Kisakivaa

Ja miten tähän päätepisteeseen päädyttiin...

Aloitimme lopusta ja kelaamme samantien alkuun.

Hupsu ja tosi höpsö pujottelivat hetki sitten mestarin elkein ja siitäpä se ajatus sitten lähti, kun Sandra meidät kommenttikentässä haastoi kokeilemaan aloittelijan tuuriamme suurpujottelussa. Kumisaappaita ei tolpiksi tosin löytynyt ja jouduimme tyytymään muihin tolppavärkkeihin, eikä haaste juhannukseksikaan ehtinyt, mutta urheilijan sanoin: "parhaani tein - katsotaan mihin se riittää". 

Tässä siis epätarkka video Alfredin ja palvelijan kunnianhimoisesta yrityksestä päihittää parhaista parhaat suihkijat de Puippi ja de Nupperspuikku. Haluamme tosin huomauttaa, että videolla nähtävä suoritus on vasta-alkajan tasoa. Treenasimme pujottelua vain pari kierrosta ennen kuvausta ja ennen tätä päivää ei moisia agilitytolppia ole meillä nähty. Säälikää meitä, köh. :'D

Katastrofi 9 sekunnin kohdalla taisi koitua kohtalokkaaksi virheeksi. Tolppa nurin ja heti alkuvaiheessa! Toinen kierros meni ilman kaatumisia, mutta vönniminen taisi kostautua kierrosnopeuden hidastumisena. Yhteenvetona: hyvin meni, mutta aina se ei riitä.
Kevennyksenä vaihdoimme palvelijan niiskutuksen ja köhimisen tilalle jotain aiheeseen sopivampaa kuunneltavaa. ;)

Joudumme siis tunnustamaan karvaan tappiomme ja antamaan tunnustusta mestareille: uskomaton suoritus Hupsulassa! Jatkamme kuitenkin harjoituksia ja palaamme kisaamaan, kunhan treenikertoja on takana muutama enemmän ja kokemus on karttunut. Ei tämä totta puhuen silti hassummin mennyt ja pujottelu oli molemmista mukavaa puuhaa. Agility menee harrastuksena ehdottomasti jatkoon, vaikkakin kotikutoisella välineistöllä.

"Mun mielestä mä kyllä osasin jo!"