Projekti 2/2

Mimmi jatkaa siitä, mihin edellisellä kerralla jäätiin:
"Mun tötterörauha olikin ihan liian hyvää ollakseen totta, se valkonen ja maukuva ilmestyi kuin ilmestyikin taas näköpiiriini...

Eihän siinä auttanut ku ulostautua tötsästä. Onneks se meni sentään roskiin niin ettei Alfred päässy tötteröimään.

Vihdoin yhtenä päivänä ihmiset sitten rupes kasaamaan noita kamoja vähän parempaan järjestykseen. Oltiin kyllä molemmat aika hämillään, ei ois välttämättä kyllä tarttettu mitään muutoksia meijän kotiin..

Vähän käytiin haisteleen tuota isoo pesää, mutta ei nyt oikein inspiroi... Alfred tykkäs olla tuolla pesän sisällä vähän aikaa, mutta ei kyllä enää sen jälkeen, ku tuo pehmike meni sinne.

Apuna oltiin siinä kohtaa, ku ruuveja ruuvailtiin ja siitä ei oo kuvaa ku ihmisillä oli mukamas hermot pinteessä. Pöh, helppo hommahan se näytti olevan, tarttenu muutako ruuvata menemään ja varoo, ettei ruuvaa meijän häntiä tai viiksiä mukana. Lopulta se sitte oli valamis ja tämmönen siitä tuli!

Kärppänä paikalla

Yhteistuumin hypättiin tietysti heti ylimmälle oksalle! On muuten pelottava tää kiipeilypuu!! Tollasta puuta vaan, mistä liukuu vaan eikä saa otetta ollenkaan. Melkein tapahtu jo monta onnettomuutta ku rynnittiin yhtäaikaa puussa.. Alfred taisi tipahtaa siitä tasosta, missä on se riippumatto ku se ei osannu varoo sitä liukkautta. Piti varmistaa, että se on kunnossa, on se silti mun kaveri vaikka vähän haukun sitä välillä.. Onneks sille ei käyny kuinkaan, mutta taisipa tuo saada traumat tämän puun suhteen.

Parasta tässä puussa on pahvialusta, jonka palvelija askarteli meille. Mukavan lämmin pehvan alla. Mää vähän meinasinki, ettei sitä isoo pahvilaatikkoo voi ihan heti roskiin heittää.

Hyvä on, oon mää pari kertaa käyny koemakaamassa nuo jättipesät, ihan vaan että Alfred pääsee vähän hajulle, mikä tän rotiskon käyttötarkotus on. On muuten ihan liian isot! Nuo pesät. Sinnehän hukkuu! Toistaseks oon sitte kuitenki siirtyny nukkuun muualle, haisee vielä liian karvattomalta ja uudelta nuo kankaat.

Testasin myös tuon riippumaton. Palvelija oli ihan järkyttyny ku se ajatteli, että se jää ihan varmasti käyttämättömäks. Ei siihenkään nukkumaan voinu jäähä, mutta tulipa pötkötettyä hetken aikaa.. Siihen on muuten pakko astua, jos meinaa päästä takan päälle!

Yllätysveto, en ois ikipäivänä uskonu näkeväni tätä :)

Mää sanon nyt tässä kohtaa, että mulla on ikävä sitä vanhaa puuta! Se on onneks siirretty vaan yläkertaan, mutta silti, miksi se piti vaihtaa ku se oli vielä ihan hyvä!? Vähäsen vaan heilu ja natisi, ja vain yks osa oli katkennu ja loput naulattu kiinni. En ymmärrä. Ehkä me saadaan se vielä takasi entiselle paikalleen, jos vaan ei suostuta käyttämään tota uutta??"

Alfred halusi vielä loppuun kirjottaa oman mielipiteensä tosta puusta:

"PERSEESTÄ!!! Ainoo hyvä juttu on, että pääsen vielä takan päälle, sitä ei multa viety! Alas joutuuki hyppäämään suoraan täältä korkeuksista ku puuta ei voi alastuloon käyttää liukastumisvaaran takia! Kyllä mää sanon että typerä akka ja minkä tempun nyt teit! Vanha puu takas ja heti, ennen en oo tyytyväinen.

Tarkennan vielä näin ensitunnelmissa: Tuo alin taso on käyttökelvoton tuon karvakankaan takia, ällöttävän tuntunen tassuissa. Puisessa pesässä voi käyä pyörähtämässä mutta ei sinnekään asumaan jäädä, sitäpaitsi sieltäki joutuu hyppään suoraan alas, koska edelleen tuo kangas tuossa on ÄLLÖ. Yläpeti on oikeestaan tosi korkeella.
No, voi tuota pitkää puuta pitkin kiivetä riippumatolle asti ja kasvattaa hauista. Ja voi tuota puuta raapiaki, kivat uudet narut niissä. Tuo alapahviki on kiva, sinne alle voi tukkia hiiren ja kaivaa sitte ulos se sieltä ja sitte pinkoa karkuun sitä..."

"Tänne minut on nyt ajettu nukkumaan"

Että sellaista. Puu on siis viime tiistaina kasattu ja viikko tässä on nyt totuteltu uuteen. Katsotaan nyt vielä tunnelmia pari viikkoa, mutta just tällä hetkellä ei oikein vakuuta ja vähän epäroin, pitäisikö entinen puu tuoda takaisin alas, kunnes se hajoaa ihan täysin. Alfred ei tosiaan ole mikään ketteryyden perikuva ja aina, kun Alf kiipeää puuta pitkin, mulla pomppaa sydän kurkkuun, että nytkö se taittaa koipensa ja murtaa luunsa tuossa. Oon myös huomannut, että jos toinen on vallannut minkä tahansa kohdan puusta ja toinen on ylempänä, alas ei pääse muuten kuin hyppäämällä suoraan takan päältä lattialle. Vieläköhän tämä iloksi muuttuu.. Vielä yksi jatko-osa saattaa ilmestyä jossain vaiheessa :D