Pinkki ötökkä osa 2

Ikivanha sudenkorento päätti tiputtaa siipensä ja korennosta kuoriutui toukka. Ei välitetä siitä, mitenpäin muodonmuutoksen tulisi oikeasti tapahtua. ;) Alfredin mielestä toukka on maailman paras lelu, miljoona kertaa parempi kuin alkuperäinen surenkorento!

Se lähestyy!

HAHAA!

Leikki jatkuu ja jatkuu...

 

Pakollinen välikaaputus

"Mihin mä tän kuskaan ettei se karkaa"

ja jatkuu..

 kunnes voimat ehtyvät, mutta ei millään malttaisi lopettaa.

"Viimeisillä voimilla...Äängh."

"Ok. Valmis."

Tässä kohtaa pinkkinä pysynyt toukka painelee jemmalaatikkoon, josta sitä on monta kertaa päivässä mau'uttava ajojahtiin. :)

"Oisko pinkin ötökän ulostuloaika?"

Joskus niillä pienimmilläkin muutoksilla on valtavan suuri merkitys.

(Mimmi on samaa mieltä muutoksista, eikä niin hyvässä mielessä. "Miksi ihmeessä ihmiset menee vaihtelemaan huonekalujen paikkoja, siinä menee kissaparan pää ihan pyörälle ja on pakko mököttää viikko tai pari. Ainakaan en suostu valokuviin. :("

Selvän näkijä

M: Tässäpä olisi mainio paikka näyttää, mitä tuosta valkosesta pinnasta saa aikaiseksi. Onko meillä enää mielikuvitusta?

Mä keksisin heti parikin juttua, mitä sille vois tehdä..

Niin, käyhän se noinkin. Pitäiskö mun nyt veikata, mikä toi on? Sehän on selkee kiljukaulakoira! Se on sukua kirahville, mutta pienempi ja asuu ja elämöi kerrostaloissa aina postinjakoaikaan ja ovikellon soidessa.

Onneks täällä lähistöllä ei asu sellaisia. Alfredia ei lasketa koiraksi, vaikka sekin seuraa ihmistä ku hai laivaa, eikä kiljukaulaksi, vaikka se piipittää ihan koko ajan.. Jaaha, siinä paha missä mainitaan.

Nyt pistit pahan. Toi taitaa olla hammaspeikko. En oo nähny, mutta luulen, että niillä on pari jalkaa ja suuri suu, jolla ne haukkailee ihmisille reikiä hampaisiin. Luojan kiitos hammaspeikot pysyy kaukana kissoista! 

Laama! Pääsiäislaama. Se sylkee kuolasia, vähänmaisteltuja karkkeja trulleille, jotka tulee lähellekään sen karsinaa. Söpöjä eläimiä muuten.

No ja mikähän se tuo on olevinaan? Menikö nyt ihan niinkö piti? Alfredki kyllästy ja häipy..
Eiku hetkinen! Tuo taitaa olla se paholaismainen yöeläjä, josta kerrottiin telkkarissa. Se kaivautuu pimeällä piilostaan ja alkaa kaivaa tolla sarvellaan tietään sisälle taloihin imeäkseen veret kaikesta elävästä. Aikamoinen alapurenta sillä ainaki on. Saattaa olla, että se telkkariohjelma oli piirretty eli ilmeisesti näitä ei tarvi sittenkään pelätä.

Eiköhän se ollu siinä, rupes janottaan tää höpöttäminen. Mun mielikuvitus ainaki on kunnossa, muista en tiiä. Näittekö te taulusta jotain muuta ku minä?

Yllätys

Mimmi ja Alfred saivat todellista yllätyspostia! Kirje oli suuri mysteeri, koska en ollut tilannut mitään enkä odottanut mitään postia saapuvaksi. Pieni vihje kuoressa silti oli..

 Postia kruunumaasta!

 Onneksi saimme kaiken kertovan kissakortin, joka tuoksui nuorilta kolleilta.

Lähettäjiksi paljastuivat Pena ja Punkku, jotka tosiaan osasivat yllättää meidät iloisesti kivoilla jutuilla. Saimme matatabi-tikkuja ja sinkautusrinkuloita vastineeksi aiemmin antamastamme tonttulakista. Tikkuja oli kiva saada, koska en olisi itse tullut niitä hommanneeksi ja rinkulat viipottavat lattiaa pitkin nopeammin kuin yksikään tuohenpala. ;)

Tikut herättivät heti kissojen mielenkiinnon. Tuoksuivatkohan ne jopa kirjekuoren läpi, koska sitäkin piti niin kovasti nuuskutella.. Alfred oli innoissaan uudesta sallitusta purulelusta.

A: "Aika kova pala purtavaksi."

"Mutta periksi ei anneta!"

Mimmi halusi tuttuun tyyliinsä tutustua uusiin ihmeleluihin rauhassa ja kiihkoilematta. Ihmisnenään matatabi ei tuoksu oikein millekään, mutta kissat ilmeisesti haistoivat jotain muuta...

"Vad är det där niinku ne sieläpäin maailmaa kysyy"

Pienen haistelutuokion jälkeen tikku saikin jo kyytiä. Kynännäköisiä juttuja on aina ilo pudotella pöydältä. ^.^ 

 Ja tuolilta.

 

Rinkulat pyöriskelivät ensin pöydällä. Paras (ja ainoa mahdollinen) piilotuspaikka löytyi pöytäliinan alta ja sieltä rinkulaa on mahdottoman hauska kaivaa pois. Myöhemmin rinkulat päätyivät lopulta (yllättävää kyllä) sohvan alle.

Olihan ihan huippu posti- ja leikkipäivä, kiitos Pena ja Punkku! Yllätysposti piristi tätä ihmistäkin sen verran, että saatiin herätettyä blogi talviunilta. :) Mimmi ja Alfred olivat jo vähän hämmentyneitä, miksi heitä ei enää ikinä kuvata.