I&Z: Jos ne olisivat

Ilona ja Zetor tiedustelivat ja me vastaamme, mitä olisivat meidän ja teidän kissojen nimet jos ne olisivat

– palvelijan lempibändin (jäsenten?) tai -artistin mukaan
 Jonne ja sit ehkä "Silencio" eli Hiljaisuus. Meillä ei musiikki raikaa..

– palvelijan lempijuomien mukaan
Kahavi ja Ananas-mandariini (mehu)

"Keitettäiskö Kahavia?" KÄÄK! :O

– palvelijan lempikarkkien mukaan

Re*mix ja Pantteri Mix tai Dubbel Nougat ja Fami

"Olen Mix. Re*Mix."

– palvelijan lempisäveltäjän mukaan
Vivaldi ja Bach ;) (katso eka kohta)

– palvelijan lempisatuhahmon mukaan
Sebastian ja Pippuri.

Pippurin hyvä ja paha päivä

 – palvelijan lempivärin mukaan
Punane ja Sinapinkeltane

Pysytään näissä meidän ihan omissa nimissä, vaikka tuli tässä esille joitain ihan kelvollisiakin vaihtoehtoja, niinkuin tuo Pippuri. Se sopii Mimmille kuin nenä päähän. :)

Hyvää Joulua!

Kivaa joulua ja leikkisää tulevaa vuotta kaikille kissoille, kissaihmisille ja kaikille muillekin tutuille ja tuntemattomille!

Ollaan kissoiksi!

Sankarillista

Meillä on juhlapäivä! Mimmi täyttää tänään 5 vuotta! Vietimme torstaina jo etukäteisjuhlat lähestyvän synttäripäivän kunniaksi.

5-vuotias <3

Päivänsankari vaikutti leikin tiimellyksessä pikemminkin kissanpennulta kuin keski-ikää lähestyvältä nuorelta rouvalta. (Tässä pitää asettaa sanansa korrektisti, koska olemme Mimmin kanssa nyt lähes samanikäisiä... ;) ) 

Mimmi sai päättää juhlien kulun ja tällä kertaa päädyimme perustamaan lelumeren juhlapaikalle. On aina yhtä hauskaa nähdä, haistella ja maistella kaikki lelut, mitä jemmalaatikosta löytyy!

Unholaan jääneitä helmiä (ja sikoja). Jemmoista löytyy lelu jos toinenkin, toinen toistaan parempia. Millähän sitä malttaisi leikkiä?!

Mimmi päätyi yllättävää kyllä isoimpaan mahdolliseen leluun: Thaimaasta tuotu kala tuoksui vastustamattoman hyvältä. Kalassa on joku sellainen erityinen aromi, mistä Suomen kamaralla ei ole ennen nautiskeltu. Ainakaan meillä.. Kala sai kyytiä jemmalaatikon kannen päällä kunnes oli vuoro siirtyä seuraavaan osioon.

"Missähän mun Juju viipyy..."

Eli siihen lootaan! Laatikosta käsin on hyvä käskyttää palvelijaa esittelemään leluja, joihin on iskenyt silmänsä.

(Kieli ei livenä ole noin vaalea.. :p)

Mimmi maiskutteli huulia kutittelevaa sulkahärpäkettä 

ja nuuskutteli puskien ihanaa kauan kadoksissa ollutta matatabitikkua.

Tällä välin juhlavieras sai kunnian leikkiä keltaisella hiirellä. Vieras oli hieman hämmentynyt tällaisista synttärikekkereistä, koska hänen omansa olivat hiukan villimmät. Pienimuotoiset juhlat sopivat kuitenkin ujommalle sankarille kuin nenä päähän, mihin lopputulokseen myös Alfred päätyi ja antoi Mimmin leikkiä omia leikkejään.

Lopulta tuli aika päättää bileet ja sulkea jemmalaatikon kansi. Ehkä palaamme laatikon ääreen pikemmin kuin Mimmi ja Alfred uskovatkaan..

Lähtövalmisteluihin kuului arvovieraiden kuvaus. Alfred oli mielissään tittelistään ja poseerasi komeasti kiitellessään päivänsankaria oivista juhlista. Juhlat olivat Mimminkin mielestä oikein sopivat lukuun ottamatta yhden tietyn vieraan puuttumista..

