Pääsiäispesä

M&A: "Tää on ehkä paras juhlapyhä koskaan! Saatiin viikolla lahja pääsiäispupulta, jota ollaan toivottu joulupukilta jo monta vuotta. Se ei oo sitä koskaan meille tuonu, mutta pupu toi!!"

Joka tapauksessa, se lahja on tällainen huopapesä.

Siellä on hyvä köllötellä, jos vain saa olla rauhassa..

Oviaukkokin on juuri sopivan kokoinen - ei jää mahastaan kiinni isompikaan kaveri!

Viihdyttävimmillään maja on katollaan. Mimmi nauttii kattoikkunallisesta keikkuvasta veneestään suunnattomasti. Muutenkin lahja taisi olla enemmän Mimmin mieleen, tai ainakin Mimmuli on ehtinyt useammin varaamaan unipaikkansa pesästä. 

Tietysti se oli Mimmi itse, joka hoksasi keikauttaa majan katolleen. Ensityrmistyksen jälkeen Mimmi hyppäsi suoraan entistäkin hauskempaan majaansa.

Valtavan hyvä lahja! Pääsiäispupu pääsee jatkoon, joulupukki ei. Ja jos huonekalujen siirtelystä seuraa aina jotain näin mukavaa, Mimmi saattaa olla valmis tekemään joitain kompromisseja vuosien mittaan. Ei ihan heti, tosin. ;)
_ _ _
Vaikka meillä ei pääsiäistä sen suuremmin vietetäkään, pääsi tipujengi tänäkin vuonna poterostaan hetkeksi toivottamaan hyvää ja lääkäritöntä pääsiäistä ihan kaikille!
(Nyt tiput ovat jo turvassa kissojen hampailta. :))

Juu, ylläoleva säälittävä ruoho on allekirjoittaneen kasvattama. Väitän siemeniä vanhoiksi tai vähintään sekundaksi. ;) Onneksi ihana anoppi toi kissoille lahjaksi omat ohransa, jotka ovatkin ykkösluokan ruohoa. Mimmi ja Alfred ovat oikein tyytyväisiä vallitsevaan kissanmielistelytilanteeseen. :D

Onneks varapalvelija osaa! Tätä voin jopa syödäkin.

Pelkkiä selkiä

Kun tietoisesti yrittää kuvata nimenomaan tiettyä kissaa, siitä ei tule mitään. Mimmi ei tänään halunnut olla kuvattavana, eikä Alfred sen puoleen halunnut, että Mimmi on päätähtenä... ;)

Mimmi kuvassa. On se! Rakensin kissoille pitkästä aikaa majan. Vähän niinkuin korvikkeeksi pahvilaatikoiden hävittämisestä.

Päivän paras otos. :p Raapimatolppa meni majanrakennusvärkiksi, siksi pelkkä toosi esteettinen liukuestematto taustalla...

Kukas se sieltä saapuu sabotoimaan kuvauksia. :D

Alavasemmalla näemme upean silver tipped -selän...

Ja siinä kohtaa Mimmille riitti.

"Tässä sulle suklaatäplikästä selkää."

Alfred linssilude tietysti keimaili kameralle, ja oli hyvin pöllämystynyt kun kuvaaja ei tällä kertaa keskittynytkään häneen..

"Mitä! Kuvaa mua, kuvaa MUA!!"

Toin pitkästä aikaa myös palloradan alakertaan ja sillä onkin pelailtu taas ihan innokkaasti. Parasta on, kun tuo kuvassa näkyvä pahvinpala on laitettu radan päälle niin, ettei palloa näy koko aikaa. Mimmi on riemastuttanut meitä leikkimisellään monena yönä ja päivänäkin. Pahvinpalan alta on myös hyvä vaania ja hyökätä saaliin (=paperitolleron) kimppuun. :)

Tyhjäkäynnillä

Kukkuu. Täällä ollaan. Aika vaisu viikko on ollut, pelkkää pärskimistä ja niistämistä, sohvalla röhnöttämistä ja uinumista. Ja töitä, tietenkin.

Koska riehumisleikit on olleet nuhan takia vähän jäissä, on pitänyt kehitellä pikkumajoja. Juoksu- ja hengästymishommissa kissoja on auttanut laservalo, jota palvelija on sohvalta käsin heilutellut.. Normaaleihin ralleihin ei palvelijaa ole tarvittu. Hoitavat sen ihan kaksin, onneksi. :)

"Äkkiä pois ennenku Mimmi hyökkää..."

"Siis mikä tää on"

Olen myös yrittänyt huijata kissoja leikkimään surisevilla leppiksillä, jotka kirmaavat patterin ansiosta lattialla ympyrää. Ei mene läpi, ei kiinnosta. Ihan ensimmäisellä kerralla oli jännää, sen jälkeen ei. Mimmi ja Alfred ovat tietenkin liian fiksuja leikkimään moisilla muoviotuksilla.. ;)

Tavallinen laatikko on ollut tavallista parempi, kun sen käänsi kyljelleen. Mimmin laatikko!

Eilen tuli sentään käytyä paikallisilla joulumessuilla, ilman kissasukkia en voinut poistua sieltä! ^.^
Mimmi ja Alfred saivat tällä viikolla joulukalenterin, ennen meillä ei ole sellaista ollutkaan. Mulla on villi veikkaus, että se on Alfred, jonka suuhun ne herkut katoaa. Mimmi kun ei namusista niin perusta, vai yllättäisiköhän tuo tämän tätin tällä kertaa...

