Hyvää Joulua!

Kivaa joulua ja leikkisää tulevaa vuotta kaikille kissoille, kissaihmisille ja kaikille muillekin tutuille ja tuntemattomille!

Ollaan kissoiksi!

Sankarillista

Meillä on juhlapäivä! Mimmi täyttää tänään 5 vuotta! Vietimme torstaina jo etukäteisjuhlat lähestyvän synttäripäivän kunniaksi.

5-vuotias <3

Päivänsankari vaikutti leikin tiimellyksessä pikemminkin kissanpennulta kuin keski-ikää lähestyvältä nuorelta rouvalta. (Tässä pitää asettaa sanansa korrektisti, koska olemme Mimmin kanssa nyt lähes samanikäisiä... ;) ) 

Mimmi sai päättää juhlien kulun ja tällä kertaa päädyimme perustamaan lelumeren juhlapaikalle. On aina yhtä hauskaa nähdä, haistella ja maistella kaikki lelut, mitä jemmalaatikosta löytyy!

Unholaan jääneitä helmiä (ja sikoja). Jemmoista löytyy lelu jos toinenkin, toinen toistaan parempia. Millähän sitä malttaisi leikkiä?!

Mimmi päätyi yllättävää kyllä isoimpaan mahdolliseen leluun: Thaimaasta tuotu kala tuoksui vastustamattoman hyvältä. Kalassa on joku sellainen erityinen aromi, mistä Suomen kamaralla ei ole ennen nautiskeltu. Ainakaan meillä.. Kala sai kyytiä jemmalaatikon kannen päällä kunnes oli vuoro siirtyä seuraavaan osioon.

"Missähän mun Juju viipyy..."

Eli siihen lootaan! Laatikosta käsin on hyvä käskyttää palvelijaa esittelemään leluja, joihin on iskenyt silmänsä.

(Kieli ei livenä ole noin vaalea.. :p)

Mimmi maiskutteli huulia kutittelevaa sulkahärpäkettä 

ja nuuskutteli puskien ihanaa kauan kadoksissa ollutta matatabitikkua.

Tällä välin juhlavieras sai kunnian leikkiä keltaisella hiirellä. Vieras oli hieman hämmentynyt tällaisista synttärikekkereistä, koska hänen omansa olivat hiukan villimmät. Pienimuotoiset juhlat sopivat kuitenkin ujommalle sankarille kuin nenä päähän, mihin lopputulokseen myös Alfred päätyi ja antoi Mimmin leikkiä omia leikkejään.

Lopulta tuli aika päättää bileet ja sulkea jemmalaatikon kansi. Ehkä palaamme laatikon ääreen pikemmin kuin Mimmi ja Alfred uskovatkaan..

Lähtövalmisteluihin kuului arvovieraiden kuvaus. Alfred oli mielissään tittelistään ja poseerasi komeasti kiitellessään päivänsankaria oivista juhlista. Juhlat olivat Mimminkin mielestä oikein sopivat lukuun ottamatta yhden tietyn vieraan puuttumista..

After partyjä vietettiin kameran sammumisen jälkeen alakerrassa. Vaihdoimme esillä olevat lelut "uusiin", joten taas kelpaa leikkiä hetken aikaa.

Oikeana synttäripäivänä jatketaan lahjojen ja herkkujen merkeissä, kameran kanssa tai ilman, kuinka nyt arvon madamelle sopii.

Paljon onnea meidän rakas kultamussukka, olet minulle tosi tärkeä! <3

(Tätä mieltä rusetista oikeasti oltiin.)

Visiitti

Mimmi ja Alfred katselivat ihmeissään, kun aamulla pakkasin kameran laukkuuni ja kerroin olevani hetkisen poissa. Lähdin tapaamaan kissaystäviämme, jotka usein bongailevat parvekkeelta ja ikkunasta junia, joista odottavat kamuja vierailulle. Kyse on tietenkin Pepsistä ja Maxista, jotka olivat myös meidän salaisia joulukissojamme.

Pepsi ja Max olivat emäntänsä mukana ottamassa minua vastaan jo juna-asemalla! Liikkuva juna oli lähempänä kuin ikkunasta katsellessa ja siitä lähtevät äänet vähän jännittivät kissoja, mutta nopeasti juna muuttui pienemmäksi ja pienemmäksi ja äänet hiipuivat. Me lähdimme etenemään.

Pikkuriikkisen hetken ajan Pepsi taisi miettiä, kuka kumma heille itsensä on änkenyt, mutta ulkoilun jälkeiset herkkupalat saivat Kuningattaren heltymään. Molemmat toivottivat minut tervetulleeksi puskuin ja kehräyksin.

Myös lahjonnalla saattoi olla vaikutusta heltymiseen. Lahjan paras osuus oli ilman muuta lahjapaperi, vaikkakin Max näyttää kuvassa, öh, hieman pettyneeltä esille jääneeseen lahjasaldoon.

Leikimme niin hurjia leikkejä erilaisten huiskien avulla, että välillä oli painuttava lepäämään salaiseen onkaloon. Näyttää muuten tutulta tämä Tassulinnan taikaonkalo...

Kuningatar ei tarvitse lepoa, kuten näette

Kauaa ei kuitenkaan pystynyt pötköttelemään, koska päivä oli vielä nuori ja seuraavana vuorossa oli porrastreeni! Olin tästä hiukan kauhuissani, menin ehkä maitohapoille ja yskin verta jo ajatellessani kipuamista alas ja ylös loppumattomia portaita Maxin supervauhdin tahdissa...

 Max vilkaisi minua kerran ja päätti, että tällä kertaa tehdään toisin.

"Toivoton tapaus, täysin toivoton."

Max katsoi parhaaksi peruuttaa päivän treenit minua ajatellen, minun surkean kuntoni vuoksi. Joudun jumppailemaan ensin kotona, että päästään seuraavalla kerralla ehkä jo itse asiaan. Personal trainerilläkin on nimittäin rajansa..

"Sesam aukene, kotiovi!"

Vierailu alkoi nopeasti olla loppusuoralla, vaikka leikki-intoa olisi riittänyt vielä kaikilla osapuolilla. Juna ei kuitenkaan odota, joten lähdettävä oli, huolimatta Maxin (edelleen) pettyneestä ilmeestä. Kiitos upeasta päiväseurasta Pepsi, Max ja emäntä, oli ihana pieni irtiotto tulla teidän täyden palvelun residenssiinne! <3

J.K. En ymmärrä, miten kissat näyttävät jokaisessa kuvassa tosi pahantuulisilta, vaikka oikeasti olivat tosi ystävällisiä ja ihania, oikeita seurapiirikissoja! 

"Ja meidät jätettiin kotiin tonttuvahdeiksi, höh."