After partyjä vietettiin kameran sammumisen jälkeen alakerrassa. Vaihdoimme esillä olevat lelut "uusiin", joten taas kelpaa leikkiä hetken aikaa.

Oikeana synttäripäivänä jatketaan lahjojen ja herkkujen merkeissä, kameran kanssa tai ilman, kuinka nyt arvon madamelle sopii.

Paljon onnea meidän rakas kultamussukka, olet minulle tosi tärkeä! <3

(Tätä mieltä rusetista oikeasti oltiin.)

Visiitti

Mimmi ja Alfred katselivat ihmeissään, kun aamulla pakkasin kameran laukkuuni ja kerroin olevani hetkisen poissa. Lähdin tapaamaan kissaystäviämme, jotka usein bongailevat parvekkeelta ja ikkunasta junia, joista odottavat kamuja vierailulle. Kyse on tietenkin Pepsistä ja Maxista, jotka olivat myös meidän salaisia joulukissojamme.

Pepsi ja Max olivat emäntänsä mukana ottamassa minua vastaan jo juna-asemalla! Liikkuva juna oli lähempänä kuin ikkunasta katsellessa ja siitä lähtevät äänet vähän jännittivät kissoja, mutta nopeasti juna muuttui pienemmäksi ja pienemmäksi ja äänet hiipuivat. Me lähdimme etenemään.

Pikkuriikkisen hetken ajan Pepsi taisi miettiä, kuka kumma heille itsensä on änkenyt, mutta ulkoilun jälkeiset herkkupalat saivat Kuningattaren heltymään. Molemmat toivottivat minut tervetulleeksi puskuin ja kehräyksin.

Myös lahjonnalla saattoi olla vaikutusta heltymiseen. Lahjan paras osuus oli ilman muuta lahjapaperi, vaikkakin Max näyttää kuvassa, öh, hieman pettyneeltä esille jääneeseen lahjasaldoon.

Leikimme niin hurjia leikkejä erilaisten huiskien avulla, että välillä oli painuttava lepäämään salaiseen onkaloon. Näyttää muuten tutulta tämä Tassulinnan taikaonkalo...

Kuningatar ei tarvitse lepoa, kuten näette

Kauaa ei kuitenkaan pystynyt pötköttelemään, koska päivä oli vielä nuori ja seuraavana vuorossa oli porrastreeni! Olin tästä hiukan kauhuissani, menin ehkä maitohapoille ja yskin verta jo ajatellessani kipuamista alas ja ylös loppumattomia portaita Maxin supervauhdin tahdissa...

 Max vilkaisi minua kerran ja päätti, että tällä kertaa tehdään toisin.

"Toivoton tapaus, täysin toivoton."

Max katsoi parhaaksi peruuttaa päivän treenit minua ajatellen, minun surkean kuntoni vuoksi. Joudun jumppailemaan ensin kotona, että päästään seuraavalla kerralla ehkä jo itse asiaan. Personal trainerilläkin on nimittäin rajansa..

"Sesam aukene, kotiovi!"

Vierailu alkoi nopeasti olla loppusuoralla, vaikka leikki-intoa olisi riittänyt vielä kaikilla osapuolilla. Juna ei kuitenkaan odota, joten lähdettävä oli, huolimatta Maxin (edelleen) pettyneestä ilmeestä. Kiitos upeasta päiväseurasta Pepsi, Max ja emäntä, oli ihana pieni irtiotto tulla teidän täyden palvelun residenssiinne! <3

J.K. En ymmärrä, miten kissat näyttävät jokaisessa kuvassa tosi pahantuulisilta, vaikka oikeasti olivat tosi ystävällisiä ja ihania, oikeita seurapiirikissoja! 

"Ja meidät jätettiin kotiin tonttuvahdeiksi, höh."

Salainen Joulukissa 2018

Osallistuimme viime tingassa tämänvuotiseen Salaiseen Joulukissaan ja onneksi osallistuimme, sillä lahjan lähettäminen ja saaminen on aina yhtä jännittävää! Tänään saimmekin jo avata oman pakettimme.

"A: Uuuu, pakettinaruuuu!"

"Kortti ja kolme pakettia - jokaiselle oma! Mutta mihin sä sen parhaan osuuden eli narut laitoit??"

 "Nää oli yksinomaan minulle. MINULLE! Avataan heti jooko."

