Tositoimissa

Tiedättekö, mikä on näin hauskaa?

No se, kun saa leikkiä huippuleikin loppuun ilman, että kukaan karkaa etsimään kameraa kesken kaiken. Lakanaleikki on ihan parasta!

Todistusaineistoa ohimenneestä hetkestä

Tämmöinen luisteluleikki onnistuu vain silloin, kun kaikki tähdet ovat kohdillaan. Eli silloin kun lakanat on vastapestyjä ja lattia samoin, mikä on tässä taloudessa aika harvinaista. Leikkihän on siis sama kuin lakananvaihdon yhteydessä sängyssä. Tässä vain luistellaan liukkaalla lattialla, mikä tuo hupailuun vähän lisäjännitystä. ^.^ Mimmi spurttaili onnessaan pitkin lakanaa ja parasta oli, kun heitin vielä paperitolleroa päätyihin. Onni ja ilo tarttui palvelijaankin ja taidammepa harrastaa tätä jatkossakin aina silloin tällöin. Ehkä vielä joskus saan videokuvaakin tohinatytöstä. <3

Kuivaharjoiteltiin myös toista leikkiä. Tässä Alfred on ekspertti.

"Mä tiedän mikä toi on, mä niiin tiedän ton biisin!"

"Näytäs nyt mullekin. Mä osaan ihan ite!"

"Anna jo, mä pelaan mun pikkuisilla tassuillani narupeliä!"

Pikaisen älypelituokion jälkeen narupeli yllätti koukuttuneen pelaajan vielä uudestaan...

"Mitä, eikse peli loppunutkaan vielä?"

M: "What in the world! Se tuli tänne livenä!"

"Anna mä hoidan tän! Mä nappaan sen!!"

Mutta mites tässä näin pääsi käymään! Narunryökäle livahti karkuun ja piiloon. Hyvään piiloon. Ekstrasupermegahyvään piiloon. Ehkä se meni takaisin sinne älypeliin, että muutkin saa pelata? Ainakaan täällä sitä ei ole enää näkynyt. ^.^