Uusia juonia

Appivanhemmat kävi eilen meillä kylässä, ja jo sen puolen tunnin aikana appiukko ehti opettaa Alfredille uusia metkuja.. Ihmettelin kovasti eilen illalla, kun Alfred yritti yläkerran kaiteiden välistä pujahtaa alas ja pelkäsinkin, että yön aikana tapahtuu jotain katastrofaalista. Pudotusta on kuitenkin muutama metri, eikä tuo pullukka (kaikella rakkaudella) välttämättä osaa laskeutua niinkuin kissan kuuluu.. Onneksi tämä häröily jatkui vasta tänään, kun olin itsekin näkemässä tapahtumia ja tajusin, mistä kiikastaa.

Alfred nostettiin siis yhden kerran takan päälle (kiitoksia appiukolle :D) ja nyt ukkeli monkui ja pyrki sinne ihan itse. Konstit vaan oli kehnonlaiset, kun yläkerrasta yritti sinne hypätä.. Päätin kerrankin ottaa ohjat omiin käsiini ennen onnettomuutta ja siirsin kiipeilypuun takan viereen, että Alfred pääsee siitä hyppäämään ylemmäs. Mimmille siirto oli kova pala, koska takan päällys on ollut Mimmin pakopaikka, jonne Alfred ei ole päässyt. Tästä pääsemmekin asiaan, eli kaksikon pieneen välikohtaukseen kiipeilypuun siirron yhteydessä...

Missä mää oon hei upeeta, mahtavaa!!

 Kauaa ei Alfredin tarvinnut yksin paikassa kelliä...

Mitä sää oikeen teit, siirsit meijän puun?!!

 

Et tuu tänne, tää on nyt mun paikka!

"Tulenpas, ootahan vain!"

Mites nyt suu pannaan, kumpi voittaa?

Välitauko, hännän vispausta ja luomien lepuutusta hetkinen...

Että sellainen päivä täällä tänään. Muutenkin kaksikko on ollut vauhdissa koko päivän, mikälie loppukesän kärpänen puraissut! Katsotaan nyt, millaisia temppuja tuo takanpäälle pääsy tuo tullessaan. Toivon mukaan ei mitään liian uskaliasta, Alfredille kun tuottaa välillä tuskaa päästä hyppäämään tiskipöydällekin.. :D

- Palvelija