Projekti, osa 1/2

Mimmi: "Omg mitä täällä on tapahtunut, koko elämä on menny ihan uusiin puihin! Yhtenä päivänä saatiin ei yks, vaan kaks pakettia siltä pakettiautoäijältä!! Ja tiiettiin heti että ne oli taas just meille, ku ne vihreet narut paljasti sen samantien...

Pikkulaatikko oli täynnä tota mun suosikkia, ilmapatjamuovia! JEE!! Oli hauska hyppiä siinä ja laatikkoki oli tosi kiva! Ihan meijän lempparia nyt tää touhu.

Tollanen kassi sieltä laatikosta lopulta löyty, meille tietenki. Palvelija vähän pyöritteli silmiään ja meinas että olis jääny kassi tilaamatta, jos ois arvannu että sen takia menee kahteen laatikkoon nää kamat. Mitä enempi laatikkoja, sen hauskempi meille! Olishan tuonne toki jotain ruokaaki voinu mahtua noitten muovien lisäks, jos palvelija ois ajatellu yhtään mitään tilausvaiheessa..

Sitte tuli myös tää toinen laatikko, ihan valtava! Huudettiin että teipit auki ja sassiin, ku sieltä tuli niin mehevä haju. Ja oikeessa oltiin, aika superdupertuoksu!

 A: Tää on kyllä mun paikka!

M: No jos sää kerran nousit ylös, ni mää tukin sitte tassuni tänne sisälle ja jään tähän...

Tässä on hyvä...

...Ei vaan, välissä piti käydä kattomassa, osaako ihmiset tehä sitä jotain lihasoppaa, mitä ne rupes tekeen kesken laatikonpurun. Aikani kuovin typerän mallista ruokakippoo, mutta se oli ja pysy tyhjänä!

Kävin myös istumassa tuossa lautasella ja sen jälkeen se siirrettiin kylppäriin meille vesikipoks. Yritin kyllä istua toisenki lautasen, mutta se homma on kuulemma tästä lähin kiellettyä, möh...

Sillä aikaa, kun olin apuna ruuanlaitossa, oli se laatikko tyhjentynny ja Alfred tietenkin vallannu koko boksin.

Vallatkoot, päätin, ja lähdin tutkimaan, mitä sieltä oli tullut ulos että Alfred mahtui sisään...

Tutkimusmatka kannatti, löysin mukavan lämpimän muovipetin!

...jonka Alfred tuli sitten ottamaan multa! Voi että mulla menee hermo tuon kans joskus! Vaikka kuinka yritän kouluttaa sitä, ni se ei usko, että leikattu naaras on pomo eikä tuollanen nuori pojankloppi. Miten mä saan sen uskomaan?!!

Löysin sitten vielä viimeisen piilopaikan ja se olikin jännin kaikista, sinne mää jäin joksku aikaa. Ihan sai olla omassa rauhassa eikä näkökenttään ilmestyny mitään valkosta maukuvaa karvasta otusta... Mitähän täällä nyt oikeestaan tapahtuu? Mää en ehkä oikeestaan usko, että nää kamat jää tällain levälleen tänne??

 Kauhun hetket vai ilon päivät käsillä, hmmm..."