Yllätyskissa

"Oltiin niin täpinöissään sohvan onkaloista, että unohdettiin ihan täysin jouluna tapahtunut yllätysmomentti! Joulupäivän iltana oli naapuriin eksyny pieni tyttökissa, jolla oli vain puolikas häntä!

Se oli sitten saanut olla siellä yötä, kun ei se raukka enää osannu ite kotia eikä halunnu lähtee meijän pihasta mihinkään suuntaan ja oli kuulemma ulkona tosi kylmäki.. Tapaninpäivän aamuna se kisu sitte värjötteli meijän pihalla ja heti ku palvelija avas ulko-oven ni se tuli meijän eteiseen! Kuvitelkaa, yritti tulla meijän kotiin, luulikohan se että se vois muuttaa tänne?

Palvelija sitte anto sille meijän lounaan, broilerin filettä, ja me kuultiin ku se maiskutti koko annoksen pikkueteisessä. Ei me nähty sitä koko aikana mutta kuultiin kyllä tosi selkeesti ku se kehräs ja syönnin jälkeen maukuki vähäsen. Emäntä sano että se oli oikein kieriny selällään niinku koirat ja antanu tassua että pääsis sisälle, kummallinen kissa! Mää lopulta maukasin vähän sen merkiks, että emäntä tulis jo sieltä eteisestä leikkimään meijän kans ja se kissa sitte halus pois meiltä ku kuuli mut ja tajus ettei tää ookaan sen koti ku me ollaan jo täällä...

Emäntä lähti kuitenki sen kissan kans ulos ja nähtiin ikkunasta, ku se jutteli naapurin setän kans ja se kissa lähti taas niille sisälle, ku meille se ei oikein voinu tulla meijän takia. Ei kyllä ymmärretä että miksei, oltiin ihan nätisti eikä yhtään ees sähisty sille! Ootettiin ihan kiltisti oven takana, kauheesti olis kyllä kiinnostanu nähä minkänäkönen tyyppi siellä oli! Mimmi suojeli mua ja istu aina vähän lähempänä ovea.

Ne naapurin ihmiset oli sitte soittanu johonki löydettyjen eläinten kotiin ja se kisu haettiin sitten semmoseen. Naapurin täti oli laittanu sinne jonnekki internetsiin kuvan siitä kissasta ja me kaikki toivottiin, että sen näkis joku sen kissan tunteva. Meillä ei oo siitä ees kuvaa, ku kaikki tapahtu niin nopeesti.

Tänään sitte emäntä oli nähny siellä intternetsissä että se puolihäntänen oli päässy sieltä löytölästä ihan omaan kotiinsa!! Ja nyt me tiietään sen kissan nimiki. Se sen kotiinpääsy oli paras uutinen ehkä koko tälle talvelle! Emäntä vaan miettii, että toivottavasti Aune ei enää lähde jännittäviin seikkailuihin niin, ettei enää löydä omaan kotiinsa... Se oli kuulemma tosi luottavainen ja kiltti tyttö, mikä ei ehkä ihan aina oo hyvä asia jos maailmassa on jotain tuhmiaki ihmisiä. Ollaan tosi tosi ilosia, että kissi pääsi kotiinsa!
 

Nyt oli aihetta rusettijuhlaan!

Tämän iloisesti päättyvän tositarinan myötä me kaikki toivotetaan oikein riemullista ja tieltä eksymätöntä tulevaa vuotta ihan jokaiselle kissalle ja ihmiselle!"

-Alfred