Autoilemassa

Alfred pääsi tänään ulos talosta, kun oli aika käydä eläinlääkärin juttusilla. Edellisen kerran kävimmekin lääkärissä viime keväänä, kun kissapolon palleroiset poistettiin. Jo matkan aikana kävi erittäin selväksi, että ainakin keuhkot Alfredilla on kyllä kunnossa, sen verran mahtipontista huutoa saimme kuulla koko matkan ajan. Onneksi matka ei kestänyt kymmentä minuuttiakaan..

"No mitä, mä nukun täällä nyt!"

(Meillä ei onneksi ole vaikeuksia koppaan menemisen kanssa...) 

Automatkaan verrattuna itse lääkärireissu oli Alfredin mielestä jopa hupaisaa. Rohkeasti Alfons tuli heti ulos kopasta eikä millään olisi halunnut pöydällä pysyä. Kaikkea kiinnostavaa ja mielenkiintoisia hajuja olisi ollut huone täynnä! Pari kertaa kolli ehtikin lattialle hypätä, mutta katsoin parhaaksi nostaa karkulaisen samantien syliin, koska huoneessa oli monia monia piilopaikkoja, joista kissaa ei olisi ihan heti saanut pois..

"Joko mennään, mää laitan jo tän oven kii?"

Sielläpä sitä sitten tönötettiin ja oltiin tutkittavana ja kaiken kukkuraksi vielä lyötiin piikki niskaan. Ronklattiin tassut, kuunneltiin sydän, tarkastettiin silmät, suu, korvat ja karvat. Puntarille ei tarvinnut, lääkäri luotti sanaani, että Alfred painaa tällä hetkellä 5,4kg. Tuomio oli, että meillä on A-luokan kissa! Hampaista saatiin erikoismaininta, ovat ihan priimakunnossa. Veikkaisin, että aktiivisessa käytössä olleella nystyräpallolla on osuutensa asiaan. Lääkärikin meinasi, että tekee varmasti hyvää ikenille. :) Tuli myös puhetta kissojen pureskelusta, niillä kun on kuulemma luontainen taipumus olla pureskelematta kunnolla ruokaansa. Mimmin kohdalla tämä tieto ei kyllä yllättänyt, mutta että hiirestäkin purraan vain pää irti ja loput nielaistaan suunnilleen ehjänä, yäk. :D 

M: "Ai nytkö sut viiään. No, morjens, pärjäile!"

Mitään suurempaa häikkää ei siis todettu, eikä meillä moista epäilyä ollutkaan. Biotiinia kävin kuitenkin heti hakemassa lääkärin suosituksesta, kun molemmilla kissoilla on kuivat anturat. (Veikkaisin, että kuivuus johtuu ihan meidän kuivasta huoneilmasta.) Biozinkiä ovat kyllä syöneet, mutta kokeillaan nyt ihan eläinten versiota, josko siitä olisi enemmän apua. Myös Alfredin massupussia tunnusteltiin siihen malliin, että olisi kuulemma hyvä, jos paino ei tästä paljoa enää nousisi. Kuntokuurille joudettais kyllä ihan koko sakki! Kotiin päästyämme Alfred sai tietenkin herkkuja hienosti sujuneesta reissusta, vaikka kotimatka menikin samanlaisen maukunan kourissa kuin menokin. Oon ylpeä pikkuisesta :)

"Toitte sen sitte takasi. En tuu täältä ehkä ikinä pois."

Eläinlääkärinä meillä toimii kunnallinen lääkäri, jolla on yli 30 vuoden kokemus alalta. Hänen suosituksestaan seuraava tarkastus- ja rokoteaika on jälleen vuoden päästä, virallista tietoa uudistuksesta kun ei ollut hänelle asti vielä tullut. Muutoin rokote suojaa kolmekin vuotta, mutta kuulemma kissanuhan osalta tehoste tarvitaan vielä vuosittain. Parempi mieli itselläkin toki näin nuorten kissojen kanssa, että tarkastetaan vuosittain kissojen vointi vähän tarkemmin. 50 euroa mielen huojennuksesta ei ole hinta eikä mikään. :) Toukokuussa onkin sitten Mimmin vuoro...