"Lammas oli namia ja joudun ehkä syömään kaikki heti, koska palvelija onnistu avaamaan pussin väärin ja loput kuivettuis muuten pilalle. ^.^" (toim.huom. ehkä loput herkut sullotaan kuitenkin tuplapussiin eikä Alfin suuhun..)

"Nää on varmaan palvelijalle. Se tykkää jostain syystä ihan kauheena kaikesta kissakamasta, joten sukat ja pyyhekoukku otetaan heti käyttöön ja suklaa tulee kyllä ihan varmana syödyksi. :)"

Myös Mimmi sai siis paketin, mutta koska neiti Näpsä ei juuri tänään halunnut tulla estradille, täytyi estradin siirtyä Mimmin luo.

 Kas tässä. Mimmin ikioma paketti!

 Vaikka ja mitä! Kyllä Mimmi on ollut kilttinä! Alfred auttaa, luonnollisesti.

Paketista paljastui muun muassa hyväntuoksuinen mittarimato. Tämä on juuri sellainen lelu, joka saa Mimmin innostumaan ja mato on varmasti huippukiva sujauttaa piiloon sohvan alle! Mistä joulukissa tiesikin, että tällaisia Mimmi rakastaa..

 Hurrrja vieterimadontappojahti alkaa!

Mimmi on otettu, että sai näin hienon lahjan! Ja lisäksi vielä herkkutikkuja ja vinkuvan pehmokissankin!

Tässä vielä Salaisen Joulukissapaketin sisältö kokonaisuudessaan. Korttia komistaa vinkki lahjan lähettäjästä, sehän on tietysti Max Tassulinnasta. Iso kiitos Tassulinnan Pepsille, Maxille ja emännälle yllätyslahjasta sekä jälleen koko Salaisen Joulukissan järjestämisestä! :)

Kaiken lahjavouhotuksen jälkeen joku päätti, että tontut eivät ilmeisesti enää kurkistele ikkunan takaa ja nyt saa taas olla tuhma...:

 Oi voi.

...

Nämä kuvat eivät varmaankaan kaipaa selityksiä...

SE aika vuodesta on taas käsillä. Mimmi ja Alfred olivat jälleen mielellään joulukorttikuvien päätähtiä. Ainakin hetken aikaa, tai ainakin Alfred oli. Mimmi tarjosi vaihtoehtoisia kuvakulmia kaavoihinsa kangistuneelle palvelijalle. Se, otinko opikseni, jää nähtäväksi.

Pitkästä aikaa

Kävin pitkästä aikaa moikkaamassa Jallu-kissaa kameran kanssa. Jallun mielestä parasta oli, että isäntänsä ei tällä kertaa ollutkaan lähtenyt livohkaan, vaan olimme paikalla kaikki kolme.

"Täällä oli herkkuja, haluun lisää!"

"Kettu vieköön, kuka mun namit piilotti??"

Tuliaisena vein Jallulle Alfredin lempinamuja, Cosman kuivaherkkuja. Tuli tilattua niitä vähän yli oman tarpeen, kun uutuusmaku lohi yllätti ja oli Alfredista jopa vielä parempaa kuin muut maut. Mimmikin on lohta maistellut, mikä on jo melkoinen saavutus!

"Kohta sieltä tippuu beeffiä!"

Jallua hoidin viimeksi keväällä, kun isäntänsä oli reissussa. Silloin ei tullut mieleenkään ottaa kuvia, koska Jallu oli aikamoisen laihassa kunnossa mahapöpön jäljiltä. Ruoka on sen jälkeen onneksi maistunut ja Jallu on jo paljon paremmassa kunnossa. Kyllä 11:n vuoteen mahtuu tauti jos toinenkin siinä missä kolttonen tai kaksikin..

"Mitä kolttosia muka. Nätin sukan toit mulle, kiitos."

"Mä sulle kolttoset näytän..."

Ehdotin Jallun isännälle, jos kieputtaisimme Jallulle joululahjaksi uudet narut kiipeilypuuhun. Saa nähdä mitä siitä tulee, jos saamme aikataulut natsaamaan projektin parissa. Jallu on ollut sopivan kilttinä tämän(kin) vuoden, joten lahja on jo moneen kertaan tienattu. ^.^ 

"Mä tykkään mun isistä ja mun isi tykkää musta."

 Kotiinpaluu on joka kerta samanlainen Jallun luota tullessa. Onneksi mikään ei muutu.