lauantai 14. huhtikuuta 2018

Tuttua ja turvallista

Olemme kehittäneet Alfredin kanssa päivärutiinin. Siihen sisältyy loppumaton määrä naukumista, komentamista, keskustelua ja jonkin verran sohvan raapimista. Lopputuloksena Alfred voittaa ja leikkihetki koittaa, joka kerta. Joskus saan tosin pitää ruokatauon ennen leikkiin ryhtymistä työpäivän jälkeen, sen kompromissin Alfred on toisinaan minua kohtaan suonut.
"Mistäs arvasit että tätä mä halusin"
Pakkomielteisiä kavereita kun ollaan, leluna toimii edelleen se pinkki toukka, pinksu. Pian olemme pulassa, kun toukan vartalo on hiljuksiin katoamassa. Mitä ihmettä me sitten tehdään! (Edellisiä pakkomielteitä olivat mm. narupeli ja muut naruhässäkät, joista olemme sittemmin vieroittautuneet.)
Mihin loppuötökkä on hävinnyt?
Onneksi toukassa riittää silti virtaa, joten seuraavaa aktiivisuutta lisäävää toimenpidettä ei tarvitse vielä miettiä. ;) Mimmikin on innostunut jahtaamaan kaksiosaista ötökkää, mistä pinksu on kauhuissaan ja minä iloinen.
"Kas näin taipuu Alfu, ja Alffu taipuu näin!"
Alfred ei ole pitkään aikaan ollut yhtä aktiivinen kuin nyt pinksun kanssa, mistä olen hyvilläni. Vihdoin löytyi jotain, jolla saa pullukan (<--hellittelynimi) liikkeelle ja kuluttamaan energiaa muuhunkin kuin kiusantekoon. 
"Ketään en kiusaa ikinä."

Ruuvasin muuten kiipeilypuuhun ylimmän tasanteen taas vaihteeksi kiinni. Taso on otettu vanhasta puusta, koska vanhan puun pesiin kapuaminen oli käynyt turhan hankalaksi ahtauden takia. Kangaspäällysteinen taso sopii meidän kissojen tarpeisiin paljon paremmin kuin puinen alkuperäinen taso. Mimmi patsastelee usein ylimmällä tasolla punnerrettuaan (!) itsensä sinne vaikeimman kautta ja onpa tuo yrittänyt tasolla nukkuakin.
"Näin oon ylväänä täällä aina, kukaan mitään mistään putoa!"
Sananmukaisesti yrittänyt, koska kunnolla unessa oltuaan Mimmi putosi kapoisalta tasolta alas. Onneksi vastaan tuli alempi taso ennen lattiaa, jonne ylhäältä on aika pitkä matka.. Tuon kerran jälkeen Mimmi on monesti saanut kuulla varoituksen "älä putoa", kun pötköttää tuolla. Onneksi kolauksen koki onnettomuudessa vain Mimmin itsetunto ja haavereilta vältyttiin. Alfred käyttää ylintä tasoa hyvin vähän ja ehkä ihan hyvä niin. Sellaisia gepardeja on nuo meidän pienet rakkaat marakatit, yhä vain ketteriä kuin kirjahyllyt. <3
"Tää on ainaskin tukeva ja turvallinen pötkötyspaikka"





14 kommenttia:

  1. Ketteriä kuin kirjahyllyt. :DD

    Toukka näyttää kyllä pian kaipaavan seuraajaa! Kiinnostaisiko herrasväkeä jokin ulkoa tuotu heinä tai risu, kaupallista kamaa odotellessa? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaupallista kamaa on laatikot pullollaan ja jemmoista saa luvan löytyä seuraava jahdattava. ;) Toki voisin etsiä pihalta jotain tuoretta ja jännän tuoksuista risunkortta. Kärpäskausikin lähestyy onneksi! :)

      Poista
  2. Mäkin nauroin kirjahyllyvertaukselle! :-D Samaan tiimiin liittyy meidän maakrapu Ömpö, joka on tippunut ihan vain sängyltä ja sohvaltakin, joten siihen verrattuna Mimsku on ihan oikea marapardi (marakatin ja gepardin jäntevän ketterä combo).

    Vähän meitä alkaa jo huolettaa tuo pinksulaisen koostumus, mutta jospa sen kanssa saisi vielä parit hyvät pöllytykset ennen kuin tarvitsee palata kiusantekoon tai aloittaa uuden suosikin metsästäminen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjahyllyvertaus on aika osuva kuvaus ehkä useammallekin kissalle ;D Toivottavasti Mimmi-marapardi ei luule kehun ansiosta itsestään liikoja, tai kohta pitää asentaa puun alle joku turvaverkko.. :D
      Pinksu on nyt kissojen mielestä parhaimmillaan, eikä sitä saa missään nimessä hävittää. Tämä onkin helppoa leikitystä ihmisen kannalta, kun ei tarvitse keksiä koko ajan uusia juttuja. ;)

      Poista
  3. Ketterä kuin kirjahylly! :DD Hyvä sanonta, pitääpä ottaa käyttöön meidän kömpelöiden pötköjen kanssa :D

    On vähän kärsinyt toukka joo :D Mutta nuo repalaiset ja loppuleikityt ovatkin aina parhaita leluja :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, lisää kirjahyllytyyppejä :D Ehdottomasti sanonta käyttöön - pötkykissat kiittää! ;D
      Ränsistyneet lelut on tosiaan niitä parhaita ja veikkaan, että tällä leikitään vielä siinäkin vaiheessa, kun jäljellä on pelkkä naru. ^.^

      Poista
  4. Ohops, onpa mato mennyt aika ohueksi. :D Pena tässä just jonkin aikaa sitten onnistui jotenkin putoamaan lattialla olevasta pesästä lattialle nukkuessaan. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on jo jonkin sortin ennätys, että lattiapesästä tipahtaa :D Siinä ei onneksi kuitenkaan ollut pitkä pudotusmatka. ;)

      Poista
  5. Onneksi Alfred et oo kutistunu leikkiessäsi karvamadon kanssa samaa tahtia!
    Mimmi, me ollaan ihan sata varmoja, että oot kirjahyllyä ketterämpi!!!!!!
    - Rokkimimmit -

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ois aika kamalaa, jos ite kutistuis samaa vauhtia matosen kanssa :O -Alfred
      Niin mäki oon varma, enkä ymmärrä miksi tuosta naljaillaan mulle. Alfredille toi sanonta sopii. :p -Mimmi

      Poista
  6. Mitä rähjäsempi lelu niin sitä parempi, ainakin meillä tuntuu toimivan tämmönen ajatusmaailma. Noin niinkun tuota pinksua ajatellen:-D selkeästi on suosiossa ollut siellä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama ajatusmaailma täälläkin näköjään. Nyt kun mato on lähes pelkkä naru, Mimmi on alkanut kärttää sitä lelukseen.. Aiemmin ei olisi voinut vähempää kiinnostaa. :D Suosio jatkuu siis edelleen. ^.^

      Poista
  7. Meilläkin oli joskus mato, en vain tiedä mitähän sille kävi. Liekkö Ruffe purrut narun poikki? En tiedä, mutta hyvä lelu se oli!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli aivan erinomainen! Ei ole matosen jälkeen löytynyt toista (vaaratonta) lelua, jolla saisi Alfredin kunnolla liikkumaan. :/

      Poista

Kurrrnau! - Kiitos kommentista! ^.^