamista, keskustelua ja jonkin verran sohvan raapimista. Lopputuloksena Alfred voittaa ja leikkihetki koittaa, joka kerta. Joskus saan tosin pitää ruokatauon ennen leikkiin ryhtymistä työpäivän jälkeen, sen kompromissin Alfred on toisinaan minua kohtaan suonut.

"Mistäs arvasit että tätä mä halusin"

Pakkomielteisiä kavereita kun ollaan, leluna toimii edelleen se pinkki toukka, pinksu. Pian olemme pulassa, kun toukan vartalo on hiljuksiin katoamassa. Mitä ihmettä me sitten tehdään! (Edellisiä pakkomielteitä olivat mm. narupeli ja muut naruhässäkät, joista olemme sittemmin vieroittautuneet.)

Mihin loppuötökkä on hävinnyt?

Onneksi toukassa riittää silti virtaa, joten seuraavaa aktiivisuutta lisäävää toimenpidettä ei tarvitse vielä miettiä. ;) Mimmikin on innostunut jahtaamaan kaksiosaista ötökkää, mistä pinksu on kauhuissaan ja minä iloinen.

"Kas näin taipuu Alfu, ja Alffu taipuu näin!"

Alfred ei ole pitkään aikaan ollut yhtä aktiivinen kuin nyt pinksun kanssa, mistä olen hyvilläni. Vihdoin löytyi jotain, jolla saa pullukan (<--hellittelynimi) liikkeelle ja kuluttamaan energiaa muuhunkin kuin kiusantekoon. 

"Ketään en kiusaa ikinä."

Ruuvasin muuten kiipeilypuuhun ylimmän tasanteen taas vaihteeksi kiinni. Taso on otettu vanhasta puusta, koska vanhan puun pesiin kapuaminen oli käynyt turhan hankalaksi ahtauden takia. Kangaspäällysteinen taso sopii meidän kissojen tarpeisiin paljon paremmin kuin puinen alkuperäinen taso. Mimmi patsastelee usein ylimmällä tasolla punnerrettuaan (!) itsensä sinne vaikeimman kautta ja onpa tuo yrittänyt tasolla nukkuakin.

"Näin oon ylväänä täällä aina, kukaan mitään mistään putoa!"

Sananmukaisesti yrittänyt, koska kunnolla unessa oltuaan Mimmi putosi kapoisalta tasolta alas. Onneksi vastaan tuli alempi taso ennen lattiaa, jonne ylhäältä on aika pitkä matka.. Tuon kerran jälkeen Mimmi on monesti saanut kuulla varoituksen "älä putoa", kun pötköttää tuolla. Onneksi kolauksen koki onnettomuudessa vain Mimmin itsetunto ja haavereilta vältyttiin. Alfred käyttää ylintä tasoa hyvin vähän ja ehkä ihan hyvä niin. Sellaisia gepardeja on nuo meidän pienet rakkaat marakatit, yhä vain ketteriä kuin kirjahyllyt. <3

"Tää on ainaskin tukeva ja turvallinen pötkötyspaikka"