15 sekuntia

Hellou!

Joulukalenteri oli ja meni, nyt palataan riimittömään reaaliaikaan ainakin vuodeksi. Se olkoon meidän tuleva uudenvuodenlupauksemme. Joulukin alkaa olla tältä vuodelta paketissa, kunhan viimeiset tortut ja suklaat on saatu ahmittua..

"Ai nääkö on tyhjiä nyt???"

Meidän omat joulunamukalenterimme olivat yllättäväkin menestys: Alfred söi suurella nautinnolla cosma-kalenterin herkut (joita tosin oli Alfun mielestä tosi vähän päivää kohden) ja Mimmi oli todellinen yllättäjä Primacatin kalenterin kanssa. Siinä oli ensimmäiset "kunnon" namit koskaan, mitä Mimmi on suostunut syömään! Ei siis mikään turha ostos ja nyt tiedetään, minkä merkin hyllyille suunnataan sitten, kun nykyiset karkit on huvenneet. Palvelijan oma Veikkauksen kalenteriarpa ei sen sijaan tällä(kään) kertaa suonut voittoa.

"En usko. Anna namia. Ai, tää oliki Alfun namuloota."

"Välttää tää petinäkin."

Sitten otsikon sekunteihin.

 

"Kunhan kattelen!"

Halusin riemastuttaa kissoja tänäkin vuonna joulukuusella. Viime vuonna riemua riitti muutamaksi aattoillan tunniksi ja vähän odotinkin, että sama meno jatkuu. Niinhän siinä kävi, että kuusen nökötettyä koristeltuna paikoillaan noin 15 sekuntia...:

"Oooho. Miten se nyt tuollee tipahti.."

"En tiiä mutta kivoja palloja!"

Kiusasin lähinnä itseäni vuorokauden ajan joulukuusen kanssa. Kissat hoitivat oman osuutensa kiusaamisesta kiitettävästi, omaa kaavaansa uskollisesti noudattaen. Vuoden hauskin leikkihän tämä kissoille oli, ei siinä mitään. Kunhan ihminen ottaa kissain kuusijuhlan huumorilla.

"Kunhan kattelen!..." (Vol. 38)

Joulukuusi vietti yönsä ihmisten vessassa. Onneksi sillä ei ollut siellä yksinäistä, koska jouluöitään hyyssissä viettävät myös glitterinen tulilatva sekä jouluiset valot, joita ei turvallisuussyistä uskalleta jättää kissojen armoille. Kilttejähän nämä meidän kissat tietysti ovat, yleensä. Joulukuusi pääsi turvaan omaan pikku poteroonsa heti joulupäivän iltana ja uusi kuusijuhla on luvassa heti taas kohta vuoden kuluttua.

Joulun parasta antia oli lopultakin tyhjentynyt tuppervaara-astia. Kissat pistivät kipon todelliseen testiin: pitäähän sen nyt kaksi kissaa kestää!

"VIHDOIN TYHJÄ! Miten sulla meniki niin kauan syyä ne suklaat..."

"Mun vuoro! :3 "

"Mä vietänki jouluni tässä. Palataan astialle!"

Ja hyvin kestääkin. Mimmi oli joulutoivotustensa mukaisesti ratkiriemukkaan hauska kuopiessaan tuota kippoa isommaksi. Siinä touhussa oli lähellä mennä sananmukaisesti kuppi nurin, mutta onneksi neitin tasapainoaisti on kohdillaan ja tupperikin piti pintansa.

Ainiin, ja paras tietysti viimeisenä, vaikka puhelinkuva onkin. Mimmi nautiskeli täysin rinnoin myös joulusaunasta. Maha broilerinfilettä pullollaan oli hyvä jammailla joululaulujen tahdissa...

P.s. Tulihan sekin päivä eteen, kun kissat vuorotellen tunkivat kauniit päänsä väkisin toistensa kuviin... :D