Pistekauppaan mars

"Meillä on ollu aika vauhdikasta täällä sen jälkeen, ku tuli tuo punanen juttu postimieheltä! Hurja juttu, mutta hurjan kiva!

Ehkä en kuvassa näytä siltä, mutta jahtaan mielellään sitä punasta pistettä, joka tuosta lähtee. Nyt siitä loppu kuulema jo joku patteri eikä se piste enää näy kunnolla, höhlä. Sais palvelija mennä kauppaan ja tuua uuden pisteen.

Sitte meille tehtiin tuon pisteen lisäks vielä majaki, toista kertaa jo tollanen vähän erilainen ko mitä ennen..

Hyvä ponnahduspaikka!

Kukas siellä?

Se oli Alfred vain..

"Tää on majan paras paikka!"

On täällä sisuksissaki kivaa!

Huomenna maja kuulemma lähtee ku pitää imuroia, kääk. Oon yrittäny syyä kaikki roskat lattioilta, ettei sitä vempainta tulis, mutta ei vissiin auta, kyllä se meteli on kestettävä..

Eipä tässä sen kummempia, muutaku että nyt meillä on anturat jo paremmassa kunnossa ku mitä ne talvella oli, Alfred näyttää! :)

 Ei oo valkosena enää, jes!! :)"

- Mimmi

Päivä kolme: Majanen!

Perjantaina palvelija päätti ruveta imuroimaan, ja sen jälkeen olikin oiva hetki aktivointihaasteen kolmannen päivän aktivoinnille. Suunnitelma meni tässä kohtaa uusiksi, kun siivouspäivänä on maailman paras hetki pitää majapäivä, puhtailla lattioilla! Kuvia tuli sen verran paljon, että jätetään löpinät tämän päivän osalta tähän :)

"Osasin hajottaa majan katon heti!"

Vielä löytyi jostain roska suupieleen :D

"Se ois päikkäriaika nyt..."

"Hmm"

"Mitäs jos..."

"Viittisköhän sitä..."

"Hyvin suunniteltu on puoliks tehty!"

"Kestääkse?!"

"No, syteen tai savikkoon"

"HOPPS!"

"Ei kestäny."

"Oliks tää se katto?"

"Heikkoo tekoa"

"Yks sana: päikkäriaika!"

"Huoh."

Lopulta myös Mimmi malttoi käpertyä majan sisäpuolelle päikkäreille:

Majaleikkejä jatkettiin vielä illallakin, ja silloin palvelijakin pääsi jo mukaan leikkeihin. Tällainen maja loppupeleissä sitten oli:

Eihän tuota voinut samana päivänä rikkoa! Kissat saivat pitää majansa vielä lauantainkin, joka muuten menikin aktivoinnin suhteen vähän ohi. Palvelija oli lietsussa melkein koko päivän, joten lauantai olikin sitten varmaan se viikon lepopäivä/ eletään hetkessä -päivä. Illalla toki vielä leikittiin majaleikkejä, joten kyllähän se menee juurikin hetkessä elämisestä :)

Mimmillä meinaa taas silmät rähmiä, eikä kuukauden biotiinikuurista ole ollut mainittavaa hyötyä anturoiden kuivuuteen, näissä kuvissa nuo ongelmat näkyvät aika hyvin. :/ Seuraavaksi pitää ruveta harkitsemaan ilmankostuttimen hankintaa, meillä kun on tosi kuiva huoneilma.

Kun lintu tuli majaan

Mimmi oli vaihteeksi lintujahdissa. Palvelijasta alkaa tuntua, että jokin vaihtoehtoinen leikki olisi pitkästä aikaa ihan mukavaa, mutta Mimmi ja Alfred ovat sitä mieltä, että ainoat käyttökelpoiset lelut ovat edelleenkin samat lintu (Mimmi) sekä hiiruli (Alfred) kuin viimeiset puoli vuotta...

"Jumaleissön mikä kotka! Oon aika hyvä jo tässä lintujahdissa ni kyllä tollanen haahka pitäs saada helposti nalkkiin!

Et sää siihen voi jäädä! Se viltti ei kestä mun painoo, en voi hypätä siihen!!

Lehahti se pois siitä, mitäs nyt, tuu takas!

Nääääin, kurootteleennn.. nnhhh...

Hah, helppoo ko heinänteko!" -Mimmi

Alfred oli hengessä mukana, vaikka ei tällä kertaa jaksanutkaan ahteriaan nostaa päikkäripaikalta:

"Älä nyt, heilautin jo todistettavasti tassuaki." -Alfred

Tämän hetkinen maja on myös kuvissa edustettuna. Jatkoin kiipeilypuuta vielä yhdellä tuolilla, että saatiin majasta vielä vähän isompi. Taisi tämäkin maja olla kissoille mieleen, sen verran vauhdikasta menoa täällä eilen illallakin oli. Molemmat jahtasivat toisiaan majasta ulos ja taas sisään takaisin. :) Takaa-ajot tuppaavat vain päättymään siihen, että Mimmillä menee hermot. Häntä pörhistyy ja neiti alkaa nahistella ihan melkein tosissaan, karvat vain pölisee molemmilta. Muutaman kerran olenkin lopettanut nahistelun siinä kohtaa, kun näyttää, että kummallakaan ei enää kauhean hauskaa näytä olevan...