Vieraileva tähti

Käyn aina välillä hoitamassa veljeni kissaa, kun väistämättä tulee tilanteita, jolloin reissuun on päästävä. Tällä kertaa muutaman päivän hoitojakso osui oikein hyvään saumaan töitten kannalta, ja olen viettänyt kissan kanssa pitempiä jaksoja kuin yleensä..

Jallu on 7 tai 8-vuotias keski-ikäinen maatiaiskolli, oikea Persoona. Jallu on oikeastaan syypää siihen, että meilläkin on nyt kissoja. :) Jallu on oikein läheisyydenkipeä kultamussukka, joka ei saa rapsutuksista tarpeekseen. Epävireiseltä traktorilta kuulostava kehruuääni saa sukat pyörimään kenen tahansa jaloissa, kun Jallu päättää hurmata vierailijansa.

Toisinaan Jallu keksii pientä jäynää omistajansa kiusaksi, muistuttaakseen omista tarpeistaan. Se, mitä Jallu ei keksi, sitä ei kukaan muukaan ole keksinyt. Sälekaihtimet esimerkiksi on pilkottu Jallun toimesta palasiksi, pois ikkunanäköalan edestä. Jallun kotona säleitä onkin turha yrittääkään laittaa muuten kuin ikkunan sisälle. Metkujen jälkeen on tärkeintä näyttää söpöltä, niin kukaan ei välttämättä halua rankaista ainakaan pienistä jutuista, Jallu vinkkaa.

Koitappa saaja mut kokonaan kuvaan, voin luvata että ei onnistu! :D

Hauskinta on ollut uittaa keittiön tiskiharja suihkun lattiakaivossa, ja sen jälkeen palauttaa se takaisin keittiön lavuaariin.. Lattiakaivossa on ollut myös hiirten ja muiden lelujen uimapaikka vuosien saatossa. Tällä kertaa nälkäiset hiirulaiset ovat olleet ruokakupissa kahtena eri ruokkimiskertana :D

Leikkiin Jallu pyytää mukaan antamalla tassua, mutta joskus tassunanto taas tarkoittaakin rapsutushaluja, ja leikkikaverin onkin tärkeää pysyä mukana Jallun aivoituksissa. Herkkujen perään Jallu tekisi varmasti mitä vain, sen verran perso se on parhaille namuille.. Välillä heitän namut suoraan sohvalle, ettei tarvitse pelätä menettävänsä sormenpäitäkin saalistajalle. :D 
 

Joko se isi kohta tulee??

Vaikka meillä onkin nyt kaksi omaa ihanaa kisulaista, on vieläkin aina ihanaa käydä katsomassa Jallu-herraa, joka ei ole yksin ollessaan turhan ronkeli rapsuttajastaan. Eilen kissaa ei olisi millään haluttanut jäädä enää yksin yöksi, ja Jallu yritti vielä viimeisenä keinonaan pysäyttää minut hyppäämällä hartioilleni, kun olin pukenut jo takin päälleni. Tätä se on harrastanut jo alusta lähtien isäntänsä kanssa. :)
 
Maailman parasta on, kun omistaja on kotona ja saa illalla käpertyä sen kainaloon nukkumaan. -Jallu